http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010750996
Viittaan tuohon keskusteluun. Ollaanko vl-liikkeessä yleisesti sitä mieltä että uskova ei voi rakastua esim. tavalliseen ev.lut. uskoa tunnustavaan ihmiseen aidosti? Ja että liitto ei voi kestää?
Minä uskon että tuollainen liitto voi kestää. Uskonsakin voi säilyttää. Kaikki on kiinni omasta tahdosta ja henkisestä kantista. Kuten myös tietysti epäuskoisesta puolisosta ja hänen sitoutumisestaan avioliittoonsa.
Viittaan tuohon keskusteluun. Ollaanko vl-liikkeessä yleisesti sitä mieltä että uskova ei voi rakastua esim. tavalliseen ev.lut. uskoa tunnustavaan ihmiseen aidosti? Ja että liitto ei voi kestää?
Minä uskon että tuollainen liitto voi kestää. Uskonsakin voi säilyttää. Kaikki on kiinni omasta tahdosta ja henkisestä kantista. Kuten myös tietysti epäuskoisesta puolisosta ja hänen sitoutumisestaan avioliittoonsa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...rakastua, samanlaisia ihmisiä me olemme kaikki.
Harvoin tunne-elämä on itsensä käskytettävissä juuri niin kuin ajattelisi ja vielä huonommin toisen tunne-elämää voi käskyttää tiettyyn suuntaan.
"Viittaan tuohon keskusteluun. Ollaanko vl-liikkeessä yleisesti sitä mieltä että uskova ei voi rakastua esim. tavalliseen ev.lut. uskoa tunnustavaan ihmiseen aidosti? Ja että liitto ei voi kestää?"
Minä en ainakaan ole tuota mieltä.
Se on totta, että aina parisuhteessa ja liitossa on omat arkivaikeudet, eikä niiltä ole tainnut kukaan välttyä. Arjessa sitä rakkautta todella kysytäänkin, juhla menee enemmän omalla painollaan.
Kun täällä aina varoitellaan niin kovin että ei voi onnistua jos molemmat osapuolet ei ole vl:ia. Ei kai se ainoa onnistumisen tae voi olla?
Tarkoitin lähinnä rakastumista ja siitä seuraavaa avioliittoa.
...niin, että aidon rakkauden tahto on elää koko elämä yhdessä ja tahtoa rakastaa niinä huonompinakin päivinä.
Itselläni ja puolisollani on erilaiset elämänkatsomukset. Naimisiin mennessämme en itse tosin ollut myöskään uskonnollinen. Se tuli vasta myöhemmin. Silti, mieheni on uskollinen, rehellinen, luotettava ja aivan ihana ihminen. Yhteisiä vuosia takana toistakymmentä jo.
Elämänkatsomuksen erot vaikuttavat arjessa jonkin verran, mutta asiaa tasoittaa se, että meillä on muuten (uskoa lukuunottamatta) hyvin samanlaiset elämänarvot. Annamme toisillemme tilaa tässä uskomisasiassa. Ja hyvin on mennyt toistaiseksi. Sen kai vain halusin sanoa, että sujuu se liitto vaikkei elämänkatsomukset aivan kohtaisikaan. Enkä ole uskoanikaan kadottanut. Vahvistuu vain, päivä päivältä.
Ei ne kaikki ei-uskovatkaan niin kelvottomia ihmisiä ole kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää.
???