Hirveä summa menee näihin.
Noin 70-80 prosenttia lapsiat voi hyvin tai aika hyvin. Loput sitten huonosti ja osa hirveän huonosti (huostaanotetut). Ja ongelmat kasaantuu. Nämä loput kaipaavat paljon tukea j arahaa j aJumalan tukea.
Noin 70-80 prosenttia lapsiat voi hyvin tai aika hyvin. Loput sitten huonosti ja osa hirveän huonosti (huostaanotetut). Ja ongelmat kasaantuu. Nämä loput kaipaavat paljon tukea j arahaa j aJumalan tukea.
Vastaukset 43
Vanhimmat
vaan sen jälkeen lypsetään vielä yhteiskunnalta rahoja ns. jälkihuoltosysteemin pyörittämiseen. Sivuilta www.nuorten-yst.fi voi lukea esim. Tupa-projektista (jälkihuollon tukipalvelujärjestelmä), joka on käynnissä esim. pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa. Jälkihuollon piirissä ansaitsee moni "ammattilainen" itselleen elantonsa ja oman leipänsä.-Minusta oli todella kuvottavaa lukea siitä systeemistä, millä tavoin itsenäistyviä sijoitettuina olleita nuoria "autetaan" ymmärtämään heidän lastensuojelun "asiakkuuspolkunsa",heidän kanssaan käydään mm. läpi sosiaalitoimistoon vuosien varrella kertyneet heitä koskevat asiakirjat ym. ja tällä tavoin "selitetään" heille heidän elämäntarinansa.-Jälkihuollossa voidaan siis nuori taas aivopestä siksi, ettei hän vain alkaisi vaatia kunnalta korvauksia, jos sijoituksessa on ollut jotain hänen oikeuksiaan rikkovaa.Nuorellahan ON OIKEUS haastaa kunta oikeuteen ja vaatia korvauksia,jos häntä on pidetty perusteettomasti kunnan huostassa. Eu:n ihmisoikeustuomioistuimeen asti voi valittaa....
että joku hoitaa ja huolehtii toisen vammauttamasta lapsesta.BIOÄIDIT,NE TÄYDELLISET ÄIDIT.
Kyllä on pieni se hoitoraha minkä alkoholistin vammauttamasta lapsesta saa.Ei ole se muutama sata euroa paljon lapsesta joka kiljuu yöt läpeensä vierotusoireita,juoksee kaiken maailman terapiat vuosikaudet,on käytöshäiriöinen ja kovin kovin työläs.Siinä sitten kun hoitaa vielä omat lapsensa sivussa niin tietää ryhtyneensä sijaisvanhemmaksi.
Sitten tulee se äiti,se bioäiti tapaamaan lasta kerran kuussa ja sekoittaa koko systeemin taas moneksi päiväksi kun lapsi alkaa oirehtia tapaamisista.*Äidin oma rakas kulta pieni pusipusi ja halihali* Ja vähän aikaa lässynlässyä valvotusti ja sitten pois.Vähän taisi henki haista ja silmät verestivät äidillä.sillä täydellisellä bioäidillä jolta sijaisperhe varasti lapsen ihan ilkeyttään.
Lapsi on sekaisin kun seinäkello.
Kuka huolehtii sen itkevän ja oirehtivan lapsen,sijaisvanhemmat.
Itse en ole sijaisvanhempi eikä minulla ole huostaanotettuja lapsia mutta hyvin läheltä seuraan tätä tapausta mistä nyt kirjoitin.
Tämäkin bioäiti kiljuu kuinka hänen lapsellaan rahastetaan mutta hänessä itsessään ei nyt mitään vikaa ole.
Hirveä katkeruus siitä muutamasta sadasta eurosta jonka joku saa huolehtiessaan yötä päivää hänen lapsestaan.Äiti kuvittelee että sillä rikastutaan ja ostellaan kaikkea ylimääräistä hienoa sijaisperheeseen.Antoi sossu hänellekkin aikoinaan enemmän kuin laki sallii,kun yritettiin avohuollon tukitoimenpiteinä tukea taloudellisestikkin.Sen nyt tiesi mihin sekin raha meni,kurkusta alas.
kun huostaanotto on ollut aiheellinen kohdistuen juuri siihen 20%:iin josta alkutekstissä mainittiin, niin heitteillekö heidät pitää heti kahdeksantoistavuotiaina jättää?
kun lapsi tietää biovanhempiensa kunnon ja voinnin ja elämäntavat, niin eikö hänellä ole myös oikeus tietää mitä vanhemmat olivat hänelle tehneet ennen huostaanottoa?
onko se manipuolointia?
onko se aivopesua?
kun lapsi saa itse lukea oman historiansa muistiinpanot? joissa kerrotaan kaikke ne kerrat, kun hänestä tehtiin lastensuojelun ilmoitus? ennen huostaanottoa?
jos lapsi jostain voi syytteen nostaa, niin ehkä siitä, että miksi huostaanottoa viivytettiin niin pitkään! miksi ei aiemmin puututtu raskaalla otteella tilanteeseen. miksi ei toimittu heti.
pelkäätkö "sijoitusaikkan lopu", että lastesi papereista näkyy sekin, minkä nyt pyrit kieltämään itseltäsi ja lapseltasi? pelkäätkö, että hän tulee paperit luettuaan luoksesi vaatimaan SINUA tilille?
Lapsi saa myös tietoonsa kaikki ne valheet joita perheestä on kirjoitettu.
Päätinkin tässä aloittaa oman päiväkirjan teon lapsen syntymästä alkaen, siihen tulee vain TOTUUS.
