70 -luvun loppu ja 80 -luvun alku tuntuvat muistikuvissa siltä, kuin ne olisivat olleet eilen. Valittavasti vain muistikuvat ovat yleisluonteisia, ajankuvia, eivät henkilökohtaisia. Ja poissa on nyt sen ajan komea siloposkipoika ja peilistä katsoo kärttyisen näköinen äijä, jonka naamaan katkera elämänasenne on piirtänyt pysyvät uurteet.
Katkeruus johtuu siitä, että elämä jäi sittenkin elämättä. Kas, nuorena olin sairaalloisen ujo ja yksinäinen, joten kokematta jäivät niin ryyppääminen, kotibileet, seurustelu kuin seksikin. Sitten nuorena aikuisena luonne vähän vapautui ja lopulta päädyin perheelliseksi mieheksi. Mutta nuo ikävuodet 14-24, paras nuoruus, ovat iäksi mennyttä. Ei ole mitään muisteltavaa, kultainen nuoruus jää unholaan. Jos jotain haluaisin nykyteineille sanoa, se olisi: Bailatkaa, juopotelkaa ja naikaa kuin henkenne edestä, niin aikuisina voitte sanoa eläneenne. Vaikka kyllähän ne nykyään kaiken tuon jo tekevätkin, kun taas minun ikäluokassani saattoi vielä ollakin meitä estoisia.
Katkeruus johtuu siitä, että elämä jäi sittenkin elämättä. Kas, nuorena olin sairaalloisen ujo ja yksinäinen, joten kokematta jäivät niin ryyppääminen, kotibileet, seurustelu kuin seksikin. Sitten nuorena aikuisena luonne vähän vapautui ja lopulta päädyin perheelliseksi mieheksi. Mutta nuo ikävuodet 14-24, paras nuoruus, ovat iäksi mennyttä. Ei ole mitään muisteltavaa, kultainen nuoruus jää unholaan. Jos jotain haluaisin nykyteineille sanoa, se olisi: Bailatkaa, juopotelkaa ja naikaa kuin henkenne edestä, niin aikuisina voitte sanoa eläneenne. Vaikka kyllähän ne nykyään kaiken tuon jo tekevätkin, kun taas minun ikäluokassani saattoi vielä ollakin meitä estoisia.
Vastaukset 20
Vanhimmat
pilannut itseäsi nuorena.
Nyt olisit sitten Matti Nykäs-tyyppi, siinä nyt on sulle hyvä esimerkki siitä, mitä olet menettänyt.
Hänellä ei ole elämöimätöntä eikä elostelematonta elämää.
Elämätön elämä , - se on JUURI hänellä.
eli totta puhut.
Itse bailasin, ryyppäsin ja harrastin irtosuhteita (useita kymmeniä) aina n. 26-vuotiaaksi, jolloin vasta havahduin ja lähdin opiskelemaan akateemista tutkintoa.
Opiskeluaika menikin sitten tiiviisti opiskellen kun ei enää ollut tarvis ryypätä ja rällestää, seurustelinkin vakituisesti useita vuosia.
Mieheni tapasin 34-vuotiaana ja lapsen sain 36-vuotiaana, on ollut helppo asettua aloilleen viettämään perhe-elämää eikä todellakaan tee mieli savuisiin kapakoihin, sen verran niissä on ollut istuttua..
Ehkä tämä ei kaikille sovi, mutta mulle tämä on osoittautunut loistavaksi marssijärjestykseksi.
kun kiertokulku jatkuu. Suovatko vanhemmat saman
lapsilleen?
Sinne vaan samaan bileputkeen. Täytyyhän heidänkin
kokea sama, minkä vanhemmatkin.
Naimaan, juomaan, polttamaan ja vaikka mitä.
Lopetetaan kaikki tekopyhyys.
Mutta tarvitseeko siihen putkeen ketään tuupata? Kaikki on tehneet omat virheensä maailman sivu, niin lapset kuin vanhemmatkin.
Milläs estät. Ei lapsiaankaan saa kukaan tekemään vain "oikeita" asioita.
samanlaista... ja on sopinut myös minun luonteelle.
Alkuperäisen kysyjän kanssa olen siinä vähän eri mieltä, kumpi on elettyä elämää, se rällästäminen vai perhe-elämä.
