Hei vaan kaikille!
Minulla on tällä hetkellä aikamoinen ongelma. Minä tapasin tässä yli 6 kuukautta sitten tuolla maikkarin tekstitv:n chatissä aivan ihanan miehen. Tämä mies on minua yli 2-vuotta nuorempi ja silloin, kun me "tapasimme", niin hän asui avoliitossa. Tämä avoliitto veteli jo siinä vaiheessa viimeisiään. Minua ei siis missään vaiheessa voi (tai saa) syyttää, että olen mennyt rikkomaan kahden ihmisen parisuhteen aivan totaalisesti. No sitten minä kuulin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, että nyt se on sitten tapahtunut, että tämä mies on "virallisesti" vapaa mies eli sinkku. Siinä vaiheessa minä en sentään hyppinyt aivan onnesta, kun en oikein tiennyt, että miten suhtautuisin tähän asiaan. Tämä mies oli vielä tammikuun aikana mennyt sanomaan itsensä irti työpaikastaan. Tämän eron jälkeen mies sitten asusteli, jonkin aikaa kaverinsa nurkissa. Sitten samoihin aikoihin alkoi reissaamaan milloin missäkin päin Suomenmaata. Lopulta sitten maalis-huhtikuun vaihteessa jäi sitten Kuopioon joksikin aikaa. Minä tietysti siinä vaiheessa, että ole nyt siellä sitten, kun tulet sinä kumminkin varmasti pian (huom. pian) sieltä takaisin tänne pk-seudulle. Sitten juhannusaattona sain sitten selville, ettei mies meinaa sieltä Kuopiosta ainakaan ihan heti tulla pois. On mennyt meinaa perustamaan oman yrityksen ja sen lisäksi on vielä kahdessa muussakin työpaikassa töissä. Mies on siis kiinni työssään 24 tuntia vuorokaudessa. Näkeminen miehen kanssa on siis aika mahdotonta. Niin ja varsinkin nytten, kun minulla ei ole töitä. Minulla siis tosiaan on tällä hetkellä aikaa VAAN 24h/vrk:ssa. Tapaamisemme on siis todella vähäistä, kuten on myös soittaminen ja tekstiviestin lähettäminen. Minä en tällä hetkellä oikein tiedä, että miten minun oikein pitäisi suhtautua tähän asiaan, kun minä kumminkin asun Helsingissä ja mies asuu Kuopiossa. Sekin on vielä niin epätietoista, että mahtaakohan tämä vain olla väliaikaista. En minä sentään ihan ikuisuuksia kestä tämmöistä ja varsinkaan, kun ei näe toista osapuolta oikeastaan koskaan. Enkä minä haluaisi missään nimessä satuttaa miestä ja sanoa hänelle, etten kestä hänen harvoja käyntejään. Niin ja kumminkin rakastan miestä sen verran enemmän, etten pystyisi siihen. Niin ja nyt vielä sekin kuullostaa aivan mahdottomalta, että itse muuttaisin asumaan Kuopioon, vaikkei se ihan pois suljettu ole, mutta kumminkin aika vaikea. Nyt mä pyytäisin teitä kaikkia auttamaan, että mitä mä oikein voisin tehdä tämän asian suhteen, kun alan olemaan, niin epätoivoinen. Olen myöskin todella tympääntynyt miehen ihmeellisiin selityksiin ja siihen ettei voi vastailla minun viesteihini ja eikä voi edes soittaa minulle. Kyllä sen huomaa, etä mies on todella kiinni työssään. Alkaa vain harmittamaan tuollainen. Mitä minä voin tälle asialle oikein tehdä? auttakaa!!!