Ei kai olisi tarvetta päiväkirjan tekoon, mutta saahan lapset sitten joskus niitä lukea, jos kiinnostaa.
totuus on suhteellista.
jospa minäkin alan pitämään päiväkirjaa kaikesta mitä meillä tapahtuu ja on tapahtunut sijoituksen jälkeen.
se olisikin rehellisintä.
sitten nuori aikuinen voisi lukea biovanhempansa päiväkirjan ja sijaiscanhempansa päiväkirjan rinnakkain vertaillen erilaisia totuuksia.
ja kolmantena juonteena olisi lapsen ja nuoren oma päiväkirja.
silloin hän saisi todella kattavan ja kasvattavankin pohjan mitä vasten luodata menneisyyttään ja tulevaisuutaan.
kannustan sinua pitämään päiväkirjaa. mutta vaadin samalla, että velvoitat lapsesi sijaisäidin samaan. ja lapsesikin.
vammauta lapsia ja nuoria. Se ala-arvoinen kohtelu mitä lapset ja nuoret saavat monessa perheessä. Ja vanhemmat ajetaan pois, etteivät "häiritsisi lapsen kehitystä" HYVÄSSÄ sijaisperheessa.
Lue esim. ketju Ja näin lastensuojelu ja perhehoito.. tai ketju Kuttula-Jukola ja paljon muuta
Keskustelin erään äidin kanssa, jolta oli lapsi viety vauvana kun äiti oli ollut sairaalassa. Syytä en tiedä miksi oli viety ja miksi äiti oli sairaalassa, enkä ole koskaan kysynytkään. Olemme jutelleet aikaisemminkin. Meillä on ollut samat perhehoidon sosiaalityöntekijät joskus aikoinaan.
Lapsi on ollut sijaisperheessä monta vuotta ja nyt hän on sijoitettuna jonnekkin laitokseen. Äiti sanoi, että onneksi hän ja lapsi pääsi perhehoidon piiristä pois, sillä nyt lapsi voi paljon peremmin ja heidän yhdessä oloa tuetaan. Nyt äiti saa käydä tapaamassa poikaa, joka on kouluikäinen, ja heillä on oma huone tapaamisissa. Äiti sanoi, että lapsi jätettiin heitteille sijaisperheeseen ja sijaisperhe oli ottanut hänen lapsensa, joka oli silloin vauva vaan ja ainostaan rahan takia.
Löytyy sekä sijarien että biojen puolelta "Ja jälleen lastensuojelu ja perhehoito"
Totta joka sana!
Tyttäreni kirje sosiaalityöntekijöille 7 kuukauden sijoituksen jälkeen:
Kun oltiin Venäjällä sijaisäiti kysyi multa, että haluunko mä donitsin. Mä en halunnut ja Heidi halus mut sille ei annettu!
Sijaisäiti on monta kertaa uhannut antaa selkään Heidille!
Kavereillakin saa olla vain kaksi tuntia!
Mikko ja Saana (nimet keksitty)- tukilapset - nukkuu meijän huoneessa vaikka meille luvattiin omat huoneet!
Kavereille ei saa mennä kun Mikko ja Saana on meillä. Miksi meijän pitää hoitaa Mikkoa ja Saanaa vaikka me ei saada palkkaa?
Miksi sijaisperheen oman pojan ei tarvi olla Mikon ja Saanan kanssa? Miksi oma poika saa olla kavereiden kanssa vaikka koko päivän?
Miks en saanut kenkiä vaikka ne makso vain noin 140 mk (n.23 euroa)?
Kun kysyin sijaisäidiltä saanko soittaa äidille niin hän sanoi, että äiti saa vain soittaa meille?
Sijaisäiti sanoi, että on sovittu, että äiti saa soittaa vain kerran viikossa ja sosiaalityöntekijä kysy, että soitteleeko äiti paljon meille!
Mun hartain toivomus on päästä äidin luo asumaan!
Sijaisäiti vie meitä sen kavereiden luo, eikä siellä ole mitään tekemistä. Jos me sanotaan, että me ei haluta lähteä niin sijaisäiti sanoo, että "meille on sanottu, että te tykkäätte käydä erilaisissa paikoissa." Niin me tykätäänki, mutta ei missään vanhojen ihmisten luona vaan Taiteiden yössä, teattereissa, elokuvissa, konserteissa, Heurekassa jne. Miksi sijaisperheen oman pojan ei tartte tulla mukaan?
Kun Heidi kysyi, että miksi me saadaan olla kavereiden kanssa vaan 2 tuntia niin sijaisäiti sanoi, että "Eihän me ehitä olemaan kavereillamme edes kahta tuntia kun te rupeatte jo vinkumaan pois!"
Miksi sijaisäiti kysyi minulta, että voiko mun isä maksaa kyydin Espooseen vaikka se asia ei minulle kuulu?
Tässä yksi lapseni kirjoittama kirje ollessaan sijoitettuna, ja vielä ensimmäinen ilta sijaisperheessä:
Äiti!
Mul on kauhean paha mieli! Mulle tuli kauhee pahamieli jo ensimmäisenä iltana, kun sijaisisä oli viemässä sosiaalityöntekijää Jyväskylän bussiasemalle ja sijaisäiti oli näytelmä harjoituksissa. Mä ja Heidi ollaan vaan kotona. Heidi oli omassa ja mä omassa huoneessa.
Mä ajattelin sitä kun mä istuin sun sylissä ja me puhallettiin toisiamme ja mä en voinut puhaltaa, koska mä nauroin niin paljon. Sitten mä ajattelin sitä, kun mä itkin kun meijän piti antaa kissat pois.
Aina kun mä oon surullinen mä otan sen leijonan - annoin tytöilleni leijonanrepun ja sinne enkelisuklaakonfentteja kun tyttöjä lähdettiin viemään Espoosta Äänekoskelle - ja laitan jotain musiikkia.
Äiti mä rakastan sua ja mähaluun kotiin. Tee kaikkes et sä saat meijät takas! Jookos.
Rakkaudella tyttäresi Kirsi.
Ps. Mä annan varmuuden vuoks mun osotteen.
11-vuotiaan kirje äidille oltuaan sijoitettuna yhden vuoden:
KAIPAUS
Olipa kerran tyttö, joka eli onnellisesti äitinsä ja siskonsa kanssa. Eräänä päivänä hän joutui siskonsa kanssa lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen. Hän toivoi kovasti pääsevänsä äitinsä luo. Iltaisin hän rukoili: Jumala sinä tiedät, että äiti pystuu huolehtimaan meistä. Anna meidän mennä äidin luoksu asumaan. Aamen.
