Saa uskoa synnit anteeksi ja kuulla armoevankeliumin ilosanomaa..Mutta se ei vielä riitä tekemään sinusta uskovaista, että pyytelet syntejä anteeksi ja uskot saavasi ne anteeksi, kun joku uskovainen ne sinulle anteeksi saarnaa Jeesuksen nimessä ja veressä. On olemassa ehtoja, jotka on täytettävä, jotta olisit kunnon uskovainen eli ei saa olla tv:tä (joidenkin mukaan saa olla) Ei saa ehkäistä, ei saa meikata, yms...eli jos tekee jotakin näistä, niin ei ole kunnon uskovainen, vaikka kuinka uskoisi syntien anteeksiantoon ja vaikka kuinka kävisi seuroissa.
Usko ilman tekoja on kuollutta sanotaan, mutta kyllä ne teot on oltava muutakin, kuin kieltäytyminen katsomasta joskus televisiota, yms..ne teot täytyy olla niitä hyviä tekoja eli lähimmäisen rakkautta, köyhien auttamista ja huono-osaisten auttamista, ystävällisyyttä, vihamiehensäkin rakastamista, sitä että kun on uskomassa, niin jaksaa siksi haluta myös muille hyvää, kun sydämessä on rauha ja tunne, että on Jumalan lapsi! Näin siis tällainen ajatus nytten, mutta kun se perusjatus kuitenkin olisi oltava se, että kun uskoo syntinsä anteeksi ja pyytää ne anteeksi, niin sen tulisi riittää ja kukaan ei saisi olla sanomassa jostakin henkilöstä, että eipä se kuitenkaan oikea uskovainen ole, kun tekee niin tai näin, siten ja noin joskus, useammin.
Usko ilman tekoja on kuollutta sanotaan, mutta kyllä ne teot on oltava muutakin, kuin kieltäytyminen katsomasta joskus televisiota, yms..ne teot täytyy olla niitä hyviä tekoja eli lähimmäisen rakkautta, köyhien auttamista ja huono-osaisten auttamista, ystävällisyyttä, vihamiehensäkin rakastamista, sitä että kun on uskomassa, niin jaksaa siksi haluta myös muille hyvää, kun sydämessä on rauha ja tunne, että on Jumalan lapsi! Näin siis tällainen ajatus nytten, mutta kun se perusjatus kuitenkin olisi oltava se, että kun uskoo syntinsä anteeksi ja pyytää ne anteeksi, niin sen tulisi riittää ja kukaan ei saisi olla sanomassa jostakin henkilöstä, että eipä se kuitenkaan oikea uskovainen ole, kun tekee niin tai näin, siten ja noin joskus, useammin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
...näin:
Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
Uskovaisella on halu olla kuuliainen Jumalan tahdolle ja se halu kuuliaisuuteen on uskosta.
Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä.
Kysyn sinulta, näyttääkö sinusta siltä, että esim. VL:t eivät tekisi näitä asioita, joita kuvasit uskosta kumpuaviksi teoiksi:
"Usko ilman tekoja on kuollutta sanotaan, mutta kyllä ne teot on oltava muutakin, kuin kieltäytyminen katsomasta joskus televisiota, yms..ne teot täytyy olla niitä hyviä tekoja eli lähimmäisen rakkautta, köyhien auttamista ja huono-osaisten auttamista, ystävällisyyttä, vihamiehensäkin rakastamista, sitä että kun on uskomassa, niin jaksaa siksi haluta myös muille hyvää"
Toinen kysymys: Onko joku sinulle sanonut/opettanut, että autuudella on ehtoja?
>>
Uskovaisella on halu olla kuuliainen Jumalan tahdolle ja se halu kuuliaisuuteen on uskosta.
>>
Näin varmaankin on, mutta mistä tulee halu olla kuuliainen jonkin ihmisjoukon(vl-liike) tahdolle, sellaisissakin asioissa joita ei Jumalan sanasta löydy?
>>
Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä.
>>
Hupsistakeikkaa. Taisi tulla ajattelematon lausahdus. On varmastikin olemassa täysin neutraaleja tekoja kuten vaikkapa autolla ajo tai kaupassa käynti;) Syntiä on puolestaan se, minkä Jumalan sana päällemme kantaa ja synniksi ilmoittaa.
>>
Onko joku sinulle sanonut/opettanut, että autuudella on ehtoja?
>>
Monikin vl, niin livenä kuin tällä palstallakin.
