hei!
kyselisin, että tuomitaanko neuvolassa tai varsinkin synnytyksen jälkeen osastolla kovastikin, jos ei halua imettää lainkaan? ja nyt toivon, että luette tekstin loppuun, ennen kuin hyökkäätte..;) minulle tehdään suunniteltu sektio synnytyspelon sekä pelkän ajatuksen (alatiesynnytyksestä siis) aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. syynä tähän erittäin traumaattinen raiskaus, kun olin 14-vuotias. kuulostipas muuten tyhmältä, en ainakaan itse allekirjoita sitä lievä raiskaus -määritelmää, että joku ko. teko olisi lievempi kuin toinen. no kuitenkin. en nyt tarkemmin ala pelkojani erittelemään, niitä kuitenkin riittää, ilmeisesti "tarpeeksi" ammatti-ihmistenkin mielestä..
nyt kun tuo sektio-asia on saatu selväksi, on alkanut hermostuttamaan, että miten tähän imetysasiaan suhtaudutaan, jos ja kun mielipiteeni siitä pysyy samana loppuun asti. ajatuskin imettämisestä tuntuu henk.koht. syistä jotenkin AHDISTAVALTA sekin, pulloruokinta tuntuisi niin paljon paremmalta. vähän vaikea kuvailla tuota tunnetta, koko imetys vain tuntuu jotenkin luonnottomalta itseni kohdalla. järjetöntä, tiedän..:) olen luonnollisestikin tutustunut näihin puolesta-vastaan -kirjoituksiin ja kammottaa se syyllistäminen, mitä jotkut ovat ilmeisesti osakseen saaneet. varsinkin kun on varmasti aika herkässä mielentilassa heti sektion jälkeen, ja siellä sairaalassakin joutuu olemaan hieman pidempään.
olisikohan kellään mitään edes vähän samansuuntaista kokemusta, ettei menisi koko raskausaika tähän pohtimiseen..? ja toivoisin tosiaan asiallisia kommentteja, jokainen varmasti ymmärtää ettei näistä asioista ole helppo edes kirjoittaa, saati sitten puhua vieraille...
kiitos jo etukäteen!! :)
kyselisin, että tuomitaanko neuvolassa tai varsinkin synnytyksen jälkeen osastolla kovastikin, jos ei halua imettää lainkaan? ja nyt toivon, että luette tekstin loppuun, ennen kuin hyökkäätte..;) minulle tehdään suunniteltu sektio synnytyspelon sekä pelkän ajatuksen (alatiesynnytyksestä siis) aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. syynä tähän erittäin traumaattinen raiskaus, kun olin 14-vuotias. kuulostipas muuten tyhmältä, en ainakaan itse allekirjoita sitä lievä raiskaus -määritelmää, että joku ko. teko olisi lievempi kuin toinen. no kuitenkin. en nyt tarkemmin ala pelkojani erittelemään, niitä kuitenkin riittää, ilmeisesti "tarpeeksi" ammatti-ihmistenkin mielestä..
nyt kun tuo sektio-asia on saatu selväksi, on alkanut hermostuttamaan, että miten tähän imetysasiaan suhtaudutaan, jos ja kun mielipiteeni siitä pysyy samana loppuun asti. ajatuskin imettämisestä tuntuu henk.koht. syistä jotenkin AHDISTAVALTA sekin, pulloruokinta tuntuisi niin paljon paremmalta. vähän vaikea kuvailla tuota tunnetta, koko imetys vain tuntuu jotenkin luonnottomalta itseni kohdalla. järjetöntä, tiedän..:) olen luonnollisestikin tutustunut näihin puolesta-vastaan -kirjoituksiin ja kammottaa se syyllistäminen, mitä jotkut ovat ilmeisesti osakseen saaneet. varsinkin kun on varmasti aika herkässä mielentilassa heti sektion jälkeen, ja siellä sairaalassakin joutuu olemaan hieman pidempään.
olisikohan kellään mitään edes vähän samansuuntaista kokemusta, ettei menisi koko raskausaika tähän pohtimiseen..? ja toivoisin tosiaan asiallisia kommentteja, jokainen varmasti ymmärtää ettei näistä asioista ole helppo edes kirjoittaa, saati sitten puhua vieraille...
kiitos jo etukäteen!! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
aikaan? oletko harkinnut lainkaan terapiaa tuohon pelkoosi ja ahdistukseen? En halua oikeasti syyllistää sinua, mutta tokihan itse tiedät, että se äidinmaito olisi parasta ravintoa lapselle? Ja toinen pointti, mitä et ehkä ole tullut ajateleeksi, on, että imettäminen on huomattavatsi helpompaa kuin pulloruokinta. Sulla on aina oikean lämpöistä parasta ruokaa mukanasi, on yö tai päivä ja olettepa missä vain...
