Ensikertalainen

En halua pelotella,mutta mulla synnytys oli tosi kivulias...siis synnytyksen aikana ois tenhy ns.mieli juosta karkuun.
Vaikka oli kipulääkitystä,niin silti.
Kun säännölliset supistukset alkoivat,ei puhettakaan että olisin päässyt sängystä ylös..en yksinkertaisesti voinut kivuiltani nousta sängystä.

Mutta toisilla synnytys menee "kuin tuosta vain" ilman kummenpia kipuja...tääkin on niin yksillöllistä ja kuinka korkea kipukynnys ihmisellä on.
Mulla se on tosi alhainen....
No,aika kultaa muistot ja silloin synnytyksessä ajattelin etten tee enään lapsia...mutta tässä sitä onnellisesti odotellaan :)

Tsemppiä sulle,hyvin se menee :)

Ainahan kipuja liittyy synnytykseen. Se, millaisia ja miten voimakkaita riippuu ihan ihmisestä.
Totta tosiaan, kipulääkkeet tänäpäivänä ovat tehokkaita ja useimmin synnytys onkin melko kivuton.
Itselläni synnytys oli melko kivuton (epiduraali pelasi taivaallisesti :) Ainoa asia mikä teki kipeää oli ennen epiduraalia, supistukset.. Mutta kun supistukset kovenivat sietämättömäksi niin pyydettiin epiduraali ja kappas, kivut loppuivat kuin seinään :D
Sen neuvon annan ettei kannata liikaa miettiä synnytystä ja mahdollisia kipuja. Ainahan "pahat uutiset" saavat pidemmät siivet kuin hyvät. Tsemppiä sinnepäin!

Itse olen juuri toipumassa ensimmäisestä synnytyksestäni, joka oli sen laatuinen, ettei siihen olisi voinut mitenkään etukäteen valmistautua.

Avautumisvaihetta kesti todella pitkään, ja sen ajan pärjäsin ihan mukavasti ilman erityisempiä kivunlievityksiä. Sitten, kun kivut kovenivat, sain heti epiduraalin, jonka jälkeen pystyin hyvin jopa torkkumaan edistymistä odotellessa.

Kun synnytys ei sitten edennytkään riittävän nopeasti, kokeiltiin imukuppia, jonka laitto tuntui ikävältä, mutta ei sietämättömältä. Tähän liittyvä välilihan leikkaus ei tuntunut miltään.
Kun imukuppiyritys epäonnistui, lähdettiin hätäsektioon, ja sen jälkeinen heräily ja leikkauksesta toipuminen taisi olla koko synnytyksen kivuliain kokemus.

Joten etukäteen ei voi tietää, miten synnytys tulee sujumaan, eikä itselleni kaikesta huolimatta ainakaan jäänyt siitä mitään traumoja. Luota, että henkilökunta osaa asiansa ja hoitaa sinua ja lasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Sen voi sanoa, että paljon kivuliaammat on kuin menkkakivut!
Ei sais pelotella enkä halua, mutta ei voi liikaa antaa sellaista kuvaakaan ettei sattuisi ollenkaan, muuten siellä menee hysteeriseksi.
Menet sillä asenteella, että menee niin kuin menee.
Kaikilla kipukynnys tosiaankin erillainen ja yleensäkin käsitys kivusta.
Toisaalta mun mielestä ilman minkäänlaista kipua ei voi synnyttääkään.
Eihän sitä muuten tiedä koska ponnistaakaan...
Mulla eka kerta kesti 14h ponnistus 40min. tokalla 4h ponnistus 9min. ja enpä kyllä osaa sanoa kumpi oli kivuliaampi (ekalla sain epiduraalin, tokalla ei enään ehtinyt sain kohdunkaulan puudutuksen), mutta toisalta voi johtua siittä, että toista kertaa kun synnyttää niin tietää millaiset ne kivut tulee olemaan.
Ei muuta kuin zemppiä ja avoiminmielin matkaan, pian se on ohi (itselläni nuo 14h olivat elämäni nopeimmat 14h)!
Vielä lisäksi tähän, että kun olet saanut vauvasi syliin tai ainakin viim. seuraavana päivä et osaa edes sanoa kuinka kipeä olit vain sen, että kipeä (jos kaikki on mennyt hyvin ja norm.alatiesynnytys ollut).
Esikoista ponnistaessani sanoin miehellekin että on taatusti viimeinen kerta, mutta 3. tässä odotellaan :)