En ole avaaja, mutta en malttanut olla kommentoimatta.
...että kommentoit :)
No yhtä kaikki, minä en sanonut niin, mutta en kieltänytkään ;) Tiedän, mitä tarkoitat ja ehtojen oppia vastaan taistelen, olipa se sitten joidenkin toimesta tarkoituksenhakuista tai ymmärtämättömyyttä.
Paavali osaa selittää tämän paremmin kuin minä ;), no en minä sillä tavalla kirjaimellisesti sitä, mutta eipä sitä oikein voi kiistääkään, etteikö olisi "synti" juoda maitoa, jos sen tekee epäuskossa ;)
"Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä."
Room. 14
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.
Se on kuitenkin totuus, että Jumala on sanassaan tahtonsa ilmaissut.
Ps. Kommenttisi ovat tervetulleita. Kommentoisit useammin, niin voisi halkoa välillä hiuksiakin ;)
>>
No yhtä kaikki, minä en sanonut niin, mutta en kieltänytkään ;) Tiedän, mitä tarkoitat ja ehtojen oppia vastaan taistelen, olipa se sitten joidenkin toimesta tarkoituksenhakuista tai ymmärtämättömyyttä.
>>
Nähdäkseni tasapainoilet sillä vl-oppien ja sen, että pelkkä syntien anteeksi uskominen riittää, välillä. Jotkut tulkitsevat tasapainoiluasi kieroudeksi, mutta minä olen niin "naivi" että nostan hattua ja toivotan onnea sekä rohkeutta taisteluun ehtojen oppia vastaan. Siviilissä voit joutua siitä vaikeuksiinkin, olethan esimerkiksi Hynden mielestä vääräoppinen, ellet usko ehtoon että välimiehen välimies on välttämätön syntien anteeksi saamiseksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000002477743#22000000002477743
>>
"Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä."
Room. 14
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti.
>>
Juu... Hyvä paikka:) Tuossahan kehoitetaan uskomaan, ettei epäile jonkin OLEVAN syntiä. Sen huomaa tästä edellä olevasta lauseesta, mikä sekin liittyy tähän avaukseen:
"22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;"
Antaa todella erilaisen katsantokulman lauseelle "Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä."
>>
Ps. Kommenttisi ovat tervetulleita. Kommentoisit useammin, niin voisi halkoa välillä hiuksiakin ;)
>>
Kiitos:) Tänään on ollut hieman muita kiireitä. Parempi muutoinkin ettei liiaksi innostu hiuksia halkomaan, siitä kun voi seurata että alkaa harkitsemattomasti ja turhan kiivaasti kommentoimaan.
...että halakastaan huumorilla hius silloin ku on oikein makia paikka ;)
Kyllä uskonnäkemykseni ydin on siinä, ettei ajatuksen tasollakaan pääsisi kenellekään teoista tulemaan ehtoja autuudelle.
Tuohon pikkuisen kommentoisin kokemukseni kautta, "siviilin vaikeudet". Silloin kun sanat ja opetus perustuu Raamattuun, niin ei varmasti vaikeuksia tule, mutta jos opetukset kääntyvät ehtojen korostamiselle tai lakihenkiseen(Lue:armon himmentävään) opetukseen, niin vaikeuksia on luvassa. Tämä on totuus ja vilpitön totuus.
Asiat saattavat sekoittua pahasti ja kohdistua väärin SRK:hon tai RY:hyn sen takia, että voi olla yksilöitä tai pieniä ryhmä ihmisiä, jotka asettavat "ehtoja" jostakin kumman syystä joillekin ja näyttäytyvät itse "hyvänä uskovaisena". Voi olla kateutta, oman kilvoituksen heikkoutta tms. takana. Se on aina hyvä muistaa, että VL:t ovat vain ihmisiä ja omistavat siten kaikki ihmiselle ominaiset pahan juuret.
Jatketaan kuitenkin jutustelua aina tilanteen tullen ja etsitään niitä asioita, joista yhteinen ymmärrys löytyy helposti. Ollaan yksimielisiä rakkaudessa, vaikka näkemykset toisinaan eroavaisivatkin.
> Näin varmaankin on, mutta mistä tulee halu olla
> kuuliainen jonkin ihmisjoukon(vl-liike) tahdolle,
> sellaisissakin asioissa joita ei Jumalan sanasta
> löydy?
