jos joku USKALTAA kritisoida huostaan ottoja ja sijoituksia. MIKSI?
Ihmettelen sijaisvanhempien
riehumista
351656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Täällähän keskustellaan asioista ja saa keskustella (ei olla venäjällä). Kyllä vanhempien täytyykin saada keskustella , onhan kyse sentään heidän lapsistaan.
Toki myös sijaisvanhemmillakin on oikeus ilmaista omat mielipiteensä. Usein ne poikkeavat huomattavasti siitä mitä vanhemmat kertovat, onneksi ollaan netissä, jos oltaisiin torilla , naisväki ottaisi varmasti rajusti yhteen.
Se vaan ihmetyttää kun lapsen äiti tai isä sanoo mielipiteensä, joku sijaisvanhempi tyrmää asian täysin, vain hänen mielipiteensä ja kasvatuksensa on ainoa totuus. Mikä sitten on totuus. Sen tietää vain lapsen vanhemmat (ja lapsi).
Huostaanoton syy löytyy teistä ja kyvyttömyydestänne huolehtia jälkikasvustanne.Siitä on kyse eikä mistään muusta,teistä ei ole huolehtimaan,siksi joku muu sen tekee.
Haista vittu sinä katkeroitunut ämmä.
varmaan lapsillesikin, kirjaimellisesti.
Ei ihme, että ottivat sinulta pois....
Minua ihmetyttää kun sijaisvanhempi sanoo mielipiteensä, joku bioäiti tai isä tyrmää asian täysin. Vain biovanhemman mielipide ja kasvatus on ainoa totuus.
huostaanottojen syynä tämä..?? Jos noin alatyylillä kommunikoi niin voiko edes olettaa, että pystyisi huolehtimaan lapsistaan??
varastelevat sijaisvanhemmat!
-Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä huostaanottojen oikeudellisuudesta ja lapsen edun tavoittelusta:
1.Minun lapeni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa. b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä rhuostaan otto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti.
Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat.
Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
JA TÄHÄN LISÄÄN, ETTÄ KUN LAPSENI OLIVAT ENSIMMÄISESSÄ SIJAISPERHEESSÄ JA KUN VAADIN LAPSILLENI PAREMPIA OLOSUHTEITA, NIIN ESPOON LASTEN ERITYISTARPEIDEN JOHTAVA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ SANOI MINULLE, ETTÄ
"MIKSI ET JO LUOVU LAPSISTASI. YLEENSÄ VANHEMMAT LUOPUVAT PALJON AIKAISEMMASSA VAIHEESSA."
OLEN OLLUT TYÖTÖN KOKO HUOSTAANOTON AJAN. MASENNUIN, ENKÄ OLE SAANUT TÖITÄ. Hakenut olen.
Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
vaivaa???
Ota nyt hyvä nainen ne skitsofrenialääkkeesi ettei täällä tarvitse samaa jankata! Kun ei se nyt ole lähellekään niin järkevä ja älykäs teksti kuin itserakkaudessasi kuvittelet..
määrätty edes lääkkeitä. Harmittaako sinulla, että pystyn tuomaan toteen kuinka lapseni otettiin huonosta sijaisperheestä huostaan. Olen minä sen verran itserakas ja vieläpä onnellinen, että sain pelastettua lapseni ihmisten ilmoille. Ja lapseni rakastavat minua! ÄHÄ KUTTI!
Noh, lapsellinen olet ainakin ÄHÄkutteinesi..
Minua harmittaa vain sinun jankkaamisesi! Kuvittelet omien tekstiesi olevan niin hienoja, että joka väliin ne kopioit, liittyipä asiaan tai ei.
Minä olen onnellisen ydinperheen äiti, en siis sijaisäiti enkä huostaanotettujen lasten äiti. Joten minulle on ihan sama mitä kuvioita virittelet ja kuinka katkera olet. Hienoa jos oikeus on toteutunut!
Oletko muuten siitäkin onnellinen, että joku sai aikoinaan pelastettua lapsesi sinulta?