Häntä rupesi itkettämään kun hän ajatteli, että äiti ei ole antamassa joka iltaista pusuaan ja sitä iloa pelatessaan hänen kanssaan. Kaikkea sitä lohtua ja hellyyttä, jota äiti voi antaa, sitä hänellä oli ikävä.Kaikki riidat ja erimielisyydet, niitä hänellä oli ikävä. Hänellä oli kaikkea mitä hän sai ja teki äitinsä kanssa, ikävä. Hän rakasti äitiään niin paljon kun toista ihmistä voi rakastaa.
Lots of kisses: Kirsi
Ps. Muista, että mä rakastan sua!
13 vuotiaan tyttäreni kirje äitienpäivänä 2000 hänen ollessaan sijoitettuna 2,5 vuotta ja oli kerennyt "kiinnittyä" perheeseen:
"Hän oli onnellisesti perheensä kanssa Linnanmäellä ja päivä oli mitä kaunein. Kaikki olivat iloisia.
Sitten soi herätyskello, eikä hän olisi millään jaksanut nousta. Hän oli valvonut yli puolen yön, itkenyt ja muistellut niitä ihania aikoja, joita hän oli vfiettänyt perheensä kanssa. Sitä hän teki joka ilta.
Koulussa hänen oli paha olla, hänta ahdisti. Hänen teki mieli huutaa ja kiljua kurkku suorana, mutta hän ei halunnut vaikeuksia.
Kotona katsoi telkkaria ja söi. Hän söi suruun.
Harkoissa hän vain oli. Kaikki pelikaverit ärsyttivät ja hän tunsi taas itsensä ahdistuneeksi.
Kotona hän taas valvoi."
NÄIN ONNELLINEN TYTTÖNI OLI SIJOITETTUNA SIJAISPERHEESEEN!
Keskustelin erään äidin kanssa, jolta oli lapsi viety vauvana kun äiti oli ollut sairaalassa. Syytä en tiedä miksi oli viety ja miksi äiti oli sairaalassa, enkä ole koskaan kysynytkään. Olemme jutelleet aikaisemminkin. Meillä on ollut samat perhehoidon sosiaalityöntekijät joskus aikoinaan.
Lapsi on ollut sijaisperheessä monta vuotta ja nyt hän on sijoitettuna jonnekkin laitokseen. Äiti sanoi, että onneksi hän ja lapsi pääsi perhehoidon piiristä pois, sillä nyt lapsi voi paljon peremmin ja heidän yhdessä oloa tuetaan. Nyt äiti saa käydä tapaamassa poikaa, joka on kouluikäinen, ja heillä on oma huone tapaamisissa. Äiti sanoi, että lapsi jätettiin heitteille sijaisperheeseen ja sijaisperhe oli ottanut hänen lapsensa, joka oli silloin vauva vaan ja ainostaan rahan takia.
Tyttäreni kirje sosiaalityöntekijöille 7 kuukauden sijoituksen jälkeen:
Kun oltiin Venäjällä sijaisäiti kysyi multa, että haluunko mä donitsin. Mä en halunnut ja Heidi halus mut sille ei annettu!
Sijaisäiti on monta kertaa uhannut antaa selkään Heidille!
Kavereillakin saa olla vain kaksi tuntia!
Mikko ja Saana (nimet keksitty)- tukilapset - nukkuu meijän huoneessa vaikka meille luvattiin omat huoneet!
Kavereille ei saa mennä kun Mikko ja Saana on meillä. Miksi meijän pitää hoitaa Mikkoa ja Saanaa vaikka me ei saada palkkaa?
Miksi sijaisperheen oman pojan ei tarvi olla Mikon ja Saanan kanssa? Miksi oma poika saa olla kavereiden kanssa vaikka koko päivän?
Miks en saanut kenkiä vaikka ne makso vain noin 140 mk (n.23 euroa)?
Kun kysyin sijaisäidiltä saanko soittaa äidille niin hän sanoi, että äiti saa vain soittaa meille?
Sijaisäiti sanoi, että on sovittu, että äiti saa soittaa vain kerran viikossa ja sosiaalityöntekijä kysy, että soitteleeko äiti paljon meille!
Mun hartain toivomus on päästä äidin luo asumaan!
Sijaisäiti vie meitä sen kavereiden luo, eikä siellä ole mitään tekemistä. Jos me sanotaan, että me ei haluta lähteä niin sijaisäiti sanoo, että "meille on sanottu, että te tykkäätte käydä erilaisissa paikoissa." Niin me tykätäänki, mutta ei missään vanhojen ihmisten luona vaan Taiteiden yössä, teattereissa, elokuvissa, konserteissa, Heurekassa jne. Miksi sijaisperheen oman pojan ei tartte tulla mukaan?
Kun Heidi kysyi, että miksi me saadaan olla kavereiden kanssa vaan 2 tuntia niin sijaisäiti sanoi, että "Eihän me ehitä olemaan kavereillamme edes kahta tuntia kun te rupeatte jo vinkumaan pois!"
Miksi sijaisäiti kysyi minulta, että voiko mun isä maksaa kyydin Espooseen vaikka se asia ei minulle kuulu?
Tässä yksi lapseni kirjoittama kirje ollessaan sijoitettuna, ja vielä ensimmäinen ilta sijaisperheessä:
Äiti!
Mul on kauhean paha mieli! Mulle tuli kauhee pahamieli jo ensimmäisenä iltana, kun sijaisisä oli viemässä sosiaalityöntekijää Jyväskylän bussiasemalle ja sijaisäiti oli näytelmä harjoituksissa. Mä ja Heidi ollaan vaan kotona. Heidi oli omassa ja mä omassa huoneessa.
Mä ajattelin sitä kun mä istuin sun sylissä ja me puhallettiin toisiamme ja mä en voinut puhaltaa, koska mä nauroin niin paljon. Sitten mä ajattelin sitä, kun mä itkin kun meijän piti antaa kissat pois.