...puheenollen ei niitä voi pakottaa samaan putkeen kun vanhempiaan. Aika näyttää mihin kiinnostus kallistuu. Mutta jos vanhempi on paljon kokenut, on hänellä antaa vertaistukea, vertailukohtaa ja TIETOA kaikkeen eteen tulevaan.
Se on mun mielestä tosi tärkeää.
Hasaa itse polttanut tunnistaa merkit aikasemmin.
Tilastollisesti, toistan, tilastollisesti tupakointi perheessä on suurin riskitekijä lasten huumekokeiluihin.
Kun isä/äiti sauhuttelee, lapsi tottuu että sauhutellaan. Jossain vaiheessa lapsi kokeilee samaa, ja tavallisesta tupakoinnista huumesätkään onkin sitten erittäin lyhyt askel.
Siinähän sitten hasaa kokeillut tunnistaa merkit. Mitäpä tämä kokenut aikuinen SITTEN tekee?
Alkaako mun lapset käyttää huumeita kun mä kerran poltan röökiä!?!?! Tiedän että korostit sen olevan tilastollinen fakta ;) En voinut vastustaa kiusausta...
Tavallisesta tupakasta hassikseen on käytännössä helevetinmoinen harppaus. Teoria voi olla jotain muuta. Huume on aina huume. Ekaluokkalaiset jo tietää jutun.
Mä oon kysyny jokaiselta kovia huumeita käyttävältä, jonka oon tavannu 25v aikana (siis aika monta) - että miks. Ja vastaus on POIKKEUKSETTA se, ettei millään ollut mitään väliä, halusi paeta arkea ja elämää, ei kestänyt eikä jaksanut. Eli siis mukana kuvioissa itsetuhovietti. Kaikilla.
Tietty käytäntö ja teoria on ihan eri asia ;)
Onnellisella ihmisellä ei oo mitään tarvetta laajentaa tajuntaa eikä sekoittaa päätään.
Mikäs siinä nyt niin uskomatonta on? Kynnys perusröökistä hasis-sätkään on varmasti alempi kuin kynnys täydestä tupakoimattomuudesta poltettaviin huumeisiin.
Jos joku haluaa välttämättä käsittää väärin asian nimeltä tilasto, niin sillehän minä en mitään mahda. Koska sinun perheesi ei ole sama kuin tilasto, en maalaa piruja seinille tenaviesi tulevaisuudesta. Minulla on kolme teini-ikäistä lasta, eikä minun tupakoimattomuuteni takaa heille huumeetonta elämää. Siitä, miten asiat YLEENSÄ ovat, ei voi päätellä, miten jokin tietty YKSITTÄINEN asia on.
...olin jo hieman lorotellut pussiviiniä kun ton kirjotin. Pitäis aina laskea kymmeneen ja miettiä mitä vastaa. Mulla on paha tapa kirjottaa tajunnanvirtaa eikä harkittuja mielipiteitä...
Tietysti tupakoivan on helpompi siirtyä hasaan. Osaan kuvitella miltä kunnon tötsyt tuntuu neitseellisessä kurkussa ja keuhkoissa! Mutta toisaalta lasten ei ole pakko ollenkaan seurata vanhemman huonoa esimerkkiä ja ryhtyä idioottina tupakoimaan.
Mun tyttö 11v pyysi eilen maistaa tupakkaa. Mietin tässä kuumeisesti että neuvonko vetämään kunnolla keuhkoihin heti. Että tulis inho ja tukehtumistunne. Että selvittäisin kerralla mistä on kyse...en tiedä vielä. Mun faija pakotti vetämään keuhkoihin monta kertaa kun olin 3v josta sitten sainkin pitkän antitupakkafiiliksen. Aloitin vasta merillä 21v, jossa kaikki poltti ja oli tarve kuulua porukkaan. Sääli.
On hirmu vaikeeta kirjottaa yleisellä tasolla mistään asiasta. Yleensä aina miettii omia ja toisten kokemuksia ja kertoo niistä esimerkkinä, eikö?
Moi taas.
