hän on vain minulla lainassa
ehkä 15 vuotta vielä
Mutta hän on minun
kallein aarteeni
jota hoivata ja opettaa saan
Kunnes lähtee omia siipiään kokeilemaan
jos maailma ei ota vastaan
hän ehkä palaa vielä luokseni
hetkeksi
Mutta en omista häntä
annoin vain elämän
Hän kuuluu maailmalle
maailman lapsen synnytin
en koskaan voi omistaa lastani
Vaan luonani pitää saan
kunnes aika tulee kokeilla omia siipiään
pieni ihminen, minun lihaa ja verta
jonka tuskalla synnytin
Saan pitää luonani ohitsekiitävän hetken
toivon kuitenkin hänen muistavan
että olen hänen äitinsä
valmiina odottamaan
jos siivet eivät kannattaisi
ehkä 15 vuotta vielä
Mutta hän on minun
kallein aarteeni
jota hoivata ja opettaa saan
Kunnes lähtee omia siipiään kokeilemaan
jos maailma ei ota vastaan
hän ehkä palaa vielä luokseni
hetkeksi
Mutta en omista häntä
annoin vain elämän
Hän kuuluu maailmalle
maailman lapsen synnytin
en koskaan voi omistaa lastani
Vaan luonani pitää saan
kunnes aika tulee kokeilla omia siipiään
pieni ihminen, minun lihaa ja verta
jonka tuskalla synnytin
Saan pitää luonani ohitsekiitävän hetken
toivon kuitenkin hänen muistavan
että olen hänen äitinsä
valmiina odottamaan
jos siivet eivät kannattaisi
Vastaukset 4
Vanhimmat
on äidin ja lapsen rakkaus.
Olet tehnyt kauniin runon rakkaudestasi lapseesi Lio
Onnittelen sinua.
kun hän aloittaa lentonsa,
kun äitinä tietää,
mitä lapsella on edessä;
Koko elämä ...
yksin ...
kunnes hänestäkin tulee
Lapselleen se, joka
jää kaipaamaan omaa
lastaan
Lapsemme ovat vain lainassa, mutta ihanaa lainaa.
Aikuiseksi varttuneena heistä myös iloa parhaimmillaan.
Lapsenlapset armaat, sitten heitä rakkaudella hemmotellen.
Ihana oli runosi, olet kultainen ihminen, sydämessäsi asuu lämpö ja rakkaus!
totuuksia runossasi !
Näin se vaan on vaikka ei haluaisikaan.