Aina kun mä oon surullinen mä otan sen leijonan - annoin tytöilleni leijonanrepun ja sinne enkelisuklaakonfentteja kun tyttöjä lähdettiin viemään Espoosta Äänekoskelle - ja laitan jotain musiikkia.
Äiti mä rakastan sua ja mähaluun kotiin. Tee kaikkes et sä saat meijät takas! Jookos.
Rakkaudella tyttäresi Kirsi.
Ps. Mä annan varmuuden vuoks mun osotteen.
11-vuotiaan kirje äidille oltuaan sijoitettuna yhden vuoden:
KAIPAUS
Olipa kerran tyttö, joka eli onnellisesti äitinsä ja siskonsa kanssa. Eräänä päivänä hän joutui siskonsa kanssa lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen. Hän toivoi kovasti pääsevänsä äitinsä luo. Iltaisin hän rukoili: Jumala sinä tiedät, että äiti pystuu huolehtimaan meistä. Anna meidän mennä äidin luoksu asumaan. Aamen.
Häntä rupesi itkettämään kun hän ajatteli, että äiti ei ole antamassa joka iltaista pusuaan ja sitä iloa pelatessaan hänen kanssaan. Kaikkea sitä lohtua ja hellyyttä, jota äiti voi antaa, sitä hänellä oli ikävä.Kaikki riidat ja erimielisyydet, niitä hänellä oli ikävä. Hänellä oli kaikkea mitä hän sai ja teki äitinsä kanssa, ikävä. Hän rakasti äitiään niin paljon kun toista ihmistä voi rakastaa.
Lots of kisses: Kirsi
Ps. Muista, että mä rakastan sua!
13 vuotiaan tyttäreni kirje äitienpäivänä 2000 hänen ollessaan sijoitettuna 2,5 vuotta ja oli kerennyt "turvallisesti kiinnittyä" perheeseen:
"Hän oli onnellisesti perheensä kanssa Linnanmäellä ja päivä oli mitä kaunein. Kaikki olivat iloisia.
Sitten soi herätyskello, eikä hän olisi millään jaksanut nousta. Hän oli valvonut yli puolen yön, itkenyt ja muistellut niitä ihania aikoja, joita hän oli vfiettänyt perheensä kanssa. Sitä hän teki joka ilta.
Koulussa hänen oli paha olla, hänta ahdisti. Hänen teki mieli huutaa ja kiljua kurkku suorana, mutta hän ei halunnut vaikeuksia.
Kotona katsoi telkkaria ja söi. Hän söi suruun.
Harkoissa hän vain oli. Kaikki pelikaverit ärsyttivät ja hän tunsi taas itsensä ahdistuneeksi.
Kotona hän taas valvoi."
NÄIN ONNELLINEN TYTTÖNI OLI SIJOITETTUNA SIJAISPERHEESEEN!
tapahtunut ennen lapsen siirtymistä sijaiskotiin?? Turvallinen ja huolehtiva kotiko? Varmasti löytyy huonoja perheitä sijaisperheistäkin, niitä löytyy tavisperheistäkin. Prosentit menee luultavasti niin, että sijaiskodeista 5% on kykenemättömiä antamaan lapselle mitä hän tarvitsee. Tavallisista perheistä ehkä saman verran. Mikä on luku sellaisissa perheissä, joista lapsi on huostaanotettu???? Se on kuulkaa 100 %:sesti kykenemättömiä vanhempia!!
Miksi puhutte siis niistä 5%:sta, kun oma huolenpitonne on katsottu niin olemattomaksi että lapsi oirehtii PAHOIN! En puhuisi sellaisesta mitä itse ne taida. Purkaaksenne omaa pahaa oloanne? Jatkaaksenne sitä käsittämätöntä itsekkyyttä jossa lapsen tarpeilla ei ole merkitystä. Vain äidin tarpeilla.
Älkää nyt ihmiset olko niin naiveja, että uskotte ihan kaiken mitä toinen sanoo..! Uskotkos jos kerron, että olen ollut syömättä ja juomatta vuoden??? Sitä uskotaan mitä halutaan.. Ja kun on omassa pussissa jauhot sekaisin niin heikko itsetuntoinen ihminen alkaa syyttää muita. Kuka oli ystävällesi sanonut, että sijaisperhe teki työnsä VAIN rahasta? Sijaisperhe itse? Kuka muu voi asian TIETÄÄ? Katkera voi kyllä muuta sanoa, mutta asian tietää vain asianomainen.
Toinen pointti, mitä on ehkä sosiaalipummin vaikea ymmärtää, on että moni ihminen tekee TYÖTÄÄN rahasta. Roskakuski, lääkäri, opettaja.. Miksi sijaisperheen pitäisi hoitaa vaikeasti traumatisoituneita lapsia alipalkalla?? Ettekö suo omien lastenne hoitajille hyvää palkkaa? Itse kun järjestän lapsilleni päivähoitoa, en halua heitä mihin tahansa paikkaan kunhan on halpaa.. Maksan oikein mielelläni ihmiselle joka huolehtii KAIKKEIN RAKKAIMMISTANI! Ikävää, että te olette vain katkeria niille jotka hoitavat rakkaitanne.
Koittakaapa viikko työskennellä usean vaikeasti traumatisoituneen lapsen kanssa ja miettikää sitten paljonko voisi palkkaa työstä saada. Ettehän te ole pärjänneet edes YHDEN lapsen kanssa!!
ja kertonut kuinka lapseni oirehtivat sijaisperheessä. Sain heidät huostaan otettua sijaisperheestä ja he voivat kokemansa jälkeen suhteellisen hyvin. Molemmat tyttöni ovat onnellisia, että jaksoin kaiken painostuksen jälkeen taistella heille paremmat olosuhteet. Täällä löytyy tyttöni kirjoittamia kirjeitä. Ketjun alla "sosiaalityöntekijät eivät välitä..."
traumatisoi. Oli ollut sijoituksessa vauvasta saakka. Ja tiedätkö mitä ja tämän pojan onneksi, mutta sen vauvan tuhoksi sijaisperhe ahneuksissaan otti "tuhottavakseen" taas pienen vauvan, ja näin tämä poika pääsi laitokseen, jossa lapsen ja äidin välejä tuetaan: he saavat tavata toisensa niin paljon kuin haluavat. Ja soitella. Että kukahan se tämänkin pienen pojan elämän alun traumatisoi!
kyselen, että kun jankkaat tuota "sijaisperheestä huostaanottamisesta" niin mitä se tarkoittaa?