Omat kokemukset tietysti ovat ensimmäisenä pinnalla, kun mistä tahansa asiasta jutellaan. Mutta tilastot (sinulle ehkä kirosana, vai?) eivät tunne naapurin Kakea eikä veljen vaimoa, joten sieltä löytyy yleisemmän tason tietoa. Tämän aiemmin mainitsemani tilastojutun (tupakointi/hasis) kuulin eräässä tv-haastattelussa Osmo Soininvaaran suusta, ja hän on tilasto-opin asiantuntija!
...tarvitaan, sen myönnän. Nou kirosana. Mutta luotan niihin enemmän jos faktatietoa. Eli avioerojen määrä on faktaa. Lasten syntymä on fakta. Euron mukanaan tuomat hinnankorotukset on fakta.
Mutta jos haastattelee hassiksen käyttäjää, muodostuu tilasto siitä, mitä huumehörhö on sanonut. Mihin ruutuun on halunnut panna rastin. Nou fakta siis. Ihminen on mestari valehtelemaan itselleen ja etsimään ulkopuolisia syitä, ikään kuin vähentämään omaa vastuutaan.
Tai tietysti voi johtua siitäkin että periaatteen vuoks pistän vastaan joka asiaa ;)))
Olisko hasis-tilasto tosiaan epäluotettavampi kuin esim. syntyvyystilasto? Eurovaluutan vaikutuksistakaan ei taida vallita yksimielisyyttä... sitä paitsi euron käyttöönotosta on jo kohta neljä (4) vuotta - kyllä markkahinnatkin olisivat tässä ajassa kohonneet!
Olet haasteellisempi muija kuin ensisilmäyksen perusteella luulinkaan.
...kun sanoit mua haasteelliseksi. Se kruunasi kummallisen päivän. Tulin tosi hyvälle tuulelle. Kiitos!
Euroista vielä: ennen sai hyvästäkin baarista kahvikupillisen kuudella markalla. Nyt capuccino maksoi 3,50e. Siis 20,79 markkaa! Olisitko maksanut? Euro himmentää rahantajua ihan tosissaan, siksi kannattaa vieläkin kääntää markoiksi. Ettei maksa kiskurihintoja turhaan. Tai mä en ainakaan halua.
Jos laskennallinen inflaatio on 5% vuodessa olis euron kahvikupin hinta neljän vuoden jälkeen 1,22 eikä suinkaan 2,5-3e mikä on ihan normaali hinta tänä päivänä.
Ja huumetilastot on todellakin epäluotettavia ;))
Ensiksi: Olisitko VIIHTYNYT bileporukoissa silloin teininä?
Toiseksi: Tiedän neljäkymmentä täyttäneitä, jotka bailaavat, juopottelevat ja naivat. Sinun ei ole myöhäistä aloittaa, jos homma kiinnostaa.
Näinhän Ben Furmankin mainostaa: "Ei koskaan ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus!"
Eli tänään Alkon kautta kotiin!!!
Ei kotiin, vaan esim. naapurikaupunkiin tai vaikka laivalle! Hyvää viikonloppua!
Minä todellakin bailaan (tänään pidän bileet) ja siellä kyllä juopotellaan (kolme pussiviiniä help) ja kaiken kukkuraksi harrastan seksiäkin silloin tällöin. Ja joskus olen sitä harrastanut jopa runsaasti!
Hups. Nyt taidan olla tuhma. Mun pitäisi kutoa villasukkaa kiikkutuolissa kissa sylissä ja juoda teetä - kun olen 41v! Ai niin mutta teenhän mä sitäkin ;)))
Katkeruus on pahinta mitä voit itsellesi ja laheisillesi tehdä. Lopeta itsesääli ja nauti elämästäsi NYT kun vielä voit. Moni voisi surkutella elämäänsä, mutta oivalla se jo nyt yli nelikymppisenä....mennyttä et saa takaisin mutta tänään voit elää!!!!
noita kaikkia alle kaksikymppisenä, eikä niistä jäänyt hyviä muistoja..
Ryyppääminen ei ole koskaan kiinnostanutkaan. Kotibileissä en ollut kuin pari kertaa ja seurustelut olivat lyhyitä pettymyksiä.. Seksi oli vain suorituksia.. ei tuntunut silloin miltään.
Ei todellakaan ole ikävä tuota aikaa..