Uskon että joillekuille syystä tai toisesta imetys on ahdistavaa ja silloin sitä ei pidä missään nimessä väkisin tehdä. Mutta imetys voi olla myös kovin antoisaa, mitä et vielä tiedä, koska et ole kokeillut.
Syy miksi ehdotan terapiaa, on, että tunnut antaneen jo etukäteen periksi. "Minua ahdistaa, en halua edes kokeilla." Jos saisit sen verran terapiasta apua, että antaisit itsellesi mahdollisuuden KOKEILLA imetystä ja tekisit päätöksen vasta sitten?
Päädyt mihin ratkaisuun vain, rakastat lastasi ja haluat hänen parastaan, imetys ei ole ainoa tapa osoittaa se lapselle! Eli syyllistyä ei tarvitse. Sinulla on ainakin paljon parempi syy olla imettämättä kuin niillä, jotka haluavat säilyttää rintansa (!). Tsemppiä!
Ei ole ilkeilyä, mutta jos sulla on tommosia traumoja, olisiko syytä käydä terapiassa, että pystyt sitten olemaan äiti lapsellesi.
moi taas. vastailen nyt tähän, että terapiassa olen käynyt pitkän aikaa ja se on kyllä helpottanut elämää huomattavasti. jotkut solmut ovat vaan sellaisia että niitä on puhumalla vaikea saada auki, ja tuo imetykseen liittyvä ahdistus ja vastenmielisyys on jotenkin niin järjenvastaista itsellekin, että siitä on vähän vaikea saada "otetta". toki tiedän, että imetys on pulloruokintaa yksinkertaisempaa ja tutkimusten mukaan terveellisempääkin. mutta tosiaan, silti tärkeämmäksi kuin imetyksen, katson kuitenkin sen että pystyn olemaan siirtämättä omaa taakkaani/ mahdollisia pelkojani tulevalle lapselleni. esim. jos lapsi on tyttö, toivon että muistan ja ymmärrän sitten myöhemmin pitää vieraista ihmisistä varoittelun ym. normaalin rajoissa jne. ja näissä(kin) asioissa terapeuttini on auttanut pitämään vähän sitä kuuluisaa järkeäkin mukana kuvioissa pelkkien tunteiden sijaan..:) kiitoksia kuitenkin kaikille vastauksista, synnytykseen on aikaa vielä pari kuukautta joten enköhän ehdi tässä vielä asiaa miettimään..
Itselläni oli myös mahdotonta imettää, tosin syy oli fyysinen, mutta sitähän ei ympäristö tiennyt.
Neuvola tiesi taustani, eikä sanallakaan puuttunut asiaan, mutta muu ympäristö oli aika tuomitseva. Erityisesti toiset nuoret äidit.
Kärsin monet unettomat ja itkuiset yöt aiheesta, kunnes päätin ottaa asiaan toisen asenteen. Vika ei ole minun, jos joku hyökkää minun kimppuuni taustoja tietämättä on se vain osoitus kyseisen henkilön tyhmyydestä. Muutaman tosin pudotin maanpinnalle kertomalla todellisen syyn ja he olivat todella noloja.
Jokainen on äiti omalla tavallaan ja minun pulloruokitut lapseni ovat saaneet rakkautta, hellyytä ja sylissäoloa tuntikaupalla vuorokaudessa vaikka en imettänytkään. Se ettei voi imettää, ei tee kenestäkään huonompaa äitiä. Äitiys määrittyy aina sinun suhteestasi lapseesi, eikä sitä pysty ulkopuoliset määrittelemään. Kunpa muutkin (imettävät) äidit ymmärtäisivät tämän.