Minulla on tällä hetkellä aikamoinen ongelma. Minä tapasin tässä yli 6 kuukautta sitten tuolla maikkarin tekstitv:n chatissä aivan ihanan miehen. Tämä mies on minua yli 2-vuotta nuorempi ja silloin, kun me "tapasimme", niin hän asui avoliitossa. Tämä avoliitto veteli jo siinä vaiheessa viimeisiään. Minua ei siis missään vaiheessa voi (tai saa) syyttää, että olen mennyt rikkomaan kahden ihmisen parisuhteen aivan totaalisesti. No sitten minä kuulin maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, että nyt se on sitten tapahtunut, että tämä mies on "virallisesti" vapaa mies eli sinkku. Siinä vaiheessa minä en sentään hyppinyt aivan onnesta, kun en oikein tiennyt, että miten suhtautuisin tähän asiaan. Tämä mies oli vielä tammikuun aikana mennyt sanomaan itsensä irti työpaikastaan. Tämän eron jälkeen mies sitten asusteli, jonkin aikaa kaverinsa nurkissa. Sitten samoihin aikoihin alkoi reissaamaan milloin missäkin päin Suomenmaata. Lopulta sitten maalis-huhtikuun vaihteessa jäi sitten Kuopioon joksikin aikaa. Minä tietysti siinä vaiheessa, että ole nyt siellä sitten, kun tulet sinä kumminkin varmasti pian (huom. pian) sieltä takaisin tänne pk-seudulle. Sitten juhannusaattona sain sitten selville, ettei mies meinaa sieltä Kuopiosta ainakaan ihan heti tulla pois. On mennyt meinaa perustamaan oman yrityksen ja sen lisäksi on vielä kahdessa muussakin työpaikassa töissä. Mies on siis kiinni työssään 24 tuntia vuorokaudessa. Näkeminen miehen kanssa on siis aika mahdotonta. Niin ja varsinkin nytten, kun minulla ei ole töitä. Minulla siis tosiaan on tällä hetkellä aikaa VAAN 24h/vrk:ssa. Tapaamisemme on siis todella vähäistä, kuten on myös soittaminen ja tekstiviestin lähettäminen. Minä en tällä hetkellä oikein tiedä, että miten minun oikein pitäisi suhtautua tähän asiaan, kun minä kumminkin asun Helsingissä ja mies asuu Kuopiossa. Sekin on vielä niin epätietoista, että mahtaakohan tämä vain olla väliaikaista. En minä sentään ihan ikuisuuksia kestä tämmöistä ja varsinkaan, kun ei näe toista osapuolta oikeastaan koskaan. Enkä minä haluaisi missään nimessä satuttaa miestä ja sanoa hänelle, etten kestä hänen harvoja käyntejään. Niin ja kumminkin rakastan miestä sen verran enemmän, etten pystyisi siihen. Niin ja nyt vielä sekin kuullostaa aivan mahdottomalta, että itse muuttaisin asumaan Kuopioon, vaikkei se ihan pois suljettu ole, mutta kumminkin aika vaikea. Nyt mä pyytäisin teitä kaikkia auttamaan, että mitä mä oikein voisin tehdä tämän asian suhteen, kun alan olemaan, niin epätoivoinen. Olen myöskin todella tympääntynyt miehen ihmeellisiin selityksiin ja siihen ettei voi vastailla minun viesteihini ja eikä voi edes soittaa minulle. Kyllä sen huomaa, etä mies on todella kiinni työssään. Alkaa vain harmittamaan tuollainen. Mitä minä voin tälle asialle oikein tehdä? auttakaa!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuskin on mies sinusta niin kiinnostunut jos ei intoa ole edes tapaamaan? uutta matoa koukkuun ja uuden perään, anna äijän olla työnsä parissa..
Hei jeeves!
Valitettavasti se ei nyt ihan taida olla noin yksin kertaista. Olisinhan minä hänet jättänyt jo muutenkin aikoja sitten.
Ehdotukseni:Muutat Kuopioon miehen luo - koska sinulla ei ole työpaikkaa nyk.asuinkaupungissasi,niin mikset voisi muuttaa paikkakuntaa - toisaalta taas Savossa on todennäköisesti vielä vaikeampi löytää töitä...Tai jäät Helsinkiin,ja yrität saada duunia ja muuta ajattelemisen aihetta kuin tämä kaukosuhdemies.
Tuotakin vaihtoehtoa olen miettinyt, että voisin aivan hyvin muuttaa sinne Kuopioon. Kuten jo mainitsit, niin sieltä en aivan varmastikkaan saisi ainakaan työpaikkaa sitten ikinä. En vain viitsisi jättää miehen takia kumminkaan aivan kaikkea taakseni, kun pitäähän sekin huomioida, että jos tämä suhde ei sitten toimisikaan.
Kiitos tuhannesti, kun vastasit minulle:)
Kaikki täällä elävät ja olevat, elävät ja ovat kuten etelässä olijatkin.
Mies ei tuo eikä vie työtä/työhaluja, ei pk-seudulla, eikä muuallakaan.
Sitä joko haluaa tai sitten ei.
Ja pelkän nickin perässäjuokseminen on lähellä vastuuttomuutta.
Hieman syvennystä suhteeseen. Please.
Minä tosiaan olen useitakin kertoja tavannut tämän miehen. En minä nyt ihan tuommoisia kehtaisi edes tänne kirjoitella ja muilta pyytää apua, jollemme olisi tavanneet. Enkä minä nyt tällä hetkellä ihan yhden ja ainoan nickin perässä ole juoksemassa, enkä tule edes juoksemaan. Minä tunnen tämän miehen hieman paremmin.
