apua

Sä olet selvästi masentunut! Et kertonut että käytätkö mitään lääkitystä. Oletan että et. Varaapa aika lääkärille ja kerro noi samat sille. Kerro miltä susta tuntuu. Lääkäri määrää masennukseen ja ahdistukseen mielialalääkettä. Se on täysin turvallista eikä siihen kehity riippuvuutta. Mä syön sellasta itekin.

Sun pahaan oloon yks syy on varmaan toi että ku sua on kiusattu koko nuoruuden ajan. Mua kiusattiin yläasteella vaan mutta jäljet siitäki jäi.

Sä voisit nyt aluksi yrittää hommata sen lääkityksen itelles, koska sen avulla susta alkaa tuntua paremmalta. Kannattaa myös harkita terapiaa. Lääkäri kirjoittaa lähetteen mielenterveystoimistolle, jossa ammatti-ihminen kuuntelee ja auttaa sua. Se on lääkehoidon lisäksi hyvä ratkaisu ja tuottaa yleensä varman avun.

Lisäksi sä voisit tutkia jotain koulupaikkoja jotka kiinnostais ja hakea opiskelemaan jotain kiintoisaa alaa. Varmasti sä osaat jotain! Jokainen osaa jotain!! Noin mäkin kuvittelin itsestäni että en osaa mitään mutta se on vaan valehtelua itselleen. Sä sanoitkin opiskellees jotain mutta miksi sä sitten palasit takaisin kotipaikkaas?

Kyllä sä pystyt mihin vaan jos vain haluat! Jokainen pystyy. Usko huvikses vaan. Sun itsetunto on nollassa mutta pää pystyyn! Asioilla on aina tapana selvitä!

Eikä sun saa vanhempiaskaan syyttää mistään. Ei se niiden vika oikeasti ole.

Mä en oikein osaa nyt muuta sulle neuvoa. Mutta tässä nyt jotain...

Et ole yksin!!

Tsemppiä!

mun mielestä sun kannattaa muuttaa paikkakuntaa. se että sä olet keskellä kaikkea pahoja muistoja, ei auta sua. se on vaikee päätös mutta tossa tilanteessa paras ratkaisu.
mä asun kans pienellä piakkakunnalla ja olen jo vuosia haaveillut pääseväni pois täältä, nyt kun vihdoin pystyisin voimieni avulla muuttaa pois, niin kaikki tyssää rahaan.... mun elämä on ollut kans paskaa, ei kavereita, ja sillo ku on ollu niin kaikki on kaikonnu aina jotenkin. elämä täällä ei jatku, muistot tappaa ja ainut keino on se että jättää ne konkrettisesti taakse.

vanhempia saa syyttää, jopa inhota. mutta niitä täytyy yrittää myös ymmärtää. miksi he tekivät niin kuin tekivät, ja totuus on se että ne yritti aivan varmasti parhaansa. mutta se että joku hakkaa lastaan, psykologista kidutusta, insestiä.... he ovat oppineet sen jostain. he ovat sairaita, ja eivät voi mitään sille. tossa tilanteessa olis varmaan mahotonta yrittää ymmärtää, voi katkeroitua, vihata... mutta hyödyttääkö se mitään. se voi toistua omille lapsille. ja viha omia vanhempia kohtaan ei merkkaa muuta pdemmällä ajalla kuin masennusta itselle, eli sä käännät oman pettymyksen vanhempiasi kohtaan itteesi. kannattaa miettiä paikkakunnan vaihosta tosiaan, voit käyvvä siellä kyläilee vanhemmilla. ja se et voit sitte yrittää pikkuhiljaa ymmärtää ja antaa anteeksi heidän virheet.voitte keskustella puhelimessa. ja se että sanot suoraan mitä tunnet, se helpottaa ja auttaa enemmän kuin vuoden terapia.lääkitys on ok, mut se ei saa olla ainut hoito, asioiden hyväksyminen ja se että haluaa eteenpäin on kaiken a ja o. muuten et pääse ongelmastasi. mulla on omakohtainen kokemus.
hyväksy se että he ovat paskoja, mutta yritä ymmärtää ja lopulta päätä/tajua että nyt on sun elämä edessä, ei vanhempiesi!