Eikö teitä pelota lapsen saaminen? Itselläkin on vauvakuume, mutta samalla pelottaa ihan hirveästi kaikki, mitä lapsi tuo tullessaan. Kertokaa kokemuksianne.
eikö teitä pelota?
minä
101529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..mutta kai se kuuluu asiaan. mä en ainakaan usko että kukaan ois valmis vauvan tuloon pelkäämättä. tai ehkä se ei ole suoranaista pelkoa, vaan epävarmuuttta uuden asian suhteen. mulla ei ole lapsia joten olen kokematon enkä tiedä mitä kaikkea raskaus ja vauvan syntymä joskus tuo tullessaan. ja vaikka kuin lukee oppaita ja lehtiä ni kaikki on kuitenkin ni yksilöllistä että ei voi varmasti tietää miten asiat sujuu. mutta positiivisella mielellä silti kohti uusia haasteita=)
Meillä mies olisi halunnut vielä kolmannen lapsen ja vähän jo lämpeninkin ajatukselle. Sitten iski kauhea paniikki kaikenlaisista asioista. Minä rupesin ihan pelkäämään raskaaksituloa, joten peruin koko homman. Mieheni ottanut asiaa kovin hyvin... enkä voi syyttää häntä siitä.
Nyt kun on saatu asiat kuntoon suhteessa ja tuo vauva-asia sovittua, on itselläni kauhea taistelu käynnissä pään sisällä. Asioita joista en miehelleni voi puhua, koska en itsekään tiedä missä mennään.
kyllä tässä vähän pelottaa tai oikeestaan jännittää ku yritetään mihen kans saada esikoista aikaan.kyllä se ihan normaalia on.
Eikös se ole vain vastuunsa kantavan ihmisen merkki? =)
Tsemiä teille! Esikoinen täälläkin yrityksessä!
Kyllä jännittää koko asia.
Mutta kun itselläkin on nyt vuoden yritys takana, luulilsin että tämän jälkeen kestää kaiken paremmin.
Saattaisi ns. raskauden tuskat saa tuntemaan sen että nyt vihdoin on raskaana :)
Osaan varmaan arvostaa tietyt asiat enemmän kuin ilman tätä "lapsettomuuden tunteet".
Toivottavasti plussaamme joskus !
Kun niiiiin monta vuotta oon vauvaa toivonut ja muutama keskenmenokin on koettu :( Olisin niin mielelläni jo raskaana!! Synnytys vähän pelottaa, mutta olen nähnyt paljon unia (siis jo monena vuotena vaikka ei ole miestä ollut) että synnytän ja kaikki käy ihan helposti, ei kipuja ei mitään.... (ehkä se on vaan enne, ettei niin tule käymään???) Olisi kiva leikkiä lapsen kanssa, tehdä pikkuisia vaatteita ym.
huoh, toivotaan että nyt jäisi menkat pois ja olisi
pelota. Tai en ole sitä edes miettinyt, kun tahdon vauvaa niin kovasti! Nyt mieskin on ruvennut temppuileen, kun se ei yhtään tykkää tästä ns. pakkopanemisesta, vaikka se sitä vauvaa haluaa niin ei se ehkä kuitenkaan niin kovasti kun minä. Se on just semmonen "tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin ei..."vaikka spermat on aikonaan purkittanut ja kaikki niin tuntuu vähän pahalta, et yksinkö tässä on...ja kun itse ei osaa olla täysin ajattelematta ja kun ei tiedä, minä päivänä ovis on, niin haluais vähintäänkin joka toinen päivä hommailla...mut kun hänellä on vaikeeta/raskasta esim.töissä välillä niin ei aina huvita/jaksa hommailla ja yritän ymmärtää, vaikka se saakin minut alakuloiseksi. Tuntuu, että se ovis tapahtuis just sinä päivänä, kun ei hommaile...
Tämä nyt poikkesi alkuperäisestä aiheesta, mut oli ihan pakko purkautua...
Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että ensimmäinen raskausajan pahoinvointi tulee aiheutumaan juuri jännittämisestä ja pelkäämisestä :D. Vakavaksi pistää taatusti, jos testi muutaman päivän päästä näyttää plussaa. Pelottaa raskausaika, pelottaa synnytys, pelottaa oman jaksamisen puolesta, pelottaa tietysti onko lapsi terve ja pelottaa ihan muuten vaan koko maailma, jossa eletään... Mutta on kai vaan luotettava siihen, että elämä vie eteenpäin ja apua saa, jos on vaikeaa...
Kiva huomata, että on muitakin, joita elämän suuret muutokset pelottavat, etten ole yksin. Miehen kanssa eilen puhuttiin pelkäämisestä ja jännittämisestä ja tuli puheeksi se, että jos joskus selviää ettei voidakaan saada lapsia, niin kuinka turhaa tämänhetkinen pelko on. Tulin siihen tulokseen, että parempi elää tässä hetkessä ja nauttia elämästä (ja yrittämisestä) ja pelätä vasta sitten jos ja kun on raskaana. Mutta ainakin minulle se on vaikeaa, koska haluaisin hallita tulevaisuuttani. Pelkäämisen kohteina ovat juuri jonkun kertomat: lapsen terveys, oma jaksaminen..
Mutta ehkä se elämä tästä helpottuu, kun yrittää elää vain tätä päivää! Tsemppiä kaikille ja toivotaan, että plussataan!
Pelottaa.. niin paljon, etten ole vieläkään uskaltanut jättää pillereitä pois.. kesäkuun lopussa piti jättää pois, mutta ajateltiin kuitenkin, että ku ollaan näin nuoria voidaan hetkinen odottaa (täytän 22 pian)
Nyt sitten eilen kuitenkin aloitin vielä uuden liuskan ja ostin ihan 6kk:n satsin... et jos sit ens keväänä :D Ois niin paljo helpompaa jos sattus "vahinko", et ehkäisy pettäis.. mut toisaalta se taas ei olis hyvä juttu.
Pelottaa,miten rahat riittää, miten ite jaksaa.. ja onko se sitten semmosta,mitä haluaa. Tuntuu niin tyhmälle, ettei voi antaa luonnon määrätä.. onhan sitä ennenki pärjätty ja varmaan pelättyki.. sitä ei vaan oo saanu näyttää.
Vaikka on näitä asioita punninnu monelta kantilta,niin silti ei vaan uskalla. vaikka tiedän että voi mennä tehdessäkin aikaa. vaikka eihän niitä lapsia tehdä, vaan saadaan.. mutta aikaa siinä voi mennä kuitenni. Jospa sitä keväällä uskaltaisi.. (itselläni ei ole töitä, niin liekkö se joku syy tämän pelon takana.. selvinnee nyt puolen vuoden aikana tämäkin ongelma, joten toivotaan uskallusta)
Mut toivottavasti teillä yrittäjillä tärppää!