Totta kai lapsesi rakastavat sinua! Sillä nyt ei kannata rehvastella! JOKAINEN lapsi rakastaa äitiään vaikka tämä olisi nahkaremmillä piessyt joka päivä kännipäissään ja yksin jättänyt. Et ole siis mitenkään poikkeuksellinen äiti vaikka lapsesi sinua rakastaakin.. Enemmän ylpeilisin sillä, että pystyn vastaamaan lapseni (perus)tarpeisiin..
neljä vuotta lapseni elätin ja lapseni harrastivatkin: oli Suvelan sirkuskoulua, uimassa käytiin, oli ilmaisutaitoa ja musiikkiharrastusta. Kengätkin saivat joka syksy ja kesä ihan uudet. Ja kavereita lapsillanioli. Bussimatkoilla lasten kulttuuritapahtumiin ja uimareissuilla oli minullakin aikaa tutustua lasteni kavereihin, jopa kävivät meillä kylässä niin kuin lapseni olivat kavereidensa luona kylässä. Ihan normaalia virikkeellistä elämää heille tarjosin. Ihan perustarpeita. Illat sitten kahdeksan jälkeen rauhoituimme iltapalalle, hampaiden pesulle ja muille toimille ennen nukkumaanmenoa. Sadun luin heille joka ilta. Niin oli rauhaisaa ja sopuisaa. Mutta kaikki normaalius loppu kun sosiaalitoimiojensi "auttavan kätensä" ja sijoitti lapseni köyhälle perheelle, joka hyvää hyvyttään lapseni otti!
Juu Juu, huomattu on, että yrität esittää NIIN hyvää äitiä. Harmi vain, että jokainen aivot omaava huomaa myös esityksesi. Sen sijaan, että kerrot siitä kuinka "hieno äiti" olit, kerro nyt jo mitä luki siinä kohdassa "huostaanoton syy"! Miksi et voi tähän vastata?
Okei. Pidetään sinun kiinnostusta vielä yllä....
Kyse ei ole kiinnostuksesta vaan ottaa kaaliin kun syytellään toisia vaikka itse on mokattu ja pahasti! Vielä yrität tehdä jopa sankarin itsestäsi.. HUH HU!
Koita nyt kuumeisesti keksiä miten väistät tämän kysymyksen.
Ajattele. Pelastin lapseni masennuksesta, johon he olivat ajautumassa sijaisperheessä, joka ei vastannut heidän tarpeitaan.
MINÄ OLEN SANKARI!
Ajatteletko mysö sitä, että SINULTA VIETIIN LAPSET KOSKA ET KYENNYT HEISTÄ HUOLEHTIMAAN!!
Enkä ihmettele kun et pysty yksinkertaiseen kysymykseen vastaamaan: Mtä lukee kohdassa "huostaanoton syy"?
Harmittaako kun sain lapseni huonosta sijaisperheestä pois. Ja vielä kahdesta. Sairas olen, pitää lähteä mittaamaan kuume!
Nyt väännetään rautalankaa oikein toden teolla, oletko valmis?
MINUA EI HARMITA, ETTÄ "sain lapseni huonosta sijaisperheestä pois. Ja vielä kahdesta."
MINUA HARMITTAA KUN haukutaan toisia vaikka itse ollaan syylistytty lapsen heitteille jättöön!!! Ja tämän voit kumota VAIN JA AINOASTAAN kertomalla mitä lukee huostoonottopapereiden kohdassa "huostaanoton syy".
Niin kauan kun et omaa osuuttasi lasten huonosta kohtelusta kerro, olet vain katkera ja pieni sieluinen toisten haukkuja!
KUKAAN EI OLE NIIN TYHMÄ, ETTÄ LUULEE LAPSIA OTETTAVAN HUOSTAAN PERHEISTÄ, JOISSA HEIDÄN PERUSTARPEISTAAN HUOLEHDITAAN. EI KUKAAN.
sinä muka olet???Ei Pirjo Pietilä eikä kukaan muukaan ole milläänlailla velvollinen vastaamaan sinun kuulusteluusi tällä keskustelupalstalla.Sitäpaitsi sinun motiivisi syyttäjänä olemiseesi ovat täysin läpinäkyviä...
Oisko sun syytä hakeutua psykiatrille puhumaan ongelmistasi? Kenet tai ketä näet silmissäsi, kun sitä rautalankaa väännät ja väännät? Mille se tuntuu? Onko sinulla ollut tälläisiä ongelmia jo pitkään? Mistä katkeruutesi huostaanotettujen lasten vanhempia kohtaan johtuu? Pidätkö itseäsi Jumalana, joka antaa ja ottaa lapsia oman tarkoituksensa mukaisesti?
olen todennut tämän yksinhuoltaja äidin uppiniskaiseksi, omin päin toimijaksi, joka viettelee sekä lapsensa että naapureiden lapset ja lastensa kaverit kaikenlaisten hömpötysten kuten, lasten kultturitapahtumien, uimisten, lasten urheilutapahtumien sekä muullaisten lasten kehitystä häiritseviin juttuihin. Minä, sosiaalityöntekijä, näin ollen totean, että tämä yksinhuoltaja äiti ei osa kantaa vastuullista vanhemmuutta ja osoittaa lapsilleen sitä paikkaa, mikä lapsille kuuluu: ensin pitää aikuisten tarpeet täyttää, omistaa omakotitalo, kesämökki, henkilöauto ja lomaosake. Niinpä kiellän tältä äidiltä oikeuden olla äiti, ja haen hänen lapsilleen oikeat vanhemmat. Ps. Oikeat vanhemmat syöttävät lapsilleen homeleipää ja eivätkä osta kenkiä. Piste.
