Jätin miesystäväni viinan takia. Toinen juo kahdessa vuorossa (aamuvuoro 9-15, iltavuoro 19-01, 2 sammumista). Nyt oli äskettäin (ja jatkuu vielä, mutta ilman minua)1 kk putki päällä:Nukkui vieressäni kuukauden vaatteet ja jopa kengätkin jalassa, ei seksiä mutta hipelöi muita naisia kun halusi tehdä minua mustasukkaiseksi kun en huomannut tarpeeksi häntä, soitteli muille naisille, syytteli minua uskottamaksi vaikka kaiket päivät hillui kapakoissa kun olin töissä,ei auttanut minua muutossani vaikka lupasi jne, örväili, heitti huonoja vitsejä ja sain hävetä toisen käytöstä, loukkasi tuttaviani ja hipelöi jopa kavereitani....
Selvinä kausina (4 päivää viikosta selvä)totinen, seksi ei kiinnosta, miettii vaan seuraavaa dokausta.
Miksi minua silti ahdistaa?Mitä menetin kun jätin hänet?
Selvinä kausina (4 päivää viikosta selvä)totinen, seksi ei kiinnosta, miettii vaan seuraavaa dokausta.
Miksi minua silti ahdistaa?Mitä menetin kun jätin hänet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Menetit kurjan elämän!
Teit viisaan päätöksen. Ennen päätöstäsi kaksi elämää oli menossa piloille. Nyt yksi, ja siihen et ikävä kyllä voi vaikuttaa mitenkään (vaikka mielesi pohjalla haluatkin).
Ilmeisesti kaikissa naisissa asuu luontainen hoivaamisvietti, ja kohteena voi olla lapsi (kuten luonto sen tarkoitti) tai hevonen, sairas tai juoppo. Useasti juoppo.
Niinpä Sinua nyt ahdistaa, kun alitajunta soimaa, että olet jättänyt hänet heitteille. Tämän kun ymmärrät kirkkaasti, niin ymmärrät, että Sinun ei pidä uhrata itseäsi juopon takia, ja itsesyytöksiin ei ole aihetta, vaikka vietti Sinulle muuta viestittää. Juoppoa ei voi auttaa kuin juoppo itse viimein tajuamalla ja tunnustamalla tilansa, jolloin on valmis pyytämään apua. Kaikki eivät yllä siihen asti koskaan.
Todennäköisesti piakkoin ovikellosi tai puhelimesi soi, ja saat kuulla sydäntäsärkevää tarinaa kurjuudesta, elämän vääryydestä ja kovuudesta, lupauksia parannuksesta, vannomista jne. jne.
Itsestänikin tiedän, että juopon lupauksiin ei ole luottamista puupennin vertaa.
Ole lujana ja pidä päätöksesi, muutoin lyhyen suvantokauden jälkeen kurjuus elämässänne tulee jatkumaan.
matti talvitsee ja lakastaa tua, ota hety talasin mati...
Kirjoitat aivan kuin olisit ulkopuolinen tarkkailija. Annat yksipuolisen kuvan.
esim. tätä en usko:"Nukkui vieressäni kuukauden vaatteet ja jopa kengätkin jalassa".
Minusta on hyvä jos ihminen pystyy siirtymään "ulkopuolisen tarkkailijan rooliin". Sitä on varmaan edeltänyt tuskaa ja kärsimystä jossa tilassa ei pysty näin toimimaan. Kun ratkaisu alkaa hahmottua herää toivo paremmasta. Mutta kaikki tämä vie aikansa. Ja surutyö tulee aina tehtäväksi. Siitä ei pääse eikä tarvikaan. On sitten menetettävänä ihminen vaikka minkämoinen - ihminen kuitenkin, tai vaikka viina josta juoppo (=minä) joutuu käymään oman taistelunsa ja sitä seuraavan surutyön jos haluaa elämämuutoksen. Mutta muutos on mahdollinen! On oma kokemus. Ja aurinko nousee huomennakin ja tulee uusi päivä.
Ei sillä oliko jalassa kenkä tai sukka vai ei kumpaakaan ole mitään merkitystä jutussa mainitun kokonaistilanteen kannalta.
Menetit juopon ja kumppanin ja sen, joka sängyssäsi nukkui.
Itse tutustuin, ihastuin ja miltei rakastuin alkoholistiin. Heti suhteen alussa tiesin tästä sairaudesta, mutten osannut hahmottaa, millaisena se oikeasti ilmenisi. Uteliaisuus on pahasta. Tämän vuoksi halusin myös nähdä ja kokea, millainen tämän niin fiksun ja filmaattisen henkilön päihdeongelma ihan oikeasti on... Nyt harmittaa, että ihastuin.
Viisain ratkaisu on jättää alkoholisti heitteille ja silti mielessään miettiä, minkä ihmeen takia sitä juoppoa silti yhä kaipaa ja tuntee vetoa... Siinä kysymys, johon en vastausta löydä.