Eihän huostaanotettua lasta huostaanoteta sijaisperheestä, vaan sijoitus puretaan. Biovanhemmilta voidaan huostaanottaa siis biolapsia.
PP:hän se täällä taas..
Saatko voimia siitä, että siirrät puheet lapsien huostaanotosta SINULTA heidän huostaanottoon sijaisperheestä (miten se tosiaan on mahdollista..?)? Onko se ainoa merkittävä tekeosi lapsiasi kohtaan? Kerrohan kuinka pelastit heidän elämäänsä ollessasi heidän huoltaja?
1.Minun lapseni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa. b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä rhuostaan otto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
JA TÄHÄN LISÄÄN, ETTÄ KUN LAPSENI OLIVAT ENSIMMÄISESSÄ SIJAISPERHEESSÄ JA KUN VAADIN LAPSILLENI PAREMPIA OLOSUHTEITA, NIIN ESPOON LASTEN ERITYISTARPEIDEN JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOI MINULLE, ETTÄ
"MIKSI ET JO LUOVU LAPSISTASI. YLEENSÄ VANHEMMAT LUOPUVAT PALJON AIKAISEMMASSA VAIHEESSA."
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
Vaikka et ole uskaltanutkaan vastata mitä lukee huostaanottopapereiden kohdassa "huostaanoton syy", se alkaa tulla selväksi..
Olet a) laiska (et viitsi kirjoittaa asiaa, vaan itserakkaudessasi kopioit vaan samaa p:tä)
b) olet mielestäsi sankari jos olet saanut lapsesi pois sijaisperheestä
c) olet tehnyt lapsillesi jotain hyvin raakaa, koska et voi vastata kysymykseen "mitä lukee ho-papereissa huostaanoton syyksi.
Et sinä ole minun lapseni. Kuinka voit sanoa, että olen raaka lapsilleni?
niin kuin kirjoitin, KOSKA ET USKALLA KERTOA HUOSTAANOTON SYYTÄ! Jos se olisi jokin "pikkujuttu", miksi et sitä voisi kertoa?? Olemme jo lukeneet sinun itseylistyksesi, käännä jo kolikon toinen puoli!
Onkohan tuo nyt ihan reilua, täällä käy moni nuori yh-äiti ja pelkää lastensa huostaanottoa kun sinä mustamaalaat, että lapsiaan sirkuskouluun (hih..) vievä täydellisyys menettää lapsensa ilamn syytä.
Sanonpa vielä, että mieluummin antaisin lapseni köyhään (ja huolehtivaan) kotiin kuin kotiin, josta hänen tarpeistaan ei kyettäisi huolehtimaan. Rakkaus ei yksin kasvata lapsesta tasapainoista.
lauantaina Karpolla on asiaa. Siellä tuli kaksikin syytä huostaan ottoon. Ja sitä paitsi olisin saanut lapseni takaisin, mutta koska minulle luvattiin EHKÄ harrastusrahaa ja alakerrassa oli koekotiutettu poika, jolle sosiaalityöntekijän mielestä ei kuulunut lapsilisät eikä muukaan tuki niin en uskaltanut ottaa lapsiani kotiin. Minulla sentään oli ja on edelleen opintovelkaa.
Saa yh-äiti pelätäkkin.
Niin, mitä lukee kohdassa "huostaanoton syy"?
JOS sinulla olisi puhtaat jauhot pussissa, vastaisit tähän. Aivan selvä asia siis.
P.s. Edelleen antaisin lapselleni PALJON PALJON mieluummin perusturvan ja huolenpidon kuin uudet kengät! Kaikki ei ole rahasta kiinni.
kerron sinulle sitten kun aion kertoa. Katsotaan jaksatko odottaa, vai pitkäänkö jankkaat tuota yhtä ja samaa.
moni muukaan biovanhempi saa sossusta harrastusrahaa vaikka velkaa olisikin.
Oman lapsen menot pitäisi pystyä hoitamaan.
Mutta sijaisperheessä he eivät saaneet edes kenkiä!
Alatko nyt syyttää minua saman jankaamisesta??? Kukahan se mestari siinä on?
Sinulla olisi oiva tapa osoittaa täydellisen äidin titteli todeksi, VAAN ETPÄ PYSTY!!
Sellaista se on kun ei pysty lapsistaan huolehtimaan.. Kenkiä kyllä ostetaan peräti 2/vuosi, mutta perusturvan antaminen on toinen juttu. Raha se on joka ratkaisee?? Vähänpä ymmärrät huoltajan tehtävistä.
Vitut kengistä! Tärkeämpää on tarpeisiin vastaaminen ja huolenpito. Sitä et sinä antanut!
Miksi sitten rutiset jostain harrasterahasta jos ymmärrät ettei muutkaan köyhät perheet mitään harrasterahoja kehtaa pyydellä?
Edellisessä viestissäsi, johon vastasin, sanoit ettet ottanut lapsiasi takaisin kotiin kun et ollut varma saatko lapsillesi harrastusrahaa. Siihen vastasin, ettei normaalisti muutkaan perheet saa, jotka itse HALUAVAT huolehtia jälkikasvustaan.
Oletko koskaan kuullut sanontaa "Suu säkkiä myöden"? Eli jos on pienet tulot niin silloin karsitaan kaikki turhat menotkin, joita ei välttämättä tarvita. Onhan myös ilmaisia harrastuksia.
Olethan täällä naukunut myös ruokarahojen perään, joten ihmetyttää miten huolehtisitkaan lapsistasi jos he kotona asuisivat.