En pysty nähtävästi nyt perustelemaan asioita ihan järkevästi, haavat ovat nähtävästi vieläkin olemassa, mutta voimia sinulle ja nauti pienokaisestasi.
ja lääkkeitteni takia katsottiin,että on parempi etten imetä.Vauvahan saa rintamaidon mukana kaikki lääkkeeni.Iltavuoroon Kätilöopistolle tuli toinen hoitaja,joka ei ollenkaan välittänyt lääkityksestäni vaan Pakotti imettämään.Hain jääkaapista aina äidinmaitoa (en omaani)ja juotin sen pullosta.Tunnelma oli hyvin kireä aina.Hoitaja ei ymmärtänyt ettei ollut tahdostani kiinni imettää.Kotiin lähdettäessäni hän vielä kehtasi painottaa rintamaidon tärkeyttä.Olin juuri keskustellut lääkärin kanssa joka suositteli imetyksen lopettamista ja kirjoitti reseptin jolla sain pillereitä maidon tyrehdyttämistä varten.
mutta asiahan ei kenellekään kuulu. Mielestäni liikaa puututaan toisten lasten hoitoon nykyään (ei kuitenkaan silloin kun siihen olisi aihetta, eli lapsi selvästi kärsii). Sinä siis ilmoitat, ettet imetä, jos niin haluat. Neuvolassa asiasta ei välttämättä edes tarvitse puhua, jos et halua.
Suosittelisin, etä kirjoitat etukäteen paperille tuosta imettämättömyydestäsi neuvolakortin väliin ja vie sen mennessäsi sairaalalle. Etukäteen annettu ilmoitus huomioidaan sairaalassa aina paremmin. Jos asia tulee henkilökunnalle uutena vasta synnytyksen yhteydessä, se tuntuu menevän hormonihäiriö piikkiin ja saa aikaan vastaväitteet.
Multa ainakin kysyttiin synnytettyäni että aionko imettää, joten ainakin joissakin sairaaloissa varmaan suhtaudutaan asiaan ihan ok. Tottakai jos imetys tuntuu tosiaan jotenkin vastenmieliseltä, niin vaikuttaahan se sitten äiti-lapsi -suhteeseenkin, jos olet tehnyt jotakin todella vastentahtoisesti. Ikävää että olet kokenut elämässäsi niin haavoittavia asioita, ei ole ihme jos vaikuttaa tälläkin tavoin omaan vartaloon suhtautumiseen.
Itse en ole kokenut kuin yhden pienen inhottavan kokemuksen teini-iässä, mutta sekin on vähän vaikuttanut siihen että joskus tunnen rintani ahdistaviksi (kuulostaa ehkä hassulta), peittelen niitä vaikkeivät ne kovin isot ole. Imetys tuntui etukäteen vähän kummalliselta ajatukselta, ja pelkäsin miltä se tuntuu, jos se vaikka tuntuisi inhottavalta. Päätin kuitenkin että ainakin kokeilen, koska se on kuitenkin parasta lapselle, ruokinta on helpompaa kuin pullolla, ja nuukana vielä halvempaakin:D Synnytyksestä palautuukin nopeammin kun imettää. Ei se sitten olekaan tuntunut yhtään pahalta, vaan ihanalta ja luonnolliselta, kun voi omalla vartalollaan ruokkia lapsensa.
Minäkin suosittelisin terapiaa, juttelua neuvolassa tai mistä vaan saat apua. Tai jos saisit päätettyä että ainakin kokeilet, ja jos tuntuu mahdottomalta, niin sitten lopetat imettämisen. Eivät kaikki ehkä ymmärrä, mutta imetys on kuitenkin sinun asiasi, ja tosiaan parempi että ruokit pullolla ja voit henkisesti paremmin kuin ahdistuneena väkisin imetät. Lapsi imee ahdistuksenkin samalla...
Hei,
minulla ei ole samanlaista kokemusta, mutta halusin kirjoittaa sinulle rohkaisua siitä, että älä murehdi imetystä tai sitä, mitä muut sanovat.