Hei..
En haluaisi mitenkään kuulostaa tylyltä,mutta jos mies ei paljoa soittele eikä vastaa viesteihin eikä mitenkään aktiivisesti ole ottanut sinuun yhteyttä niin kuulostaa enemmänkin välinpitämättömyydeltä.
Mietihän itse asiaa ihan rauhassa...miltä tämä miehen käyttäytyminen kuulostaa...äläkä selittele sitä,koska se selittely tukee ainoastaan omia toiveitasi.Kaikki mitä kerroit kuulostaa yksinkertaisesti siltä että mies on tehnyt ratkaisunsa kaikkien ihmissuhteitten suhteen...eikä siinä taida olla tilaa sinulle...onko pyytänyt muuttamaan...tapaamaan jne.
En todellakaan halua olla tyly,mutta toivoisin ettet satuttaisi itseäsi enempää näiden haaveiden???lisäksi.
Sinulla on kuitenkin elämä edessä jatka sitä...äläkä tuhlaa sitä tyhjiin lupauksiin.Olet varmaan itsekin miettinyt asioiden paikkaansapitävyyttä
Pahoillani...mutta luulisin olevani oikeassa
Koita jaksaa
Sinä kyllä puhuit ihan asiaa. Tekstisi laittoi minut todellakin miettimään, että onko tämä kaikki todellakaan kannattavaa ja onko minun edes järkevää ruikuttaa yhden ainoan miehen perään koko ajan. Muutenkin tämä mies on hirveän kova aina sitten selittelemään, että minkä ihmeen takia ei ole pystynyt lähettelemään minulle tekstiviestejä tai soittamaan. Yleensä nämä selitykset aina on mitä kummallisia, esim. saldo oli täynnä, oli töissä, oli jossain sellaisessa paikassa, ettei voinut vastata tekstiviestiini jne... Minulla tosiaan rupeaa aivan pikkuhiljaa menemään luottamus tätä miestä kohtaan. Eikä niin kun kiinnosta kohta enää koko tapaus. Aina kun pyydän tulemaan kylään, niin ei voi vastata edes koko tekstiviestiini. En yksinkertaisesti tiedä, että minkä ihmeen takia niihin minun viesteihin vastaaminen on niin mahdottoman vaikeata. Sen jälkeen kun jätti tämä entisen avovaimonsa, niin muuttui aivan totaalisesti. Sen jälkeen minusta on
aina välillä tuntunut aivan sellaiselta, kuin minä olisin hänelle vain ilmaa. Ei voi ottaa millään tavoin edes minun tunteitani huomioon. Toisinaan tuntuu kyllä sellaiselta, että käyttäisi vain minua hyväkseen, eikä haluaisi edes olla minun kanssani missään tekemämisissä. Kaikki tämmöinen on vain tullut viime viikkoina ja kuukausina mieleeni. Enhän minä tietenkään sille mitään mahda, jos on työ, niin mahdottoman tärkeä, niin sit on. Sillehän en voi minä tai kukaan muu sitten yhtikäs mitään. Niin ja eihän sitä kyllä ikinä tiedä, että vaikka tällä miehellä olisi siellä Kuopiossa, joku uusi nainen. Sitähän ei meinaa koskaan tiedä. Minun täytyy nyt varmasti pikkuhiljaa ruveta avaamaan uusi sivu ja yrittää päästä tästä kaikesta yli. Vaikeata se kyllä tulee olemaan. Sen minä voin sanoa jo nytten. Pakko vain koittaa jaksaa:)
Olen elänyt samankaltaisessa tilanteessa reilun vuoden. Elämäntilanteet pakottivat kaukosuhteeseen, jossa välimatka paljon isompi kuin teillä. Niinkauan toimi kun molemmat mukana jutussa. Suhteeseen tarvitaan kaksi. Tekstarit kulkivat ja puhelinliikenne, mutta sitten alkoi hiipua hänen puoleltaan. Nyt juttu on ohi.
Ei ole helppoa luopua ihmisestä, joka merkitsee paljon. Mutta joskus niin on vain tehtävä. Vetäytyminen työntekoon voi olla pakokeino todellisuudesta. Ehkä hänen avoliittonsakaan ei ole loppuunkäsitelty.