Ei kannata etukäteen murehtia asiaa! Kun synnytyksen aika koittaa, tilanne selviää. Ja kun siitä tilanteesta ei pääse mihinkään, kummasti ne kivutkin sietää. Kuitenkin koko ajan on tiedossa, mistä kipu aiheutuu ja että kipu on vain tilapäistä. Itse en miettinyt asiaa etukäteen ja olin tyytyväinen siihen. Synnytys oli suhteellisen "helppo" avautuminen 11 h ja ponnistus 11 min, mutta kyllähän siihen silti paljon kipua mahtui. Mielestäni vertaaminen kuukautiskipuihin on naurettavaa, koska tuskin kukaan kuukautisten aikaan venyy alapäästään niin, että sieltä mahtuu ihmisen pää ulos. Mutta lopulta: kipu unohtui heti! Jo ennen kuin istukka tuli ulos, kipu oli historiaa. Muutaman päivän kuluttua sitä ei enää pystynyt muistamaan, miltä se oikein tuntui. Jälkikäteen pystyy vain sanomaan, että todella pahaa se teki.

Mä en miettinyt synnytystä etukäteen. Lapsivesi meni 35h ennen ponnistusvaiheen alkamista..supistukset alkoivat 15h ennen ponnistusta ja kivuliaaksi ne muutuivat vasta pari tuntia ennen ponnistusvaihetta. Särkylääkkeitä en tarvinnut. Meikä "passitettiin" lapsiveden menon jälkeen vielä kotiin kun kohdunsuu oli kiinni eikä supistuksia ollut. Ja matkaa 100km... Ponnistusvaihe kesti n.20 min, epiduraali ei ehtiny vaikuttaa kun synnytystä nopeutettiin tipalla. Itselleni jäi positiivinen muisto synnytyksestä vaikka en saanutkaan vauvaani heti syliin vaan se kiikutettiin teholle saman tien. Mutta nyt on kaikki hyvin...lapsi terve jne.

etukäteen, mutta oikeastaan ihan turhaan. Olihan nuo supistukset kivuliaita, mutta niistä tiesi, että maalia kohti mennään koko ajan. Itellä oli epiduraali avautumisvaiheessa 6 sentistä melkein loppuun asti ja ponnistusvaihe pärjättiin sitten ihan luomuna.

Sattuuhan se, mutta kipu on tosi hetkellistä. Kuvittelin, että koko ponnistusvaihe olisi yhtä tuskaa, mutta oikeastaan vain pään syntyminen sattui. Sattui ihan helvetisti, mutta olipahan mies vieressä jota rutistaa. Repeämiäkin tuli, mutta pahalla en muistele. Synnytyksestä on nyt vähän reilu kaksi viikkoa ja voisin kuvitella tekeväni sen uudestaankin.

Mitään ihanampaa ei ole kuin saada oma vauva rinnan päälle tuhisemaan rankan työn pääteeksi. Kipu laantuu välittömäsi, kun lapsi on ulkona, ja sen pään jälkeen siihen mene muutama sekunti, jos ei ole hartioista jumissa.

Enempi tuskaa ainakin mulle aiheutti synnytyksen jälkeen pissaaminen kuin itse synnytys. Karmeeta kirvelyä. Aina käsisuihkun kanssa touhaamista. Sitten vielä virtsaputkentulehdus päälle.

Synnytystä ei kannata pelätä eikä kannata myöskään kauhujuttuja lueskella. Ketään ei sairaalassa kiduteta, vaan varmasti saat kivunlievitystä, jos vain itse osaat toivomuksesi ääneen sanoa. Kaikki on tosi suhteellista, myös siis kipu.

Mulla oli ensikertalaiseksi nopea ja helppo synnytys.Kesti vaan 2 tuntia ja 57 min.Ponnistusvaihe 7 min. Sain epiduraalipuudutuksen joka auttoi kipuihin hyvin.Kyllä ne kivut on hirveitä, mutta pian ne unohtui kun sai oman pienen vauvan syliin:) Ei tullut repeytymiä.
Itse liikuin paljon.Uimahallissa kävin uimassa RV 32 asti ja kävelyllä kävin joka päivä, kyllä siitä oli apua kun oli nopeasti ohi.

tsemppiä sulle:) ja hyvää syksyä.

Onhan se kova kipu jos sitä kauan joutuu kestää. Mutta niin kuin sanoit on olemassa hyvät lääkitykset. Itse kestin niitä kovia supistuksia 20tuntia enneku oli "pakko" ottaa epiduraali. Epiduraali oli mulle ainakin se pelastus.