Hyvä nauru pidentää ikää, sanotaan ja se on kuulemman myös tieteellisesti todistettu asia että nauru on terveydelle hyödyksi.
Mutta miten on itkun laita?
Minulle opetettiin lapsena että "ei se porusta parane" ja niin kasvoin aikuiseksi joka ei osannut itkeä edes syvän surun, kuten läheisen kuolemantapauksen kohdatessa. Taitavan terapeutin luona sain joitakin vuosia sitten, - jo keski-ikäisenä -, "opetella" itkemään, mutta vieläkin se on minulle outoa vaikka sen "jalon taidon" nyt osaankin.
Mitä mieltä olette, pidentääkö "hyvä itku" ikää? Onko muita jotka eivät "osaa" itkeä? Vai onko itku teille ihan luonnollinen purkautumistie?
Paraneeko se porusta?
vio-letti
17
1021
Vastaukset
- Loistava.polku
Meille opetettiin lapsena että "itku pitkästä ilosta" - parempi siis olla nauramatta ja muutenkin iloitsematta.
Kaikki tunteet olivat suunnilleen kiellettyjä.
Onneksi pääsin minäkin kunnollisen terapeutin luo saamaan edes osan lapsuudestani takaisin.aina ollut "huono"itkemään.vaikka olis kuinka kurjaa,ei tuu vaan itkettyä vaikka tekis kuinka mieli.Äidin kuollessa en saanu itkua tulemaan,paitsi silloin kun kävin hänen avoimen arkkunsa vieressä.silloin kyllä itkin..en tiiä mistä johtuu..sisarukset taas ovat sellaisia itkupillejä jotka itkevät herkästi niin ilosta kuin surustakin...
- vio-letti
"Kaikki tunteet olivat suunnilleen kiellettyjä" - niin, näin se varmaan monien kohdalla oli ja luulisin että suurena syynä siihen oli se että meidän ikäistemme vanhemmat olivat itse kovia aikoinaan kokeneet.
On sekin kumma juttu että siihen tunteiden tuntemiseen ja näyttämiseen täytyy jollain lailla "saada lupa" joltain toiselta. Jos sitä lupaa ei ole saanut lapsena niin ei oikein osaa niitä tunteitaan ilmaista. On se tosiaan hyvä että on olemassa mahdollisuus käydä niitä sielun syntyjä syviä tuulettamassa jonkun osavan ihmisen luona. - vio-letti
mii-su kirjoitti:
aina ollut "huono"itkemään.vaikka olis kuinka kurjaa,ei tuu vaan itkettyä vaikka tekis kuinka mieli.Äidin kuollessa en saanu itkua tulemaan,paitsi silloin kun kävin hänen avoimen arkkunsa vieressä.silloin kyllä itkin..en tiiä mistä johtuu..sisarukset taas ovat sellaisia itkupillejä jotka itkevät herkästi niin ilosta kuin surustakin...
"En ilosta itke, en surusta itke,
jos itken, niin itken muuten vaan.."
Joo tuli tuo luritus mieleeni. Minä luulen kyllä että tämä elämä on jotenkin helpompaa niille jotka voivat ja osaavat itkeä vaikka ihan "muuten vaan". Olen lukenut jostain että ne suremattomat surut ja itkemättömät itkut pesiytyvät kroppaan ja aiheuttavat iän myötä kaikenlaista kolotusta.
On kiinnostava juttu tuo että te sisarukset olette niin erilaisia tuossa "itkujutussa". Vaikka ovathan sisarukset usein hyvin erilaisia keskenään, joskus melkein toistensa vastakohtia. vio-letti kirjoitti:
"En ilosta itke, en surusta itke,
jos itken, niin itken muuten vaan.."
Joo tuli tuo luritus mieleeni. Minä luulen kyllä että tämä elämä on jotenkin helpompaa niille jotka voivat ja osaavat itkeä vaikka ihan "muuten vaan". Olen lukenut jostain että ne suremattomat surut ja itkemättömät itkut pesiytyvät kroppaan ja aiheuttavat iän myötä kaikenlaista kolotusta.
On kiinnostava juttu tuo että te sisarukset olette niin erilaisia tuossa "itkujutussa". Vaikka ovathan sisarukset usein hyvin erilaisia keskenään, joskus melkein toistensa vastakohtia.ei kait se hyväksikään ole,jos kaikki murheet pitää sisällään...mua on joskus sanottu tunteettomaks,mutta ei se sitä ole....päinvastoin.niin,onhan ne sisarpuolia,että siinäkö sit syy...:))
- vio-letti
mii-su kirjoitti:
ei kait se hyväksikään ole,jos kaikki murheet pitää sisällään...mua on joskus sanottu tunteettomaks,mutta ei se sitä ole....päinvastoin.niin,onhan ne sisarpuolia,että siinäkö sit syy...:))
Tunteettomaksi? Niin minuakin on sanottu kovaksi ja tunteettomaksi ennen, vaikka minulla on aina niitä tunteita ollut vaikka muille jakaa. ;)))
Mutta sen kyllä huomasin tässä itkemään opettelussa että olin usein kääntänyt surullisuuden tunteen vihaisuuden- tai ärtymyksen tunteeksi. Niinpä joku mies-työkaveri joskus sanoi että minulla kuulemma on tasainen luonne - aina vähän vihainen.