Puhuisin pikemminkin halusta olla kuuliainen seurakuntaäidin neuvoille kuin "jonkin ihmisjoukon tahdolle" (esimerkiksi televisiokysymys). Näille neuvoille, vaikka niitä kaikkia sellaisinaan ei tietenkään Raamatusta löydy, on kuitenkin olemassa hyvin Raamatulliset perusteet. Jos tätä et suostu myöntämään, niin ehkä edes sen, ettei mikään niistä sodi ainakaan Raamatun "henkeä" vastaan.
>> >>
>> Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä.
>> >>
>> Hupsistakeikkaa. Taisi tulla ajattelematon
>> lausahdus. On varmastikin olemassa täysin
>> neutraaleja tekoja kuten vaikkapa autolla ajo
>> tai kaupassa käynti;) Syntiä on puolestaan se,
>> minkä Jumalan sana päällemme kantaa ja synniksi
>> ilmoittaa.
Luepa Raamattua. Taitaa olla Paavali, joka sanoo muistaakseni siihen suuntaan, että kaikki mitä tehdään epäuskossa, on syntiä. Siis myös autolla ajo tai kaupassa käynti, jos asia näin halutaan nähdä. Ymmärtäisin asian niin, että mikään "teko" tai toiminto ei ole Jumalalle kelvollinen, kun se tapahtuu epäuskon tilassa. Toisaalta Jumalalle otolliseksi "teoksi" riittää juuri usko: "Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti." (Joh. 6:29)
>> >>
>> Onko joku sinulle sanonut/opettanut, että
>> autuudella on ehtoja?
>> >>
>> Monikin vl, niin livenä kuin tällä
>> palstallakin.
Usko on ainoa ehto. Vain uskoa vaaditaan. Jos joku muuta väittää, niin hän on väärässä.
>> Usko on ainoa ehto. Vain uskoa vaaditaan. Jos joku muuta väittää, niin hän on väärässä.
"Siksi pitää aina varoa, ettei käy niin, että seurakuntaäidin neuvoista muodostuukin kirjoittamaton laki, joka ajaa lopulta aivan saman asian kuin kirjoitettukin laki."
Hyvä veli, jos sinulla on rohkeutta, niin julistathan tuota sanomaa vl-yhteisön reaalimaailmassa.
Enpä tuota ole nähnyt aiheelliseksi kenenkään kanssa ottaa puheeksi. Ne neuvot, mitä minä olen saanut, ovat olleet aivan aiheellisia.
Kirjoituksellani halusin lähinnä muistuttaa sitä, miten jokaisen tulisi itse tarkistaa omia motiivejaan, enkä sitä, että tulisi tarkistaa toisten motiiveja :)
Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.
Noin sanoo Raamattu.
Vanhoillislestadiolaisuudessa Hengen hedelminä nähdään meikkaamattomuus, televisiottomuus, korvakoruttomuus, absolutismi, tanssimattomuus. Siis asioita, jotka Raamattu hyväksyy. SRK:n neuvoista on tullu kirjoittamaton laki, ohi Raamatun ilmoituksen.
Kol. 3:16 Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Room. 12:16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.
Minulla ei ole mitään tarvetta meikata, katsoa televisiota, pitää korvakoruja, juoda tai tanssia, jos ne jotakuta loukkaavat tai vaikka eivät loukkaisikaan :)
1. Joh. 2:16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.
Muuten, minua ei ole neuvonut koskaan SRK vaan pääasiassa esimerkiksi omat vanhempani.
Tee siis itse noita peräänkuuluttamiasi asioita äläkä täällä pilkkaa muita ihmisiä :)
Minä voin tältä istumalta osoittaa tuhat ihmistä, jotka eivät tee niin, mutta se ei ollenkaan helpota tilannetta. Ainut mitä voin tehdä, on se, että pidän huolen omista tekemisistäni.
Matt. 6:3 Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee,
4 jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Jaak. 3:18 Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.
en todellakaan pilkkaa, mutta tulipahan vain mieleen tämä asia ja onhan se niin, että kun Venäjän uskovaisilla on korvakoruja ja värjättyjä hiuksia, niin jotkut sanovat, että kyllä Pyhä Henki heille kirkastaa ajallaan sen, mikä on oikein ja mikä väärin. Miten se voi sen kirkastaa, jos heille ei ikinä ole opetettu, että hiusten värjäys ja korvakorut ovat syntiä? Ei mitenkään, vaan heille täytyy jonkun sanoa, että ne ovat syntiä. Joskus voisi miettiä, miksi piilarit eivät ole syntiä, kun niillä muutetaan olennaisesti ulkonäköä.