Tuohon kenkä-asiaan sanoisin oman kokemukseni pohjalta, että meilläkin sijoitettu laittoi biovanhemmille mennessään iankaikkisen vanhan toppatakin päälleen. Uusi ja siistikin olisi ollut, mutta kun se toinen oli jonkun sukulaisen vanha niin sitä "täytyi" käyttää.
vastas! Kysynpähän vaan?
Ja eivätpä nuo lapseni sitä huolenpitoa huomanneet.
jolle jää käteen vuokran jälkeen n.230 € pitäisi ottaa lapsensa kotiin ja olla ihan tyytyväinen kun lapset ovat kotona. Tyytyväinen ja hiljaa. Eli 230 € pitäisi riittää äidille ja kahdelle lapselle. Niinkö?
Ja että sijaisvanhemmat ovat oikeutettu pitämään kaikki lapsista saamansa rahat itsellään. Sinähän taidat olla joku Espoon sosiaalityöntekijä. Muistaka: Espoossa on hyviäkin sosiaalityöntekijöitä.
vanhemmilleen lojaali AINA. Se ei tarkoita, että nämä olisivat pystyneet huolehtimaan hänen tarpeistaan.
En tiedä sijaisperhettä, joten en voi sanoa miten toimivat. Otaksun, että yleisesti kasvattajien keskuudessa hyväksytyn tavan mukaan eli kotiintuloajat, lämmintä ruokaa 2 kertaa päivässä muut ateriat, yhdessä oloa, puhtaat ja siistit vaatteet jnejne.
En ole edellisen viestin kirjoittaja, mutta vastaan kuitenkin. Vastaan kysymällä "eikö tässä Suomen maassa ole muita työttömiä yh:ia?" Pitäisikö heiltä kaikilta ottaa lapset pois?
Jos oma tilanteeni olisi noin huonossa (joskus ollutkin kun pitkiä työttömyysjaksoja ja päivärahat viipyy), repisin työn vaikka väkisin jostain. Uskon edelleen lauseeseen, että kyllä työtä tekevälle löytyy. Ei ehkä vakituista, mutta sijaisuuksilla olen minäkin porskuttanut vuosia! Ei ole mitään herkkua sellainen lasten kanssa, mutta sossun luukulle en kehtaisi mennä ennen kuin on ihan pakko. Siitä on aina lähdetty, että itse itseni ja lapseni elätän! Miksi odottaisin toisten sen tekevän??
Siitäkö, että joiltakin on lapset viety ja sijoitettu?
Kysyin vain miten toiset yh:t voivat pärjätä työttömänä kun toiset ei? Mistähän se voisi johtua?
katkera en ole mistään vaikka toivoisitkin. :o)
Mitä tarkoitat tuolla 70-80% voi hyvin tai aika hyvin? Huostaanotetuista vai? Tarkoittiko se, että tämä määrä on voinut hyvin ennen sijoitusta? Vai siis voi nykyään hyvin?
En siis todellakaan ehtinyt katsoa, että selvennystä vain kaipailen.
Selväähän on, että jollei huostaanottoja tarvittaisi niin säästyisi nämäkin rahat muihin tarkoituksiin. Mutta kun kylmä totuus on, ettei kaikki vanhemmat lapsistaan huolehdi, niin nämäkin rahat kuitenkin menevät tarpeeseen. Ihannehan olisi, että vanhemmat voisivat itse lapsensa kasvattaa ja elättää, kuten kuitenkin valtaosassa perheitä onkin.
kyse on tilastosta.
keskimäärin tutkitusta ikäluokasta voi 2/3 osaa hyvin tai melko hyvin. kotiasiat ovat kunnossa, syrjäytymistä (syystä tai toisesta johtuvaa) ei ole havaittavissa, koulu sujuu ja lapset itse kommentoivat tilaansa vähintään tyydyttäväksi. perheestä ei ole tullut tietoja lastensuojelun puolelle neuvolasta/päivähoidosta/koulusta/naapureilta/suvulta.
siis valtaosa suomen lapsista voi vähintään kohtalaisen hyvin bioperheessään.
lopuilla 1/3 on sitten kasaantuneesti vaikeaa. joko bioperheessään tai ainakin osan biovanhemman mukaan vain ja ainoastaan sijaisperheissään.
Kuinka paljon turhaa on puolustella ja syyllistää? Mutta sen bio vanhemman isän/äidin asemaa tulee katsoa lähtökotaisesti myös miten heidän peruselämänsä ja perusturvansa on toteutunut? Ja mikä onkaan se ns: oma osuus eli ns: itseaiheutettu kyvyttömyys vanhempana olemiseen, nyky koulukunnan ja tieteen valossa. Eli lapsi ja siihen liittyvät "pakot" ja toimenpiteet kuinka suurelta osin neovat oikeasti yhteiskuntarakenteen ja vallalla oleva AIKUISTEN arvomaailman tuotetta?
Lapsi ja sen perheesen liittyminen tulis saattaa ehkä vihdoinkin sen kuuluvalle paikalle yhteikuntarekenteeseen välttämäättä kuuluvana osana ja sikis nostaa se arvo oikeasti vaalittavaksi ja oikeutetuksi vastuuksi vahemmille. Eikä luoda käsitystä että on olemassa jokin kasvoton koneisto joka ns: huolehtii lapsista vaikka kuinka painat tuotannollistekokasta uraputkea markkintalouden tarpeisiin. Perusturvan ja ihmisoikeuden menetyksenkin uhalla.
Tämä on vain syy/seurauksen tulosta ja tiivistyy tällaisen pakkohoito ja huostaanotto järjestelmänä ja siten taas tulosvastuiden nimikkeillä nokitteluksi.
Saisivat loppua.
ollessaan sijoitettu:
Tyttäreni kirje sosiaalityöntekijöille 7 kuukauden sijoituksen jälkeen:
Kun oltiin Venäjällä sijaisäiti kysyi multa, että haluunko mä donitsin. Mä en halunnut ja Heidi halus mut sille ei annettu!
Sijaisäiti on monta kertaa uhannut antaa selkään Heidille!
Kavereillakin saa olla vain kaksi tuntia!
Mikko ja Saana (nimet keksitty)- tukilapset - nukkuu meijän huoneessa vaikka meille luvattiin omat huoneet!