Minulla on 2 kk ikäinen poika ja hän on saanut alusta alkaen imetyksen lisäksi korviketta ja tällä hetkellä suurin osa hänen ruoastaan on korviketta. Imetän kuitenkin vieläkin, vaikka maidon tulo alkaa hiipua. Ystäväni muistuttivat minua just ennen synnytystä (mulle tehtiin suunniteltu sektio), että älä stressaa imetystä, koska lapset kasvavat hyvin korvikkeellakin (heillä on yhteensä neljä tervettä poikaa, jotka eivät ole saaneet yhtään rintamaitoa, kuin äideillä ei tullut maitoa) ja läheisyyttä voi kokea lapsen kanssa ilman imetystäkin. Kun lähdimme sairaalasta kotiin, kätilöt sanoivat mulle, että "kyllä ne lapset vastikkeellakin kasvavat", kun mietin imetystä ja sitä, tuleeko maitoa. Sitä ennen olivat kyllä kovasti patistelleet imettämään.
Älä stressaa ja murehdi, vaan nauti raskauden lopusta ja siitä, että kohta saat oman vauvan syliisi. Äläkä koe syyllisyyttä siitä, jos vauvan saatuasi olet edelleen sitä mieltä, ettet halua imettää, vaan nauti vauvasta ja läheisyydestä hänen kanssaan.
Sekava teksti, mutta tarkoitus oli rohkaista sinua nauttimaan loppuraskaudesta ja vauvasta ilman syyllisyyttä siitä, mitä teet tai et tee. Tee ratkaisu sen mukaan, miltä sinusta tuntuu, silloin olette vauvan kanssa molemmat tyytyväisiä. Voimia ja tsemppiä!!!!!
On todella ahdistavaa välillä lukea näitä juttuja, miten suhtaudutaan niin hyökkäävästi tähän imetysasiaan, minua ei ole imetetty lapsena koska äiti koki synnytyksenjälkeisen masennuksen ja sai lääkityksen sen takia ja itse en ole imettänyt koska on niin monta sairautta joihin on lääkitys ja lääkäri on katsonut että parempi olla imettämättä ja eikö tuo rintafixeeraus ole tämän yhteiskunnan vääristymää, ei ihme jos nuoret ihmiset on ymmällään kun ulkonäköä pidetään niin tärkeänä.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnellista odotusaikaa:)
Hei!
Olet saanut täällä jo monta ymmärtäväistä ja empaattista "neuvoa" tulevaan tilanteeseesi. Kävin omana raskausaikanani myös monet terapiasessiot ja keskustelut läpi, erilaisista syistä kuin omassa tilanteessasi.. mutta ymmärrän hyvin, millaisen henkisen kuorman kanssa olet saanut elää ja miten ison "työn" olet tehnyt, että olet tähän hetkeen elämässäsi edennyt.
Halusin vain onnitella Sinua siitä, miten monet vaikeat asiat ja pelot olet jo selättänyt. Olet rohkea tyttö! Riippumatta siitä, imetätkö vai et, Sinä olet lapsellesi maailman paras äiti!
Sinun ei tarvitse suorittaa tai suoriutua mistään.. kun se hetki koittaa, että pikkuisesi on valmis tulemaan maailmaan, niin kätilöt kuin "neuvolantäditkin" ovat Sinun apunasi ja tukenasi. He auttavat Sinua alkuun omista lähtökohdistasi.
Kaikki sujuu parhain päin. Onnellista odotusta ja tsemppiä tuleviin yövalvomisiin!;)
vauvan nähtyäsi/päästessäsi tutustumaan osaat tehdä lopullisen päätöksen imettämisestä. MUTTA, imetit tai et, olet varmasti ajatellut asioita keskivertoa enemmän ja olet varmasti kypsä ja hyvä äiti! Onnittelut raskaudesta! Hienoa, että pystyt viettämään perhe-elämää kokemuksestasi huolimatta! Olet tehnyt hienoa työtä: USKALTANUT! Onnea elämäänne! Kulje pystypäin! Sinähän sen tiedät miten sinun, ja sitä kautta myös vauvasi on paras...
hei, vastailen lähinnä omasta kokemuksestani. Itse sain ensimmäisen lapsen, ollessani 19vuotias.Synnytys oli kauhea kokemus, yliaikainen ja lopulta käynnistettiin ja käynnistyksen takia vielä kivulias.Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, todella voimakkaaseen. En tuntenut mitään äidillisä tunteita lastani kohtaan, ja silloiset hoitajat pakottivat vielä imettämään, joka vain teki asiaa pahemmaksi.En siis imettäessäni tuntenut mitään hellyyttä tuota lastani kohtaan, ja se että minut pakotettiin imettämään oli minusta erittäin väärin. Ehkä hoitajat ajattelivat sillä tavoin äidin vaistoni heräävän, mutta kävi vain päinvastoin.