Miksi pidät vietiäni pilkkana? En pilkkaa, vaan kirjoitan omia ajatuksiani ja tuntemuksiani, ja onko jokin pielessä eli eikö tavallaan ole niin, että yksin usko ja syntien anteeksi pyytäminen ja anteeksi saaminen eivät riitä ja että tarvitaan myös tiettyjä ulkoisia juttuja, joiden noudattamisen perusteella voidaan sanoa jostakin, että hän on uskovainen? Teot ja sydämen usko sekoittuvat niillä, joilla hämärtyy se, että olemme uskomassa yksin armosta ja että tärkein asia on se, että saa uskoa syntinsä anteeksi. Ei tämä kaikilta hämärry, vaan niiltä, jotka ahkerasti tarkkailevat muiden tekoja ja tekemättä jättämisiä.
>> On olemassa ehtoja, jotka on täytettävä, jotta olisit kunnon uskovainen
millainen on totuus sinun mielestäsi? Itse vl ihmisenä tiedän, että joitakin asioita välttää siksi, kun ei halua tehdä niitä, mutta on niitäkin juttuja, joita ei ehkä itse pidä syntinä ja joku muu pitää ja näin ollen jonkun mielestä ei siis riitä se, että on uskomassa, uskoo syntinsä anteeksi ja käy seuroissa. olet varmasti kuullut näitä vertauksia, kun sanotaan, että uskovienkin joukossa on mätiä kaloja ja huonoja oksia ja hehän ovat juuri niitä, jotka tekevät joidenkin mielestä jotain, mitä uskovaisen ei sovi tehdä. Siksi kirjoitinkin, että se ei aina riitä, että uskoo synnit anteeksi,jos on jotain asioita, jotka eivät muiden mielestä tee ihmisestä kunnon uskovaista.
En todellakaan halua pilkata, enkä herjata enkä mitään muutakaan. Mutta mielestäni aiheesta voi keskustella asiallisesti ja tottakai, jokainen voi miettiä itsessään näitä asioita. Ei tämä kaikki ole niin yksinkertaista, kuin voisi luulla. Sen tiedän erittäin hyvin ja koska tiedän uskoni ja sen asiat todella hyvin, siis tiedän mitä vl on ja mitä ei ole. Nykyään vaan on moni asia muuttunut ja ihmiset joutuvat näköjään tekemään itse valintoja oikean ja väärän suhteen.
Kyllä parannuksenkin tehnyt huomaa ja oppii huomaamaan, mitä hän ei voi enää tehdä ja mitä voi tehdä, sillä uskovaisen elämä on uskoa ja tietynlaista joidenkin asioiden välttämistä.
Useinhan sanotaan, että lapsetkin näkevät kaduilla korvakoruja pitävistä ihmisistä, että he eivät ole uskovaisia..no heillekään ei ehkä kukaan ole sanonut, että korvakorut, hiusten värjäys ja meikki, tv ja maailmallinen musiikki ovat syntiä. Eivät he edes tajua niiden olevan syntiä, kun eivät ikinä ole kuulleetkaan, että ne ovat syntiä uskovaisten mielestä. Nämä asiat uskovainen tietää, että ne ovat vältettäviä asioita, osa niistä on vältettäviä siksi, kun vl-kulttuuriin ei kuulu mm.korvakorut ja meikki. Mutta ei sitä joku koulukaveri tajua edes että olisivat jotenkin syntiä jotkut elokuvatkin, jos hänelle ei sitä sanota. No joo nämä esimerkit teko synneistä ovat nyt vähän huonoja.
Tärkeä asia on kuitenkin muistaa, että itse usko syntien anteeksisaamiseen, kun ne joltakin anteeksi pyytää tai kun ne seuroissa puhuja anteeksi saarnaa on se tärkein asia. Ja kukaan ei ole täydellinen uskovainen.
Piilarit muuttaa ulkonäköä vähemmän kuin silmälasit => silmälasit on syntiä ;)
Ymmärsin tosiaan alkuperäisen viestisi eilen melko tavalla väärin, joten sen vuoksi arvioin virheellisesti myös motiivisi. Anteeksi hätäisyyteni.
Tuo syntikysymys on aika monipiippuinen asia. Monesti niillä, jotka vl:n tapoja moittivat epäraamatullisiksi, suurin motiivi on etsiä hyväksyntää jollekin omalle tarpeelleen tehdä jotain, josta ei itsekään ole aivan varma.