Kavereille ei saa mennä kun Mikko ja Saana on meillä. Miksi meijän pitää hoitaa Mikkoa ja Saanaa vaikka me ei saada palkkaa?
Miksi sijaisperheen oman pojan ei tarvi olla Mikon ja Saanan kanssa? Miksi oma poika saa olla kavereiden kanssa vaikka koko päivän?
Miks en saanut kenkiä vaikka ne makso vain noin 140 mk (n.23 euroa)?
Kun kysyin sijaisäidiltä saanko soittaa äidille niin hän sanoi, että äiti saa vain soittaa meille?
Sijaisäiti sanoi, että on sovittu, että äiti saa soittaa vain kerran viikossa ja sosiaalityöntekijä kysy, että soitteleeko äiti paljon meille!
Mun hartain toivomus on päästä äidin luo asumaan!
Sijaisäiti vie meitä sen kavereiden luo, eikä siellä ole mitään tekemistä. Jos me sanotaan, että me ei haluta lähteä niin sijaisäiti sanoo, että "meille on sanottu, että te tykkäätte käydä erilaisissa paikoissa." Niin me tykätäänki, mutta ei missään vanhojen ihmisten luona vaan Taiteiden yössä, teattereissa, elokuvissa, konserteissa, Heurekassa jne. Miksi sijaisperheen oman pojan ei tartte tulla mukaan?
Kun Heidi kysyi, että miksi me saadaan olla kavereiden kanssa vaan 2 tuntia niin sijaisäiti sanoi, että "Eihän me ehitä olemaan kavereillamme edes kahta tuntia kun te rupeatte jo vinkumaan pois!"
Miksi sijaisäiti kysyi minulta, että voiko mun isä maksaa kyydin Espooseen vaikka se asia ei minulle kuulu?
Tässä yksi lapseni kirjoittama kirje ollessaan sijoitettuna, ja vielä ensimmäinen ilta sijaisperheessä:
Äiti!
Mul on kauhean paha mieli! Mulle tuli kauhee pahamieli jo ensimmäisenä iltana, kun sijaisisä oli viemässä sosiaalityöntekijää Jyväskylän bussiasemalle ja sijaisäiti oli näytelmä harjoituksissa. Mä ja Heidi ollaan vaan kotona. Heidi oli omassa ja mä omassa huoneessa.
Mä ajattelin sitä kun mä istuin sun sylissä ja me puhallettiin toisiamme ja mä en voinut puhaltaa, koska mä nauroin niin paljon. Sitten mä ajattelin sitä, kun mä itkin kun meijän piti antaa kissat pois.
Aina kun mä oon surullinen mä otan sen leijonan - annoin tytöilleni leijonanrepun ja sinne enkelisuklaakonfentteja kun tyttöjä lähdettiin viemään Espoosta Äänekoskelle - ja laitan jotain musiikkia.
Äiti mä rakastan sua ja mähaluun kotiin. Tee kaikkes et sä saat meijät takas! Jookos.
Rakkaudella tyttäresi Kirsi.
Ps. Mä annan varmuuden vuoks mun osotteen.
11-vuotiaan kirje äidille oltuaan sijoitettuna yhden vuoden:
KAIPAUS
Olipa kerran tyttö, joka eli onnellisesti äitinsä ja siskonsa kanssa. Eräänä päivänä hän joutui siskonsa kanssa lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen. Hän toivoi kovasti pääsevänsä äitinsä luo. Iltaisin hän rukoili: Jumala sinä tiedät, että äiti pystuu huolehtimaan meistä. Anna meidän mennä äidin luoksu asumaan. Aamen.
Häntä rupesi itkettämään kun hän ajatteli, että äiti ei ole antamassa joka iltaista pusuaan ja sitä iloa pelatessaan hänen kanssaan. Kaikkea sitä lohtua ja hellyyttä, jota äiti voi antaa, sitä hänellä oli ikävä.Kaikki riidat ja erimielisyydet, niitä hänellä oli ikävä. Hänellä oli kaikkea mitä hän sai ja teki äitinsä kanssa, ikävä. Hän rakasti äitiään niin paljon kun toista ihmistä voi rakastaa.
Lots of kisses: Kirsi
Ps. Muista, että mä rakastan sua!
13 vuotiaan tyttäreni kirje äitienpäivänä 2000 hänen ollessaan sijoitettuna 2,5 vuotta ja oli kerennyt "kiinnittyä" perheeseen:
"Hän oli onnellisesti perheensä kanssa Linnanmäellä ja päivä oli mitä kaunein. Kaikki olivat iloisia.
Sitten soi herätyskello, eikä hän olisi millään jaksanut nousta. Hän oli valvonut yli puolen yön, itkenyt ja muistellut niitä ihania aikoja, joita hän oli vfiettänyt perheensä kanssa. Sitä hän teki joka ilta.
Koulussa hänen oli paha olla, hänta ahdisti. Hänen teki mieli huutaa ja kiljua kurkku suorana, mutta hän ei halunnut vaikeuksia.
Kotona katsoi telkkaria ja söi. Hän söi suruun.
Harkoissa hän vain oli. Kaikki pelikaverit ärsyttivät ja hän tunsi taas itsensä ahdistuneeksi.
Kotona hän taas valvoi."
NÄIN ONNELLINEN TYTTÖNI OLI SIJOITETTUNA SIJAISPERHEESEEN!
Sijaisvanhemmuus on tärkeää työtä, enkä halua ketään tyrmätä. Haluan lähinnä osallistua keskusteluun siitä, että sijaisvanhemmuutta tehtäisiin täysin pyyteettömästi ilman mitään etunäkökulmia. Tässä on muutemia minua mietityttäneitä näkökulmia.
