Olen sairastanut 7-vuotiaasta saakka epilepsiaa. 7-19 vuotiaana sairaus oli oireeton lääkityksen aikana ja 19-vuotiaasta lähtien se on vuosi vuodelta aina pikkuhiljaa pahentunut. Ennen kohtaukset tulivat vain öisin, nyt niitä tulee jo iltaisinkin hereillä ollessa. Olen nyt 26-vuotias. Tällä hetkellä syön absenoria ja trileptalia ja takana on pieleen mennyt lääkkeen vaihdoskokeilu. leikkaus ei mahdollinen koska mitään ei löytynyt..
Haluaisin tietää kokemuksia teiltä muilta epilepsiasta elämän varrella. Alkaa pikkuhiljaa usko mennä että tähän mikään auta, uutta lääkevaihtorumbaa en haluaisi kokeilla.
Haluaisin tietää kokemuksia teiltä muilta epilepsiasta elämän varrella. Alkaa pikkuhiljaa usko mennä että tähän mikään auta, uutta lääkevaihtorumbaa en haluaisi kokeilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on vaikeahoitoinen epilepsia,joka tosin on nyt lääkkeillä hallinnassa,mutta aikaisempina vuosina sain kohtauksia paljon. Niitä tuli sarjoina puolen tunnin ja tunnin välein,ja aina edessä sairaalareissu. Epilepsia on niin vaikea,että se aiheutti minulle lievän kehitysvamman,joka puolestaan vaikuttaa joihinkin asioihin. Voin kertoa lisää epistä,jos haluat.
Koitahan jaksaa ei tunnelin pää sentään ihan pimeä ole.Ittellä on todettu epi ku olin 9-vuotias ja oon nyt 20.saan poissaolo kohtauksia ja jonkinlaisia pieniä lihas kramppeja päivittäin mistä selviän yleensä kyllä ilman apua ja valvontaa.Mulle on jo kokeiltu hemmetin montaa lääkettä mutta mikään ei tepsi.Lapsena sain pelkkiä poissaolokohtauksia mutta iän myötä kohtauksetkin on muuttunu.Koitetaan yhdessä saada lääkitys kuntoon! =)
Sairastuin 10 vuotiaana.
Seuraavat 10 vuotta sain ainoastaan poissaolokohtauksia silloin tällöin,en pitänyt tarkaa kirjaa (en kai ollut itsekään niistä aina tietoinen kun en tiennyt mitä ne "oudot olot" olivat...) Ne eivät kuitenkaan häirinneet lapsuuttani/nuoruuttani mitenkään :)
Poissaolokohtaukset tihentyivät lähempänä 20 ikävuotta,sain niitä useita päivässä.Olen nyt 21,viimeisen 2 vuoden aikana olenkin saanut 3 tajuttomuuskouristuskohtausta.Trileptalin rinnalle kokeiltiin ensin lamictalia, tuloksetta.Se vaihdettiin Topimaxiin.Nyt ilmeisesti taas lääkkeen vaihto edessä :(
Saa nähdä minkä lääkkeen seuraavaksi laittavat...
Hei!
Olen jo aikuinen ihminen ja näin kun muistelen aikaa tätä ennen, voisin sanoa että kyllä kannatti jaksaa ponnistella. Helppoa se ei ollut. Lääkkeitä on vaihdettu kolme kertaa ja lopulta löytyi se oikea. Minunkaan epilepsialle ei ole löytynyt syytä. Lääkäri sanoi jopa, ettei syytä mahdollisesti löydykään koskaan.
Olen pysynyt kohtauksettomana jo pitkään lääkkeiden ansiosta ja toivon, että näin tulee jatkumaankin. Ainakin minun mielestä sinulla on oikeus vaatia kohtauksetonta elämää, sillä se on eduksi puolin ja toisin.
lohduttavaa kuulla että joillakin menee paremmin:)
minkälainen sairaushistoria/ lääkevaihtorumba sulla on takanasi ja kuinka pitkään kesti että oikeat lääkkeet(mitkä lääkkeet?) löytyivät?
Itselläni tosiaan on tuoreessa muistissa epäonnistuneet lääkevaihdot, enkä haluaisi siihen mennä uudestaan, mutta alkaa tuntua että ilmeisesti se on pakko.
Olisi niin ihanaa kun edes keksisi syyn siihen miksi tämä aina vaan pahenee, mutta se ilmeisesti on mahdotonta.