Olen kokeillut aa:n vuosien ajan, lisäksi lukenut muita addiktiosta vapautumista käsitteleviä kirjoja. Kuntoillut, koettanut nauttia muista elämän asioista (luonto, ihmissuhteet jne) vaan ei auta. Nyt työtön, viinanhimo päällä, vaimo töissä, yksinäisyys, toivottumuuden tunne, itsesääli, pelot. Sitten kengät jalkaan, takki päälle, lähikauppaan, kassi olutta ja siideriä, känni päälle. Hetken unohdus, sitten raskas olo. Tätä viikottain.
AA oli jotenkin pettymys itselleni. En osannut ottaa siihen aidosti osaa, en tutustunut ihmisiin, eristäydyin, otin liiaksi itseeni konfliktit ryhmissä (henkilökemiat jne). Retkahtelin aina vaan. Nyt en tiedä mitä teen. Mihinkään laitoshoitoon en mene. Mieluummin vedän itseni jojoon. Ainoa apu voi olla vain aa:n tapainen itsehoitoryhmä, jos vain saisin siitä kiinni. Mikä siinä on kun ei apu itselleni kelpaa? Moni raitistuu, pysyvästi, vaan itse en.
AA oli jotenkin pettymys itselleni. En osannut ottaa siihen aidosti osaa, en tutustunut ihmisiin, eristäydyin, otin liiaksi itseeni konfliktit ryhmissä (henkilökemiat jne). Retkahtelin aina vaan. Nyt en tiedä mitä teen. Mihinkään laitoshoitoon en mene. Mieluummin vedän itseni jojoon. Ainoa apu voi olla vain aa:n tapainen itsehoitoryhmä, jos vain saisin siitä kiinni. Mikä siinä on kun ei apu itselleni kelpaa? Moni raitistuu, pysyvästi, vaan itse en.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä vedä ittees jojoon, vaan lopeta juominen, säästä joka päivä vaikka 4 euroo ja käy vaimos kanssa koillis-Afrikassa vuoden kuluttua.
En ole AA:ssa ollut, joten voin kirjoittaa paltuariakin, mutta ajattelen, että ryhmästä ei Sinulle hyötyä ollut koska olit eristynyt, kuten itse kerrot. Ryhmätyön idea lienee vuorovaikutus.
Henkiseen lukkoon, ja itseensä uppoutumiseen mielestäni viittaa myös kokemasi yksinäisyys, toivottomuuden tunne, itsesääli ja pelot. Niitä alkoholi on omiaan pahentamaan.
Mielestäni Sinun pitäisi (jollain keinoin) avautua ja puhua ja taas puhua. AA-ryhmäänkin Sinun pitäisi mennä sellaisella asenteella, että nyt sanon suorat sanat mitä ajattelen itsestäni ja muista. Sillä tavalla syntyy vuorovaikutusta, vastakaikua, ja muut voivat auttaa, kun edes tietävät kuka ja mikä olet.
Kokemuksesta tiedän, että itseensä uppoutuminen, käpertyminen, ja samojen synkkien ajatusten pyörittäminen päässä tekee kaikkea muuta, mutta ei hyvää.