Hei!
Olen 23 vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija. Minusta tuntuu että haluaisin lapsen noin kolmen vuoden jälkeen viimeistään (häiden jälkeen:)) ja silloinhan en ole vielä valmistunut. Onko kenelläkään kokemusta siitä , että miten rankkaa on käydä yliopisto loppuun kun lapsi? Varmaan riippuu aineestakin. Itse luen taloustieteitä...
Minun molemmat vanhehmmat olisivat tuolloin jo eläkkeellä ja he ehkä voisivat auttaa(mutta sen varaan en tietenkään laske!). Jos olet hankkinut lapsia ennen valmistumista, niin onko se sinun mielestäsi ollut hyvä ratkaisu? Kiitos etukäteen:)!
Olen 23 vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija. Minusta tuntuu että haluaisin lapsen noin kolmen vuoden jälkeen viimeistään (häiden jälkeen:)) ja silloinhan en ole vielä valmistunut. Onko kenelläkään kokemusta siitä , että miten rankkaa on käydä yliopisto loppuun kun lapsi? Varmaan riippuu aineestakin. Itse luen taloustieteitä...
Minun molemmat vanhehmmat olisivat tuolloin jo eläkkeellä ja he ehkä voisivat auttaa(mutta sen varaan en tietenkään laske!). Jos olet hankkinut lapsia ennen valmistumista, niin onko se sinun mielestäsi ollut hyvä ratkaisu? Kiitos etukäteen:)!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on aika samanlainen tilanne, olen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa ja ensi vuonna olisi mahdollisesti tarkoitus aloittaa yliopisto-opinnot, aineena kauppatieteet.. ja samanaikaisesti on ÄLYTÖN vauvakuume!! anoppini on kyllä mahtava ja luvannut jo valmiiksi olla apuna.. mutta en kyllä itsekään sen varaan halua laskea. mutta toisaalta, yksi ystäväni sanoi, että silloin ne lapset on tehtävä kun siltä tuntuu =)... tuskinpa minä kauaa odotan...
En ole itse tätä kokeillut, ja nytkin taidan ehkä juuri ehtiä valmistua ennen esikoisen putkahtamista maailmaan (jos onni on puolellamme). Mutta mitä muiden jutuista olen ymmärtänyt, niin lapsen syntymä tarkoittaa ainakin pitkää taukoa opiskeluihin. Kannattaa varautua siihen, ettei raskauden aikana paljon jaksakaan opiskella tai tehdä muutakaan. Ja sitten, kun vauva on maailmassa, paluu tehokkaan opiskelun äärelle voi viedä hyvinkin enemmän aikaa kuin arvaakaan. Luulisin, että yliopisto antaa enemmän vapauksia opintojen edistämiseen lapsiperheen ehdoilla, ei se varmasti mikään mahdoton tehtävä ole! :) Itsellä on tod.näk. luvassa gradun pakertaminen alkuraskauden aikana - saa nähdä, tuleeko siitä ikinä valmista.
Kirjoittelin tuossa aikaisemmin ja oli kiva kuulla mietteitänne vaikka teillä ei henk.kohtaista kokemusta olekaan...
Ikävä tämä nykymaailma, kun täytyy niin kamalasti päteä ja opiskella, että ei sitten voi esim. lapsia yrittää sillon kun se tuntuisi itselleen luonnolliselta. Hyvää syksyn jatkoa:)!
Itsellä on sama tilanne, aloin juuri opiskelemaan AMK:ssa terveydenhoitajaksi. Vauvakuume oli jo ennen koulun alkua ja se vaan voimistuu. Tilannetta ei yhtään helpota se, että mieheni haluaisi myös perustaa jo perheen. Ehkä päädymme ratkaisuun, että pidän välivuoden opiskeluista, jossain vaiheessa.
Tiedän itse, että pystyn opiskelemaan äitiysloman jälkeen ja selviytymään kunnialla opinnoista. Uskon, että opiskelu äitinä on paljon kiinni omasta asenteesta ja tukiverkostosta. En ollenkaan väitä sen olevan helppoa, mutta opiskelu kestää vain tietyn ajan elämästä ja siihen pystyy motivoitumaan.
Mielestäni se ystävien, sukulaisten ja puolison tuki on tärkeä tätä päätöstä tehtäessä. Tiedän myös yh äitejä, jotka opiskelevat ja selviytyvät hyvin niin opinnoista, kuin lapsestakin. Elämästä pitää vain karsia sitten toisarvoisia asioita pois.