Ehkä se tosiaan on niin, että on helpompi kääntää se pahoittumisen tai surullisuuden tunne vihaisuuden tunteeksi, sillä silloin ei tunne itseään niin haavoittuvaksi? - Helix
vio-letti kirjoitti:
Tunteettomaksi? Niin minuakin on sanottu kovaksi ja tunteettomaksi ennen, vaikka minulla on aina niitä tunteita ollut vaikka muille jakaa. ;)))
Mutta sen kyllä huomasin tässä itkemään opettelussa että olin usein kääntänyt surullisuuden tunteen vihaisuuden- tai ärtymyksen tunteeksi. Niinpä joku mies-työkaveri joskus sanoi että minulla kuulemma on tasainen luonne - aina vähän vihainen.
Ehkä se tosiaan on niin, että on helpompi kääntää se pahoittumisen tai surullisuuden tunne vihaisuuden tunteeksi, sillä silloin ei tunne itseään niin haavoittuvaksi?Osuitpa naulan kantaan tuolla viimeisellä lauseella. Olen todennut omalla kohdallani ihan saman.
Nyt surettaa omien lasten takia, kun joutuivat kasvamaan "aina vähän vihaisen" äidin seurassa. vio-letti kirjoitti:
"Kaikki tunteet olivat suunnilleen kiellettyjä" - niin, näin se varmaan monien kohdalla oli ja luulisin että suurena syynä siihen oli se että meidän ikäistemme vanhemmat olivat itse kovia aikoinaan kokeneet.
On sekin kumma juttu että siihen tunteiden tuntemiseen ja näyttämiseen täytyy jollain lailla "saada lupa" joltain toiselta. Jos sitä lupaa ei ole saanut lapsena niin ei oikein osaa niitä tunteitaan ilmaista. On se tosiaan hyvä että on olemassa mahdollisuus käydä niitä sielun syntyjä syviä tuulettamassa jonkun osavan ihmisen luona.kotona koskaan kielletty itkemästä...Äiti oli herkkä itkemään milloin mistäkin syystä,ja isäpuolikin kyllä näytti tunteensa...olen kyllä monesti miettinyt,mistä se johtuu ettei halua itkeä..ei varsinkaan muiden nähden...
- sinkku55
aivan liian herkästi,ei tarvii kuin televisiosta katsoa sellaisia ohjelmia jossa on tunnetta,tai jos jonkun nään itkevän,niin muakin rupeaa itkettää::(((
Samoin on nautun kanssa,minä olen kova nauramaan:)))
Eli tässä taas isän neuvo,että tyttö itke kun itkettää,tai naura kun naurattaa...
Mun mielestä itku helpottaa,en tiedä pidentääkö se ikää:))))- vio-letti
No se oli viisas isä sinulla kun noin hyvät ohjeet antoi.
Minäkin olen kyllä opetellut ja oppinut itkemään, - sallimaan sen itkun itselleni -, ja olen samaa mieltä ehdottomasti että itku helpottaa. Varmaan se pidentää ikääkin koska että se keventää oloa. Itkun jälkeenhän on usien parempi, keveämpi olo. - 55sinkku
vio-letti kirjoitti:
No se oli viisas isä sinulla kun noin hyvät ohjeet antoi.
Minäkin olen kyllä opetellut ja oppinut itkemään, - sallimaan sen itkun itselleni -, ja olen samaa mieltä ehdottomasti että itku helpottaa. Varmaan se pidentää ikääkin koska että se keventää oloa. Itkun jälkeenhän on usien parempi, keveämpi olo.Se antoikin mulle paljon elämän ohjeita ja olen yrittänyt niitä noudattaa,minä olikin isän tyttö:))
Harmi vaan kun sen kuolemasta on jo 12 vuotta,kuoli nuorena:((
Mun nuorimmainen on semmonen,että se ei tunteita näytä,vaikka olen sille koittanut sanoa,että välillä täytyy itkeä niin helpottaa,mut se onkin sellainen yksinään viihtyvä.
kyllähän ne jokut asiat porulla paranee. "omakohtaisesti" koettua. jotenkin on ihan kauheaa ajatella että vanhemmat ovat tavallaan kieltäneet surun tuntemisen "taidon".
jos ei saa itkemällä purkaa pahaa oloaan, niin se jää sisälle ja taatusti kaikki "paska" jossain vaiheessa tavalla tai toisella tulee ulos. mun mielestä ihminen ei voi elää hyvää elämää jos ei se saa näyttää surun tuntedita. eihän kenenkään elämä oikeesti oo pelkkää päivänpaistetta.
täyty lopettaa, koska kiukkuinen teini vaatii päästä koneelle.
ps. itketään jos itkettää- annina.2
Kyllähän se noin on, melkein kaimaseni! Joskus kun itkettää, niin se todellakin helpottaa oloa. Niinku täällä aiemmin taisi sanoa, tulee kevyempi olo.