Jos taas toisaalta ulkoinen käyttäytyminen ja jostain kieltäytyminen nostetaan "merkiksi" oikeasta uskosta, pelataan myöskin jokseenkin väärillä käsitteillä.
Loppuperin määritelmä siitä, mikä on syntiä on erittäin ytimekkäästi esitetty tässä Johanneksen kirjeen kohdassa
1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
Tavat ja niiden orjallinen noudattaminen eivät siis liity suoraan rakkauteen.
1. Joh. 2:26 Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka tahtovat johtaa teitä harhaan.
27 Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.
Itse olen ikäni ollut vl ymmärtämättä kuitenkaan lopun perin, mistä elävässä uskossa on todella kysymys. Olen kyllä hyväksynyt täysin varauksetta opetuksen uskon omakohtaisuudesta, mutta en kuitenkaan täysin käsittänyt, mitä se on. Pidän aivan mahdollisena, että joukossamme on muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa.
2. Piet. 1:8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.
9 Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.
10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea,
11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
Fil. 3:12 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.
Itselleni oli raamattua lukemaan alkaessani (kiinnostus heräsi kun kiinnostusta pyysin, minkä koin todellisena ihmeenä) uutta se, miten uskominen on oppimisprosessi. Kaikki vl:n tavat ovat kyllä hyviä sinänsä, mutta jos unohdetaan, miksi asiat ovat muodostuneet sellaisiksi kuin ovat ja tehdään niistä "autuuden ehtoja", ollaan pielessä.
Mutta tuon ymmärtäminenhän ei ole kenenkään muun vastuulla kuin yksittäisen uskovaisen itsensä, siksi täällä aivan turhaan parjataan monia tahoja, joilla ei asian kanssa ole mitään tekemistä.
Mutta asiahan on niin, että suurimmassa osassa tapauksia kysymyksessä ei ole pahuus, vaan ymmärtämättömyys. Ja suurin osa silkasta pahuudestakin on pohjimmiltaan ymmärryksen puutetta. Silloin on paikoillaan rakkaudella ja kärsivällisesti yrittää selittää ihmisille, mistä perimmältään on kysymys.
Tästä olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta menisi jo ulos aiheesta, joten antaapa olla :) Mutta pointti oli nyt siis siinä, että kun opettajana todellakin on Pyhä Henki, se ei ainoastaan opeta ihmistä vastoin tahtoaan välttämään joitakin asioita, vaan tekee monista turhuuksista täysin merkityksettömiä. Käy niin kuin Jeesus opetti:
Matt. 11:29 "Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Matt. 11:30 Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Tästä siis on varmastikin alkuperältään kysymys erittäin monissa asioissa, joita pidetään "uskovaiselle sopimattomina". Jos joku välttää niitä ollakseen kunnon uskovainen, kannattaa ehkä motiiveja tarkistaa. Jos taas eletään niin kuin oikeaksi uskotaan ja vilpittömästi toimitaan sen mukaisesti, silloin ollaan oikealla tiellä.
Opettihan Jeesuskin, että jo synnin tekemisen haluaminen tai sen ajatteleminen on syntiä, eikä pelkästään konkreettinen tekeminen.
"Tuo syntikysymys on aika monipiippuinen asia. Monesti niillä, jotka vl:n tapoja moittivat epäraamatullisiksi, suurin motiivi on etsiä hyväksyntää jollekin omalle tarpeelleen tehdä jotain, josta ei itsekään ole aivan varma."
Ikävästi sanottu! Minusta on epäreilua keskustelua leimata tuolla tavoin toisen ihmisen motiivit. Mistä Sinä jo valmiiksi tiedät, millä mielellä joku täällä keskustelee?
Raamattu varoittaa niin paljon elämäntapaa koskevien sääntöjen asettamisesta autuuden ehdoksi, että minusta sellaisesta varoittava ihminen ei todellakaan lähtökohtaisesti "etsi lupaa synnille". Päinvastoin, hän varoittaa synnistä.
Aloittaja puhuu asioista, jotka ainakin minulle ikäni vanhoillislestadiolaisena olleena ovat hyvinkin tuttuja.
"Jos taas toisaalta ulkoinen käyttäytyminen ja jostain kieltäytyminen nostetaan "merkiksi" oikeasta uskosta, pelataan myöskin jokseenkin väärillä käsitteillä." Mitä tällä tarkoitat? Kenen "käsitteet" ovat vääriä? Vai meinaatko, ettei sellaista tapahdu?