Ehkä soitat, kysyt ja vaadit rehellistä vastausta vielä. Jos sitä et saa niin on aika uudelleensuuntautua. Olet sen itsellesikin velkaa. Luottamuksen loppuminen jo osoittaa sen.. Ei sinun silti tarvitse katua aikaanne tai alkaa vihata häntä. Säilytä hyvät muistot ja opi niistä!
Ehkä minun tosiaan pitäisi soittaa miehelle ja kysyä, että mikä oikein on homman nimi. Olen myös miettinyt sitä, että mitä, jos minäkin jättäisin koko heinäkuuksi vastaamatta miehen viesteihin/soittoihin. Ehkä mies sitten huomaisi (niin jos huomaisi?), että nyt kyllä puuttuu jotain hänen elämästään. Minä voisin kyllä ensiksi kokeilla tuota ja jollei siitä sitten tule yhtikäs mitään, niin sitten minä soitan tälle miehelle. Kiitos tuhannesti hienosta vinkistä:)
Vuoden päivät vierivät suhteessa ja loppuaika oli täyttä tuskaa. Epäilin jatkuvasti hänen uskollisuuttaan (kaukorakkaus tässäkin kyseessä ja hän avioliittokriisissä elävä )eikä epäilykseni ollut turhaa. Ei vastannut kysymyksiini ja lopulta kyllästyin totaalisesti.(se oli hänellä tarkoituskin, saada minut ärsyyntymään ja lopettamaan suhde koska toinen suhde oli meneillään). Päädyin siihen lopputulokseen, että hän käytti minua vain hyväkseen ja piti suorastaan pilkkanaan.
Tällaista ei toivoisi kenellekkään toiselle tapahtuvan, mutta nyt toinen on jo minun tillallani kärsimässä. Eikä viettämämme aika jättänyt minulle mitään kauniita muistoja, päinvastoin. Paha mieli ja itseinho.
Niinpä niin...
a. mies ei ole edes jättänyt avovaimoansa ja halusi vain vaihtelua elämäänsä sinun kustannuksella. joten hän on kenties parantanut suhdettansa avovaimoonsa ja yrittää päästä sinusta eroon?
b. hyväuskoinen hölmö joka tarttui koukkuun hänen koskettavaan elämäntarinaansa...
c. hänenlaisiansa riittää!
Kyllä minä hieman ihmettelen sinun kirjoitustasi. Miten ihmeessä voit edes ruveta väittämään minulle semmoista. Kyllä kuule tämä miehen entinen avovaimo on historiaa, koska tämä entinen avovaimo sattui kuule pettämään tätä miestä. Tuskinpa mies on nyt, niin mahdottoman tyhmä, että suostuu antamaan anteeksi kaiken tuommoista. Varsinkin jos se on miestä satuttanut todella kovasti. Ethän sinä edes tiedä koko asian ydintä, että on siis aivan typerää ja turhaa ruveta tuollaista edes väittämään!!!!
Voithan sä yrittää sitä kuukauden hiljaisuutta, mutta onkohan vain itses kiduttamista????
Ajattelin välillä samoin "Viikkoon ei yhteyksiä, sit huomaa mitä on paitsi..."jne.. Totuuden kieltämistä? Mut voihan sitä yritää. Ja sitten kun kysyt häneltä, älä ole vihainen tai syyttävä, kysy vain!
Eikä sun tarvitse tuntea itseäs hölmöks/huiputetuks yms. Se on vain Elämää!
Jokainen elää omaa elämäänsä omalla tavallaan - tuo mieskin...
Kyllä se tuntuu aivan liian mahdottomalta ajatukselta, että minä olisin tullut huijatuksi? Miten tämä mies olisi voinut tehdä minulle sillä tavoin? Tämä mies on vielä aivan kieltämättä hyvän näköinen ja silleen. Niin ja pukeutuukin todella siististi. Noista ei siis todellakaan voisi mitenkään uskoa, että mies olisi huijari. Niinhän sitä aina sanotaan, että rakkaus on sokea.
Ehkä minun on loppujen lopuksi sanottava tällä miehelle hyvästi, vaikka vaikeata se varmasti tulee olemaan. Enköhän mä selviä ja kumminkin elämä jatkuu siitä huolimatta:)
Ei sun tarvi kokea itseäs huijatuks. Hänkin ehkä ajatteli asioiden sujuvan eri tavalla, mutta tilanteet muuttuvat, suuri mullistus hänellä ero ja uusi yritys jne.
Selviät kyllä ilman häntä ja jonkin ajan kuluttua alat kokea ihanaa ja energistä vapauden tunnetta!