- Pirre*
kun on oikein paha olo ja antaa itkun tulla, se auttaa; se on kuin ukkossade, tuntuu niin kevyeltä ja puhtaalta sen jälkeen...itsesäälin kyyneliähän ne tietenkin on, mutta olkoot..:)
Kodissani vähäteltiin ja mollattiin itkuani, se ei muka ollut surua eikä mitään, se oli kuulemma vaan ilkeyttä ja jotain mitä ei kannattanut ottaa miksikään...pahamieli ei muka riittänyt syyksi.
Olen hyvin herkkä myös toisten itkulle ja pahalle mielelle, olen myötätuntoitkijä..:/- tuffe
"älä taaaas pillitä" :)) Minäkin itken herkästi, ei tarvi kuin Pieni talo preerialla ja alan nyyhkyttämään :/ Toivon että voisin olla jotenkin kovanahkaisempi.
- vio-letti
Minä olin myös ennen sellainen ilkeä ihminen joka vähätteli toisten itkua. Tein ehkä niin siksi, että en tiennyt miten suhtautua itkevään ihmiseen ja se sai minut hämilleni ja epävarmaksi, enkä pitänyt siitä.
Tämä minun elämänkumppanini on sellainen tunne-elämältään terve ihminen joka itkee kyllä jos on surullinen, varsinkin jos syy on minussa. Olen häntä monta kertaa loukannut ymmärtämättömyydelläni ja väittänyt hänen vain säälivän itseään ja yrittävän manipuloida minua, vaikka hän on ollut aidosti surullinen minun typerän käytökseni vuoksi.
Olen saanut ansaitsemani palkan, sillä olen ymmärtänyt kuinka ilkeä olen ollut. Ei ole ollut helppoa pyytää sydämestään anteeksi, mutta välttämätöntä rakkautemme ja suhteemme säilymiseksi. "Paha" on saanut "palkkansa" ja minusta on tullut ihan toisenlainen ihminen.
Ole sinä vaan jatkossakin herkkä ja myötätuntoinen, ne ovat hienoja ominaisuuksia ihmisessä.
- suna45
niin se itkukin on hyvästä se poistaa kuona aineita tutkitusti elimistöstä,
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - PerSut tykittää - Vaaralliset tappajat vankilaan jopa loppuelämäksi!!
Entistä rajumpi elinkautinen tulee – Vaaralliset tappajat vankilaan jopa loppuelämäksi Henkirikosten uusijat voidaan ja13214332Äärioikeistopurran nukke Petteri Lapanen paniikissa
Kun Suomen historian paras pääministeri antoi vankan lausunnon, kuinka "keskustelu politiikassa on käpertynyt lähinnä va305952SIELTÄ SE TULI: Kepu-Kurvinen: "Emme enää lähde punavihreään hallitukseen"
Nyt muuten nauretaan loppuviikko, että tähänkö kaatui Lindtmanin pääministerihaaveet. "Antti Kurvisen mukaan puolue ei1545515Onko rajojen kiinnipitäminen ihmisoikeuksien vastaista?
Maahanmuutosta puhutaan usein niin kuin kyse olisi vain numeroista ja rajoista. Kyse on kumminkin ihmisistä, jotka halua3024366HS - Sanna Marinin kirja on priimaluokan vedätys!
Kirja-arvio|Toivo on tekoja tulisi ensisijaisesti nähdä maineen rahallisen hyödyntämisen voimaannuttavana merkkipaaluna.394117"Rauhanomainen" miekkari hesassa: "Eläköön aseellinen vastarinta" - lakana
Kyseessä on Suomen Palestiinalaisten yhdistyksen viime perjantaina järjestämä ”Hiljainen kynttiläkulkue Palestiinalaiste1053671Some kuhisee Sanna Marinista: "Wau"
Sanna Marinia hehkutetaan. Muun muassa Jodelissa kommentoidaan The Sunday Timesin julkaisemaa kuvaa Marinista. Hän ant63602Vanhat miehet eivät muista
Niinistö muistaa vain Marinin hölmistyneen ilmeen, mutta ei miksi möllötti sen näköisenä. Vanhanen taas ei muuten vaan223558Monella äärivasemmistolaisella C-paperit armeijasta
Kuinka kävisi sodan tullen noille? Puolustusvoimat huomauttaa, että C-luokituksen saaneiden sijoittumisesta sodan aikan632655Huomenta naiselle
Toivottavasti tiedät, etten ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin voimakkaasti. Olen tietenkin meistä epävarma silti.931438