Masennukseni kesti vuoden päivät, ja koko vauvaaika näin vuosien jälkeen ajateltuna ihan yhtä mustaa painajaista..
Onneksi sain lääkityksen ja pikkuhiljaa lapsikin alkoi tuntua omalta.
Jokaisen pitäisi saada tehdä omat päätöksensä imettämisestä itse, eikä hoitajien tai muiden äitien mieliksi. Enkä nyt tällä tarkoita sitä että masennus lisääntyi pakkoimettämisestä, mutta jos minun olisi annettu rauhassa tutustua lapseeni ilman imetyksen pakkopuheita ja hoitajien vihaisia katseita, olisi oma parantuminen varmasti ollut nopeampaa.
en usko että asiaa aletaan tuomitsemaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus jokaiseen tunteeseen mitä tuntee. Itse odotan toista lasta ja päätin jo alkuvaiheessa, että en imetä vaan ostan korviketta. Ensimmäinen lapseni huusi yöt ilta yheksästä aamu yhteentoista.. syy selvisi vasta nelikuisena.. vika oli maidossa ja mitä söin itse. korvikkeeseen kun siirryttiin, loppui yöitkut ja mahakivut.
Jos imetys ei tunnu sinun jutulta, niin ei sitä ole pakko tehdä nykypäivänä. Korviketta saa kaupasta. (tosin kalliiksihan se käy, kun ruokavarat olisi omasta takaa)
ei sitä kai nykyään enää pahalla katota, mutta ite olisin kyllä sitä mieltä että kannattaa edes kokeilla. siinä et häviä mitään. saatat myöhemmin harmitella jos et ole edes kokeillut. saatat yllättyä. mutta jos se vieläkin ahdistaa niin pullosta sitten. Ootko ajatellu että sekin olis vaihtoehto että pumppaat omaa maitoasia ja syötät pullosta? vauva saisi parasta mahdollista pöperöä ilman imetysahdistuksia.
ja jos kuitenkin päädyt korvikkeeseen ni sit kannattaa oikeesti ottaa asenne johon joku muu jo kehottikin, että hittojakos se kellekkään muulle kuuluu :)
Sairaala ja neuvola on vain ohjeistettu ohjaamaan perheitä lapselle suotuisaan suuntaan. Mielestäni imetyksen ei, kuten ei monen muunkaan asian, pitäisi kuulua neuvolalle tai sairaalalle. Oma vauvani on nyt 4kk ja alusta asti olen imettänyt sekä pulloruokkinut. Neuvolan mielestä se on ollut ok, koska tein alussa jo selväksi että en omista valinnoistani rupea tekemään selontekoa sen tarkemmin. Myöskin ihmisille, jotka ovat kyselleet imetyksestä, olen vastaillut rehellisesti ja painokkaasti. Tiukka linja omien päätösten suhteen auttaa karistamaan turhat utelut ja kommentit.
Ja mielestäni voit, mikäli joku puolituttu kyselee imettämisestä tai tuomitsee, vastata asian olevan hänelle kuulumaton. Tietysti kiistaton faktahan on, ettei äidinmaitoa korvaa mikään korvikekkaan. Varmasti silti pulloruokituista lapsista tulee ihan yhtä normaaleja lapsia kuin muistakin. Jos muut tekevät imettämisestä mörön, niin älä sinä tee itsellesi.
Voithan kokeilla pumpata maitoa pois ja syöttää pullolla vauvalle...?
Tästä en tosin mitään osaa sanoa, en edes tiedä toimiiko pidemmän päälle mutta kaikesta huolimatta, no panic. Harva äiti todella onnistuu täysimettämään 6kk.
"Voithan kokeilla pumpata maitoa pois ja syöttää pullolla vauvalle...?
Tästä en tosin mitään osaa sanoa, en edes tiedä toimiiko pidemmän päälle mutta kaikesta huolimatta, no panic. Harva äiti todella onnistuu täysimettämään 6kk."