>> Ikävästi sanottu! > Mitä tällä tarkoitat? Kenen "käsitteet" ovat vääriä? Vai meinaatko, ettei sellaista tapahdu?
"//Tästä siis on varmastikin alkuperältään kysymys erittäin monissa asioissa, joita pidetään "uskovaiselle sopimattomina". Jos joku välttää niitä ollakseen kunnon uskovainen, kannattaa ehkä motiiveja tarkistaa. Jos taas eletään niin kuin oikeaksi uskotaan ja vilpittömästi toimitaan sen mukaisesti, silloin ollaan oikealla tiellä.
Opettihan Jeesuskin, että jo synnin tekemisen haluaminen tai sen ajatteleminen on syntiä, eikä pelkästään konkreettinen tekeminen."//
Minulla tarttui tuo kohta silmiini. Siinä on niin perin tutuntuntuista tyyliä. Jo muinoin meille sanottiin melkein samoin sanoin uskonperusteista ja sydämentilasta.
Pitkät tukat olivat pojilla muotia ja vl-nuoretkin jotkut menivät muodin mukaan. Siitä nuhdeltiin. Mutta toki sanottiin, ettei vihalla ja voimalla eli lihankäsivarrella saa nuoria ojentaa.
Kyllä se tukka päästä lähtee, siis lyhenee, mutta lähteekö se asia sydämestä. Haluttiin, ettei kukaan tee tuota ulkonaisen painostuksen vuoksi, vaan siinä pitää olla sydän mukana.
Siksi pitää puhutella rakkaudella. Näin varmaan tehtiinkin. Mutta tehtiin toisinkin, koska monet eivät ymmärrä vieläkään, miksi "silloin" piti luopua joistakin asioista ja ajatuksista. "Tukka lähti, mutta sydän ei ymmärtänyt."
Tuossa asenteessa, mitä kerroit, on se vaara, että uskomista tulee helposti kaikkea muuta kuin Kristuksen ikeen kantamista. Siinä oletetaan, että kaikki vl-neuvot ovat oikeita ja ne on peräti iloisin sydämin otettava vastaan. Eli kaikista tiukinkin lainomainen ohje on oikealla sydämen asenteella hyväksyttävä. Silloin kun sen hyväksyy, niin ei ole tapakristitty eikä olekaan oikeasti lain vaan armon alla! Niinkö?
Et nyt ilmeisesti ymmärtänyt mitä halusin sanoa ilmiselvästi sen vuoksi, että en sitä kyllin selkeästi osannut ilmaista.
Pointti oli siinä, että kun usko on oikeasti omakohtainen asia,
Fil. 2:13 Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.
Ja tämä Hänen hyvä tarkoituksensa ei ole ihmisten, lakihenkisten tai muidenkaan, neuvo tai ohje, joista niistäkin muuten Jeesus sanoo näin puhuessaan fariseuksista ja kirjanoppineista:
Matt. 23:3 Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.
Sen sijaan eri asia on sellainen neuvo, joka nousee tuosta mainitusta "Hänen hyvästä tarkoituksestaan" ja tämän näenkin monen vl tavan alkuperäisenä syynä, joka sittemmin on monilla hämärtynyt pelkäksi tavaksi ja mahdollisesti tullut sydämen tilan indikaattoriksi.
Pääpointti kirjoituksessani ei kuitenkaan ollut pohtia vl tapoja tai tottumuksia ja sitä, ovatko ne oikeita vai ei, vaan uskon omakohtaisuuden korostaminen ja sen perimmäisen olemuksen etsimiseen kannustaminen.
Kirjoitin tuossa aiemmin näin
>> Mutta pointti oli nyt siis siinä, että kun opettajana todellakin on Pyhä Henki, se ei ainoastaan opeta ihmistä vastoin tahtoaan välttämään joitakin asioita, vaan tekee monista turhuuksista täysin merkityksettömiä.
Kyllä Sinä ihan hyvin ymmärsit. Ja rakentavasti kirjoitat, silti haluan vielä vähän jatkaa esittämästäsi yleistävästä oletuksesta.
Yleistysten osuminen naulankantaan on käsittääkseni varsin harvinaista. Ja tuntuu tosi pahalta joutua väärinymmärretyksi, negatiivisen ja leimaavan yleistyksen kohteeksi.
