Koiramme on 9-vuotias, ja olemme ottamassa toista koiraa (pentu). Olenkin miettinyt, onko noin suuresta ikäerosta jotain haittaa? Joskus olen lukenut, että ei ole hyvä jos ikäero on kovin suuri, mutta mitähän ongelmia siitä voi mahd.syntyä? Koiramme on vielä vetreä ja virkeä, joten kestää kyllä pennun riehumiset ja jaksaa itsekin painia. Kommetteja, kokemuksia??
uusi koira taloon..
anne7
6501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on vain hyvä, että ikäeroa on kunnolla. Silloin tulee selväksi alusta pitäen lauman järjestys, eli vanhempi ja viisaampi on nuoren pomo.
Tietysti jos vanhempi koira on kovin pienikokoinen, arka tai muuten epävarma, ja uusi pentu taas iso, vilkas, määrätietoinen ja dominoiva, niin tottakai saattaa käydä niinkin, että se nuorempi vuoden ikään päästyään ottaa johtajan roolin.
Vaan yleensä ne kyllä hakevat omat paikkansa laumassa ilman sen isompia yhteenottoja.
Ainoastaan varoitan tietyntyyppisten koirien osalta: älkää ottako kahta urosta saman katon alle. Esimerkiksi doberman on sen tyyppinen koira, että sen reviirille ei mahdu kuin yksi doberman-uros: hän itse.
että, toisen koiran hankkiminen tulee tapahtua KUN "vanha" koira on 2-7 vuoden ikäinen.
Jos otat toisen koiran kun edellinen on jo kuitenkin 9vuotta, saattaa siitä olla seuraamuksia, TAI sitten ei.
Mutta toivottavasti et ole niitä tyyppejä, että luovut "vanhasta" koirasta, jos eivät tule toimeen keskenään ja pidät tulokkaan.
Tsemppiä!
Olen kuullut tuon saman, että 2-7 v. olisi vanhemmalla koiralla hyvä ikä. Mutta en tiedä, miksi 9 v. olisi huono, koska koira on kuitenkin hyväkuntoinen ja jaksaa siis (todennäköisesti) pennun riehumiset. Mitähän seuraamuksia ajattelit?
Ja tarkennus: en todellakaan ole luopumassa vanhasta koirasta, jos tulee ongelmia. Kyllä silloin on keksittävä muu ratkaisu. Toivottavasti mitään ongelmia ei kuitenkaan tule.:)
Tarkentaisin, että vanhempi koira on leikattu uros, ja pentu tulee olemaan narttu. Tarkoitus on huomioida paljon vanhaa koiraa ja tehdä sen kanssa juttuja myös ilman pentua.
Meillä on juuri se tilanne, että vanhuksemme on yli yhdeksänvuotias ja hiljattain otimme Rottweilerin pennun. Molemmat ovat uroksia. Ainakaan vielä ei ongelmia ole ollut. Pentu uskoo kyllä vanhempaa ja ovat ihan kavereita.
Hyvin se luultavasti sujuu jatkossakin. Olen kyllä lauman johtajana kaikin keinoin vahvistanut vanhemman koiran asemaa laumassa pentuun nähden. Vanhus saa aina ruuan ensin, kulkee ovista minun jälkeeni ennen pentua jne..
Moi,
Meillä oli vanhin uros just täyttänyt 8 vuotta, kun otin uuden narttujäsenen joukon jatkoksi, tulokas kasvaessaan urosta isompi. En näe mitään estettä, mikset voisi ottaa pentua ottaa, ja aina parempi on tuo uros-narttu-asetelma. Suurella ikäerolla koirien arvojärjestyskin on helposti selvillä. Rotuja kannattaa miettiä tarkkaan, jos haluaa ottaa ikäänkuin varmemman päälle; ei kahta kovaluontoista koiraa samaan taloon. Sekään ei mitään takaa, mutta se todennäköisyys..
Meillä vanhus (dominoiva, kova rotu) on jo todella laiska, ja kaikki meni silti taas kerran hyvin. Nuorempi (pehmeämpi luonne jo rotunsa puolesta) härnää aikansa, vanhus komentaa ja nuorempi lopettaa. Ei se sen kummempaa ole, kunhan muistaa pitää mielessä sen useamman koiran psykologian, eli vanhempi huomioidaan ensin jne. Vanhempi saa, ja sen pitääkin komentaa nuorempiaan, mutta jos murina ja komennus on jatkuvaa ja tapahtuu joka kerta, kun pentu yrittää lähestyä, silloin siihen täytyy jo puuttua.
Onnea pennun hankintaan!