Tässä vastausta edelliseen omakohtaisen kokemuksen pohjalta.
Minä en imettänyt lastani ollenkaan, vaan hän sai pumpattua äidinmaitoa pullosta, ja joskus satunnaisesti myös korviketta. Imetys oli kohdallani yksinkertaisesti niin tuskaista, ettei siitä tullut mitään. Yritin kyllä hammasta purren ja rinnat verta vuotaen mutta kun ei niin ei. Lopulta olin niin loppu ja ahdistunut että maidontulo meinasi tyssätä kokonaan. Ja todellakaan en siis onnistunut tuntemaan mitään niistä paljon puhutuista läheisyyden tunteista vauvan kanssa! Olimme molemmat todella stressaantuneita.
Äidinmaidon antaminen kiertotietä on siis täysin mahdollista pidemmänkin aikaa, siitä ei vain jostain syystä puhuta missään!
Onhan se toki varmasti työläämpää kuin imetys, mutta kaikkeen tottuu.Ja omalla kohdallani kun oli ensimmäinen lapsi kyseessä, niin enpä muusta tiennytkään. Itse jaksoin pumppaamista noin 5 kuukautta, eli kauemmin kuin moni imetystä!
Puheet (propaganda?) maidon herumisen vaikeudesta pumpulla olivat kohdallani täyttä puppua. Maitoa tuli todella hyvin ilman mitään näitä perinteisiä ohjeita (esim. "katsele vauvaa/vauvan kuvaa kun pumppaat", "ajattele vesiputousta"). Pumppaus oli siis ainakin minulla täysin tekniikkalaji. Sitä pitää vain tehdä säännöllisesti, ja alussa todella usein ja orjallisesti että tuotanto käynnistyy. Mutta sitten helpottaa. Loppuvaiheessa pumppasin 4-5 krt vuorokaudessa (n. 15 min. kerrallaan) ja hyvin riitti.
Lisäksi pumppaamisessa on monia hyviä puolia imetykseen verrattuna, mm. isä pääsee syöttämiseen mukaan ja äiti ei ole niin sidottu vauvaan. Jos aloittaja päätyy pumppaamiseen, niin suosittelen ehdottomasti vuokraamaan sähkökäyttöisen sairaalapumpun, se on todella kätevä. Sairaalasta saat lisää tietoa pumppaamisestakin. Tsemppiä paljon, mihin ratkaisuun sitten päädytkään!
Lapsi pärjää pullolla nyky-Suomen oloissa erinomaisen hyvin. Se on ihan jokaisen äidin asia, miten tekee. Neuvolan tai sairaalan henkilökunnalla ei yksinkertaisesti ole mitään oikeutta puuttua siihen, mitä teet. Ongelma on vain se, että olet itse siinä vaiheessa kovin epävarma ja heikoilla, juuri synnyttänyt. Yritä etukäteen miettiä asia niin, että sinä päätät ja vain sinä - ehkä vauvan isäkin on mukana päätöksessä. Sitten pidät tosipaikan tullen pääsi niin kylmänä kuin vain voit ja puolustat oikeuttasi tehdä niin kuin haluat. Mieti oikein etukäteen, miten mahdollisimman eleettömän asiallisesti kommentoit noita imetyshöyryisiä kätilöiden juttuja. Älä lähde väittelemään äläkä pitkiin perusteluihin. Pyydä vaikka poistumaan. Mies antakoon sivustatukea. Se on jokaisen oma asia, ja onhan niitä, jotka ei imetä, koska pelkäävät että rinnat rupsahtaa. Sinulla on (minun mielestäni) ymmärrettävämpi syy, mutta toisaalta ei siihen mitään syytä tarvita. Pohjimmiltaa kyse on kuitenkin sellaisesta asiasta kuin että pukeeko lapsen haalariin vai kaksiosaiseen ulkoilupukuun. Älä anna imetysfanaatikkojen sotkea ajatuksiasi. Se on ihan yksi ja sama, imetätkö vai et.
Imetysfanaatikoille tiedoksi, että itse olen imettänyt kahta lasta yli vuoden. Mutta en voi tajuta, että kukaan puuttuu toisen imettämiseen tai imettämättömyyteen.