Me veeällät tietänemme jokainen sen, miltä tuntuu kun joku ulkopuolinen esittää meistä leimaavan yleistyksen. Kuten esimerkiksi että olemme liikkeen sisällä vain siksi, että emme uskalla muutakaan. Sen tuntee heti, että ei se niin ole. Asia on paljon monimutkaisempi. On monia meille hyvin rakkaita ja sydäntämme lähellä olevia syitä olla uskomassa, se on turvamme ja lohtumme ja elämässämme eteenpäin vievä voima. Me olemme kokeneet juuri vl-liikkeen parissa jotain sellaista, josta emme ole valmiita luopumaan, joka on meille hyvin tärkeätä.
EI OLE TOTTA, että olisimme vain siksi uskomassa, että pelkäisimme emmekä rohkenisi muutakaan. Sellaisen väitteen esittäminen tuntuu loukkaavalta.
Siltä pohjalta on helppo ymmärtää, tai ainakin empatiakykyisen ihmisen samastua siihen, miltä tuntuu, kun vilpittömällä mielellä kyselee asiasta, josta on huolissaan ja toinen kuittaa tilanteen sanomalla jotain, joka EI OLE TOTTA. Vieläpä samalla leimaten kysymyksen esittäjän motiivit alhaisiksi.
Millä syyllä on tarpeen arvoida toisen, itselle sangen vieraan ihmisen sydämentilaa noin? Minä en usko, että se edes "monesti" pitää paikkaansa.
Miksi me yleensä olisimme uskomassa jos tarkoituksemme olisi lähinnä etsiä tilaisuuksia päästä tekemään syntiä eri verukkeilla? Se on minusta outoudessaan suorastaan hätkähdyttävä näkemys! Emmekö ole syystä itse kukin sisimmässämme liikuttuneita ja onnellisia siitä, että Jumalan mittaamaton armo on osaksemme tullut? Miten me muka siinäkin mitassa olisimme kiinnostuneita mahdollisuudesta päästä tekosyyllä tekemään väärin ja Jumalan tahdon vastaisesti, että tuollainenkaan yleistys olisi tarpeen?
On aiheellista ja Raamatun opetuksen mukaista meidän jokaisen valvoa uskossamme ja jos tuntuu, että onkohan tässä tai tuossa menty liian pitkälle (vaikkapa elämäntapaa koskevissa normeissa) niin voihan sen kysymyksen toki monestakin syystä esittää. Ilman, että kierona punoo juonta mielessään ja suunnittelee kuinka "näillä luvilla" lähdetään pistämään ranttaliksi.
Ranttaliksi voimme toki pistää ilman netissä saatua "lupaakin". Olen varma siitä, että suurin osa täällä käytävästä keskustelusta (sekä meidän veeällien että ulkopuolisten toimesta) käydään hyvin vilpittömässä hengessä, rehellisten pohdintojen ja niistä nousseiden aitojen kysymysten seurauksena.
Muuta ei ole lähtökohtaisesti syytä toinen toisistamme olettaa.
>> Ja tuntuu tosi pahalta joutua väärinymmärretyksi, negatiivisen ja leimaavan yleistyksen kohteeksi. > EI OLE TOTTA, että olisimme vain siksi uskomassa, että pelkäisimme emmekä rohkenisi muutakaan. Sellaisen väitteen esittäminen tuntuu loukkaavalta. > käydään hyvin vilpittömässä hengessä, rehellisten pohdintojen ja niistä nousseiden aitojen kysymysten seurauksena
Ensiksi, en tarkoittanut että Sinä olisit esittänyt ajatuksen jonka mukaan olisimme uskomassa koska pelkäämme emmekä uskalla erota liikkeestä tms. Ajattelin sen nimenomaan "teoreettisena" esimerkkinä Sinuun ja minuun kohdistettavasta asenteellisesta leimaamisesta. Tarkoitus oli löytää eläytymiskohta siihen tunteeseen, minkä aiheuttaa ymmärtämätön yleistys. Jos me hutkimme toisia vastoin parempaa tietoamme, on hyvä miettiä, miltä vastaava tuntuu itseemme kohdistettuna.
Kyllä minusta tällaisessa keskustelussa voi ottaa kantaa sivustakin jos huomaa jotakuta kohdeltavan epäoikeudenmukaisesti. Esim. minä en kritisoi täällä mitään siksi, että tarvitsisin teidän "lupaa" jonkin asian tekemiseksi. En edes käsittäisi miksikään "luvaksi" jonkun tuntemattoman kannustusta johonkin asiaan. Minusta se on hassu ajatus. Harva lienee oikeasti niin heikoilla elämänvalintojensa suhteen.