Pakko mun on tästä selvitä yli ja olenhan monesti aikaisemmin päässyt:) Kiitos tuestasi ja muille kanssa suuret kiitokset ja ideoista:)
NEUVO:
Rupea ajattelemaan omilla aivoillasi äläkä koko ajan mieti sen miehen puolesta.
Hän elää nähtävästi aivan omaa elämmäänsä josta sinä et tiedä mitään ja johon sinä et kuulu.
Et halua hyväksyä sitä tosiasiaa.
Olet myöskin todella tympääntynyt miehen ihmeellisiin selityksiin ja siihen ettei voi vastailla sinun viesteihisi ja eikä voi edes soittaa sinulle.
-hän EI halua olla yhteydessä sinuun,
miksi roikut hänessä.
Luultavasti kun näkee sinun soittavan, laittaa puhelimen äänettömäksi.. jne
Kerrot huomanneesi, että mies on todella kiinni työssään.
-kts ed. hän on vain sellainen mies joka ei uskalla sanoa suoraan, että suhteenne on ohi vaan pelleilee sinun kustannuksellasi.
Sinä vain olet niin kiltti ja sinisilmäinen että et halua huomata sitä.
"Alkaa vain harmittamaan tuollainen. Mitä minä voin tälle asialle oikein tehdä? auttakaa!!!
mä pyytäisin teitä kaikkia auttamaan, että mitä mä oikein voisin tehdä tämän asian suhteen, kun alan olemaan, niin epätoivoinen. "
JÄTÄ HÄNET JA HANKI OMA ELÄMÄ...
siinä ohje selkokielellä.
Minäkö se syyllinen tässä nyt sitten olen? Olenko minätosiaan aivan turhaan roikkunut vain tämän miehen perässä? Minä en kyllä sanoisi sitä ihan tuolla tavoin. Luuletko sinä, etten minä uskaltaisi häntä jättää? Ethän sinä edes tunne koko miestä, etkä tiedä edes sitä, että minkälainen menneisyys hänellä on. Minäpä tiedän oikein tarkasti. Ei meinaa ole ollut sillä miehellä koko elämä ihan helppo, kuten ei ole myöskään minulla. Ei tämä elämä kumminkaan ole mitään pilvilinnojen rakentamista tai edes ruusuilla tanssimista. On se nyt hieman erilaisempaa. Olen minä kumminkin eräitäkin kertoja saanut pettyä noihin miehiin. Tällä kertaa kumminkin luulin kaiken menevän huomattavasti paremmin, mut minkäs sille voi jollei minun seurani kelpaa. Alkaa vain pikku hiljaa tuntumaan sellaiselta, että minussa taitaa olla jotain vikana ja silleen...
"Minäkö se syyllinen tässä nyt sitten olen?"
-pyysit neuvoa ja sen sinulle annoin, en syylistänyt sinua, enkä miestä
"Olenko minätosiaan aivan turhaan roikkunut vain tämän miehen perässä"
-roikkuminen miehen perässä on AINA turhaa
En tunne sinua enkä kyseistä miestä
-kuitenkin halusit kertoa paljon hänen elämäänsä koskevista asioista täällä julkisesti.
"Minäpä tiedän oikein tarkasti."
- kuinka tarkasti voit tietää, jostakin kun olet vain tuntenut 6 kk ja et ole asunut hänen kanssaan. Ja jos oikeasti tietäisit niin et varmastikkaan täältä apua ja sympatiaa etsisi.
Kysynkin mitä sinä haluat miehestä? Rakkaudesta?
sitoutuvuutta, läsnäoloa, hellyyttä, kumppanuutta,
kukkaron, näytekappaleen; jota voi esitellä kylillä,..
Paljon olet vastauksia saanut kysymyksiisi täällä mutta ne eivät ole sinulle hyviä.. Miksi kysyt ihmisiltä neuvoja jos kuitenkin tiedät itse mitä halut eniten.
...se mies siellä Kuopiossa nauraa partaansa,niin ja irvailee, että ompa tyhmä muija se hesalainen, kunnei hoksaa, että Kuopiossa on jo uudet suhinat!!! Niin ja sitäkin se miettii, että sanoisko sulle suoraan, että hyvästi, vai pitäiskö hätävarana!!!!Niin ja sulle sanoisin, että avaa silmäs ja näe, että olet tosiaan entinen tyttöystävän tapainen sille Kuopioon muuttaneelle miehelle!!! Niin ja.....
Kiitos kaikille kun vastasitte minulle:) Minä poistun nytten kuvioista ja nauttimaan vielä kesästä!!! Aurinkoista kesää teille kaikille!!!