1. Lapsettomuudesta kärsivä pariskunta haluaa muodostaa perheen sijoitettujen lasten avulla. He toivovat yleensä mahdollisimman pieniä ja terveitä lapsia. Heitä pidetään yleensä ihanteellisina perheinä sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta ja yleensä he saavatkin toivomiaan lapsia. Jos tämmöisessä sijaisperheessä on esimerkiksi 2 tervettä lasta, niin vanhemmat eivät yleensä ole työelämän ulkopuolella enää lasten kasvettua päiväkoti-ikään. Sijoittavan kunnan tulee maksaa lasten mahdolliset terapiat ja muut. Jos lapset tapaavat biosukulaisiaan, niin tästä aiheutuvat kulut ja vaiva tulee mielestäni korvata. Minua kuitenkin ihmetyttää, miksi nämä lapsettomuuden takia sijoitetuista lapsista kiinnostuneet saavat lapsista samanlaisia korvauksia kuin sijiasperheet, jotka tekevät tätä työkseen ja ovat valmiita ottamaan erityistarpeisia lapsia.
2. Perheliiton taholta on ajettu sitä, että jos sijoitettu lapsi adoptoidaan sijaisperheeseen, niin perheen tulot (eli korvaukset) eivät saisi vähentyä. Adoption yhteydessähän lapsi siirtyy täysin adoptiovanhempien perilliseksi ja adoptiovanhemmilla on täysi elatusvastuu lapsiin. Tässä on mielestäni hurja epäsuhta, sillä monet sijaisperheet nimenomaan haluavat kynsin ja hampain adoptoida lapset "täysin omikseen", mutta sitten siitä pitäisi vielä saada yhteiskunnalta kuukausittaisia korvauksiakin...
3. Monet perheet, joissa on jo useampia biologisia lapsia, voivat sijoitettujen lasten avulla "työllistää" toisen vanhemman kotiin. Sijoitettu lapsi tai lapset tuovat sen verran rahaa taloon, ettei molempien vanhempien tarvitse olla työelämässä. Usein korvauksia laskiessa unohdetaan, että kotona oleva vanhempi hoitaa sijoitettujen lasten ohella myös biologisia lapsia ja kotitöitä. Biologisten lasten hoidossa saatetaan säästää, kun heitä ei tarvitse viedä kodin ulkopuolelle hoitoon. Kotityöt olisi tehtävä työajan jälkeen ja niihinkin ehkä käytettäisiin maksullisia palveluita. Eli sijaisperhe saattaa hyvinkin saada sijoituksen avulla sopivasti lisätuloja sekä säästöä perheen kuluihin. Katso myös kohta 4.
4. Useissa tapauksissa toinen sijaisvanhemmista olisi joka tapauksessa työtön tai hyvin matalapalkkaisessa ja raskaassa työssä. Tällöin sijaisvanhemmuudesta saatava pieni korvaus on hyvinkin kilpailukykyinen työelämän raskauden ja palkkojen suhteen. Ilman sijaisvanhemmuutta toinen tai molemmat vanhemmista voisivat myös olla työttömiä. Sijaisvanhemmuus voi olla mahdollisuus saada asiat järjestymään ja yhteiskunnallinen maine pysymään normaalikansalaisen tasolla.
5. Suomessa on tapauksia, joissa molemmat sijaisvanhemmista ovat kotona lasten kanssa. Sijoitetut lapset voivat olla päivät hoidossa tai koulussa. Mielestäni järkyttävimpiä ovat kuitenkin ne tapaukset, joissa tämmöinen pariskunta on rekisteröinyt perhesysteeminsä perhekodiksi. Näitä on olemassa. Tällöin pariskunta toimii yrittäjinä ja he saavat sijoitetuista lapsista huomattavasti suuremmat korvaukset. Näissä "perhekodeissa" ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään ulkopuolista työntekijää eikä muita ammatillisen perhekodin tunnusmerkkejä. Riittää, että vanhemmat ja yritys täyttää lääninhallitusten ja sijoittavan kunnan minimivaatimukset.
Tiedän, että toisten lasten tai erityishoitoa vaativien aikuisten ihmisten huolehtiminen vaatii erityisiä luonteenpiirteitä ja elämäntapaa. Meidän kaikkien on kuitenkin hyvä muistaa, että sijaisperheiden ryhmään kuuluu hyvin erilaisia perheitä. Sijaisperheistä erittäin monet tarjoavat hyvää huolenpitoa ja kasvatusta sijoitetuille lapsille. Sijaisperheitä koskevaan kritiikkiin ei kuitenkaan aina tarvitse suhtautua raivoten (viittaan toisaalla käytyihin keskusteluihin), sillä meidän on mahdotonta tietää, mihin kritiikki perustuu.
Tietämättömyyttä on paljon sekä biovanhempien että sijaisvanhempien taholla. Jokainen tietää parhaiten oman tilanteensa ja ihmisillä on taipumus yleistää omia kokemuksiaan koskemaan kaikkia tapauksia.
Yllä esittämäni tapaukset ovat tapauksia, joita olen paljon miettinyt. Ne eivät edusta sijaisperheiden koko kirjoa.
tulee mieleen hyvin herkästi.Ajatus koko sosiaali politiikasta. Pääsääntöisesti käydään keskustelua lapsen/lapsien tilanteista jotka on "naisen" asiaa. Äitiys, yh- äiti, sijais äiti, sossutäti, juoppoäiti, ym. Asia tuntuu hyvin laajalti olevan ns: naisnäkökulmaa. Aivan lain säädäntövaiheesta alkaen? Kysymys /mielenkiinto kohdistuisikin ajatukseen että mistä ja miksi tämä kumpuaa koko homma että omat lapsemme on tällaisen käsittelyn kohteena ns; "hyvinvointi"valtiossa ja demokraattisessa markkinataloudessa. (mikä ihme on pielessä?)Ja mitä tässä "säästetään" vai mitä tässä pystyssä pidetään ja mistä taistellaan jääräpäisyydellä ja pyrokratialla ja taloudellisella kohdentamis sekamelskalla??
yhtään vuosikausien saatossa. Mietippä Suomen historiassa tapahtunutta huutolaislapsi-systeemiä....Nykyajan sijoitetut lapset ovat nykyajan huutolaisia, sama vanha systeemi jatkuu. Ei näillä lapsilla ole puolustajia nykyisessä yläluokassa.