Voiko todellista "rakkautta" olla naisen ja miehen välillä? Melkein joudun väittämään että ei. Vain äidin ja lapsen välille voi sellainen kehittyä. Mikäli olen väärässä, kommentit kiinnostavat kovin, itse olen jo antamassa periksi, että sellaisen kokisi tässä elämässä.
Onko tosirakkautta olemassa?
Ihmetellen
121812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Äidin ja lapsen välinen rakkaus on kyllä aivan toisentyyppistä kuin miehen ja naisen välinen.
Kyllä äidiltä ja naiselta riittää rakkautta miehellekin jos suhde on muuten kunnossa.
Mietin että oletko ehkä kateellinen äidin ja lapsen väliselle suhteelle? Oletko lapsen isä?
Sen ymmärrän että mies voi tuntea itsensä välillä ulkopuoliseksi.
kysymykseesi... ähhh...otan uusiksi.
Kyllä tosirakkautta voi olla miehen ja naisen välillä. Kunhan ensin onnistuu löytämään hänet johon ihastuu, rakastuu,jonka kanssa kaikki synkkaa..
Tuleehan niitä riitoja ja pieniä kriisejä kaikille, koska ne kuuluvat elämään. On muistettava kertoa että välittää, rakastaa..
Eikä saa olla liikaa vaatimuksia Hänen suhteen, kenties on itsekin vähän muututtava, muutettava totuttuja tapojaan.
En tiedä millä mittapuulla sitä ns. tosirakkutta tai todellista rakkautta mitataan...mutta...
Katso vanhaa pariskuntaa, toisella kävelykeppi, toisella rollaattori. Toinen auttaa toista. Minun mielestäni se on jo tosirakkautta kun on jotain viiskytvuotta kuljettu yhdessä.
Ja tällaisia pareja on paljon..
Ainakin mulla on ollut tosirakkautta jo 8 vuotta,
nytkin peittelin minun tosi rakkaan mieheni ja huomen aamuna herättelen hänet töihin ja keittelen kahvit hänelle.Sitten toivottelemme hyvää työpäivää ja sanomme kuinka paljon rakastamme toisiamme.
Ei voi olla.
Rakkaus on ikuista, kohteet vaan tuppaa vaihtuun tuhkatiheään..
kohde vaan vaihtuu mutta olen rakastunut tulisesti ja tosissaan muutaman kerran se se on jotain.
Turkulainen avioliitto
Naine heräs keskel yät ja huomas, et häne ukkos ei ollu häne
viärelläs nukkumas.
Naine men alakertta ettimä miästäs. Hää löys miähe keittiös pöyrä
äärest istumast, kahvikuppi käres ja syvis miätteis tuijottamas
eres oleva seinä.
Naine näk, ku miäs pyyhkäs kyynene silmäkulmastas ja hörppäs sen
jälkke kulaukse kaffet. "Mikä sul ny o ?" naine kysys: "Minkä takja
sää tääl ole keskel yät?" Ukko kattos kahvikuppias ja sanos:
"Muistaksää, ku mee seurusteltti 20 vuat takaperi ja sää oli vaa 16?"
"Juu kyl mää muista" vaimo vastasi.
"Muistaksää, ku sun isäs sai meijä kiin ku me rakasteltti mun
pikkufiiati takapenkil?" "Juu, kyl mää muista" vaimo vastas ja istus
ukkos viäre. Ukko jatko: "Muistaksää, ku
sun isäs tunki hauliko mun naamas kiin ja sanos": "Joko sää viäs
mun tyttären vihil tai mää lähetä sut vankila kahrekskymmeneks
vuareks?" "Voi kyl mää senki muista," vaimo vastas pehmiäl äänel.
Ukko pyyhkäs toisenki kyynele silmästäs ja sanos:
"Mää olisi päässy tänämpä pois vankilast."
Näin Turus....
Onko sitäkään enää nykyään,lehdistä saa lukea vain lasten huostaanotoista ja kuinka äidit murhaavat lapsiaan
on asia erikseen, kertoo lähinnä yhteyskunnan ongelmista, eikä äidin rakkaudesta.
Miksi muuten rakastutaan jos ei olisi tosi rakkautta;))
Äidin ja lapsen välillä on rakkaus erilaista,kuin miehen ja naisen kanssa.
Mikä on todellisen "rakkauden" ja "todellisen" rakkauden yhteinen tekijä? Ne eivät ole rakkautta!
Jokaisella on läpi elämänsä rakkautta vain tasan niin kauan kuin ITSE pystyy sitä tuntemaan!?
Uskon oikeaan vanhanaikaiseen vaaaleanpunaiaseen rakkauteen. Uskon vaikka olen kovia kokenut, kuin moni muukin. Ensmmäinen "rakkaus" alkoi 15v ja kesti 4vuotta. Erosimme koska suhteemme muuttui sisarussuhteen kaltaiseksi.
Menin naimisiin-intohimosta! Sitä kesti vuoden ja erotessa olin 21vuotias!oPIN-INTOHIMOKAAN EI YKSIN RIITÄ.
Tielleni tuli rehti hellä ja huolehtiva mies. Menimme 4vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Saimme kaksi lasta. Elämämme oli aaltoilevaa kuin liitot yleensä. Surullista se päättyi eroon 20 avioliittovuoden jälkeen.Mikäli ero voi olla kaunis- tämä oli!
Jatkoimme elämää. En etsinuyt-olin jopa tyytyväinen arkeeni.
Kohtalo, jumala vai sattuma! miksi kukakin haluaa kutsua toi vastaani miehen. Varoen elämän opettamana/satuttamana annoin pikuhiljaa tunteille vallan. Rakastuin ja sain suunnatonta rAkkautta. Olin ajatellut tietäväni mitä se on, mutta nyt 45 vuotiaana voin sanoa...en tiennyt tälläistä tunnetta/olotilaa olevan päällä maan!!!!
Olemme hyvin erilaisi erimaalaisiakin. Suhteemme on tunnemyrskyinen joka tavalla mutta koko ajan tunnemme (kesken riidankin) sinua en tahdo kadottaa!! Uskon tämä on sitä mitä kyselet AITOA IHANAA VAALEANPUNAISTARAKKAUTTA! Se ei tule etsien, vaan eläen!