Olen kiinnostunut keskustelemaan siitä, miten Raamatun opetuksen valossa tulisi toimia eri tilanteissa. Se on minulle, kuten monille muillekin täällä keskusteleville syvällisesti merkittävä kysymys eri yhteyksissä.
Jos joku vaikka täällä kyselee, voiko koru korvassa olla oikeasti synti, niin on negatiivista asenteellisuutta rientää selittämään toisille keskustelijoille se siitä johtuvaksi, että kyseinen henkilö niin kauheasti itse hinkuu riekkumaan ties mitkä killuttimet olkapäillään asti roikkuen ja on ainoastaan siitä syystä kiinnostunut koko kysymyksestä. Mistä sen muka voi tietää? Onhan niitä monia muitakin syitä tuollaisia kysellä.
Korvakoru- ym. asiat kristinuskoon liitettyinä ovat kuitenkin varteenotettavia teologisiakin kysymyksiä. Ja Raamatussa niihin kyllä otetaan kantaa tavalla, joka ei tue vanhoillislestadiolaisuuteen vakiintuneita käsityksiä.
Ja mitä tulee täällä "mesoajiin", en edes lue sellaisia kirjoituksia tai jos luenkin, en mieti niitä sekuntia pidempään. En pidä sellaista mielenkiintoisena keskusteluna. Täytyisi olla hyvät perustelut sille mitä totena esittää. Se koskee niin meitä veeälliä kuin muitakin. Ja kyllä täällä paljon kirjoitetaan myös hvyin pohdittuja näkemyksiä, suunnalta jos toiseltakin.
Siinä olet oikeassa, että meillä itse kullakin on riski nähdä toisen kirjoituksessa merkityksiä omien kipupisteittemme mukaisesti. Se on mahdollista tietenkin minunkin kohdallani :)
Vaikka mielestäni on aiheellista perustella näinkin pontevasti näkökulmaani, korostan, että en ollenkaan kautta linjan närkästynyt kirjoituksistasi. Paljon ihan asiallista asiaakin kirjoitat.
Sellainen tarkennus nyt vielä, että en missään tapauksessa halunnut kohdistaa sanojani sinuun tai kyseenalaistaa sinun motiivejasi saatika hutkia ketään muutakaan. Jos siltä tuntui, niin edelleenkin olen todella pahoillani.
Kehnohkona viestitsijänä en ilmeisesti osaa tuoda esille itse asiaa, koskapa huomio kiinnittyy liian helposti yksityiskohtaan, joka sitten irroittuu kontekstistaan. Syy varmaan on siinä, että lähden helposti itse harhailemaan ulos aloittajan aiheesta.
Lienee siis paikallaan kirjoittaa aiheesta vähän enemmän..
>> Olen kiinnostunut keskustelemaan siitä, miten Raamatun opetuksen valossa tulisi toimia eri tilanteissa.
Älä lainkaan vähättele kirjallisia lahjojasi, perusteellinen kirjoituksesi oli ilo lukea. On kunnioitettavaa paneutua noin huolellisesti siihen mitä sanoo ja kyllä siitä lukijakin enemmän irti saa. Minulla on yleensä pieni lapsi kummassakin kainalossa kun kirjoitan ja joudun pomppimaan kesken ajatusten lukuisia kertoja sinne ja tänne, joten minun on pakko tyytyä omalla kohdallani painamaan sendiä aika sekavienkin kirjoitusten jälkeen. Vaikka olisi tosi mielenkiintoista itsekin joskus syventyä kunnolla selvittämään asioita ja kirjoittaa punnittuja ajatuksia.
Lisäksi kirjoittaminen on aika armoton viestinnän muoto, tapahtuuhan ihmisten välinen kommunikaatio luonnossa 80 %:esti nonverbaalisti. Sanat ovat vain pieni osa kokonaisuutta. Siksi varmaan tulkitsemme täällä usein toisiamme niin yksioikoisesti.
En ehdi enempää nyt kommentoida kirjoitustasi (iltapuuro porisee mikrossa), mutta perusajatuksesi läpi koko kirjoituksesi on minusta viisas. Ei siihen ole mitään lisättävää. Ajattelin vielä uudestaan lukea sen kunhan minulla on rauhallisempi tilanne.
Mutta jatketaan linjoilla!
Ei kysymys ole siitä, että mitä ei täydy ja mitä täytyy tehdä. On kysymys siitä, mitä haluaa tehdä ja mitä ei halua tehdä.