Olen puhunut. Sosiaalityöntekijä, herran armosta.
Kerrohan sitten minullekin kun tunnut paremmin tietävän!
Olkoon PP kertomatta syitään, mutta olkoon sitten puhumatta paskaakin!
Kas kun täälläkin on sanan vapaus voimassa ja jos haluan tätä palstaa lukea saan sitä lukea ja kommentoida. Olisi mukavampi lukea jos ei olisi näitä "minä täydellinen, mutta sossu vei lapseni" -tyyppejä! Kulkevat silmät niin kiinni omassa navassa etteivät tajua omia virheitään!
Kiitos kokemuksistasi psykiatrisesta hoidosta, mutta eipä ole tarvetta minulla.
KylläKyllä. Olet jo todistanut, että et ole kykenevä lastesi huoltajaksi.
on vielä muitakin lapsia kuin ne, joiden huoltajaksi todistettavasti en kelvannut. Mitäs siihen sanot?
Et ole todistettavasti kelvannut huostaanotettujen lastesi huoltajaksi, mutta muiden kyllä. Niin?
ja tyrmäävät kaikki biovanhempien kirjoitukset, mitä vain bio kirjoittaakin, ikävästään, toiveistaan huostaanoton purkamisesta jne. Kaikki ihmiset, vanhemmat, lapset ja huostaanottotapaukset ovat erilaisia, joten en ala tässä nyt yleistellä ja toistella näitä tarkoittamiani sijaisvanhempien kirjoituksia. Jokainen voi itse niitä lukea käymällä läpi keskusteluja täällä.
Vähän ihmettelen sitä, mitä ihmettä sijaisvanhemmat edes tekevät täällä? Eikö heillä ole oma keskustelupalsta? Eikö tämä voisi säilyä biovanhempien ajatustenvaihtofoorumina? Biot voisivat sitten vastaavasti luvata pysyä poissa sijarien palstalta. Saataisiin rauha maahan ja OIKEATA keskustelua tällaisen hyödyttömän juupas-eipäs-väittelyn tilalle.
Raha ratkaisee kaiken.
Tärkeintä kuitenkin on lapset jotka todella pääsevät niistä oikeista vaikeista oloista.
Joskus pitäisi tutkituttaa sossujen mielenterveys ja laittaa muihin hommiin vähäksi aikaa jotta suhteelisuudentaju säilyisi niinkin vakavissa asioissa kuin lasten huostaanotto.
Jonkun pitäisi todella näyttää se miten paljon mätää niissä huostaanotto päätöksissä on ja miten mielivaltaisesti niitä tehdään.
Kun tiedämme tämän siksi varmaan tämä biot vastaan feikit keskustelu. Useimmissa jutuissa lapsi on siel taustatekijänä......
ja säästää raht omaan käyttöön/huveihin.
nyt sitten kateus kun sitä rahaa saakin joku muu.
Kait laten isä on se joka näki mikä oli homman nimi ja haki lapset huostaan.
ihme on se laten isä?
ihmettelee onnellinen kotiäiti ja kotirouva
ei kestänyt nähä lasten kurjaa elämää äitinsä luona.
Alueellemme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä 1996, joka otti 1997 minulta lapset pois ja kehuskeli, että "olen ottanut eniten lapsia huostaan Espoossa, ja kyllä sinun lapsesi ovat parhaimmasta päästä".
Kun hän tuli alueellemme 1996, hän oli ottanut alakertani 6-lapsen yh-äidin lasten opettajiin yhteyttä, ja kysellyt, että onko lapsissa vikaa. Opettaja oli sanonut, ettei mintään vikaa. Sosisaalityöntekijä oli sanonut, että jos terveydenhoitajalla on jotain kerrottavaa. Mutta kun terveydenhoitajalla ei ollut mitään kerrottavaa. Sosiaalityöntekijä oli vaatinut palaveria. Siinä vaiheessa opettaja oli soittanut lapsen äidille, ja kysynyt äidiltä, että mistä oikein on kysymys. Äiti todella ihmeissään ja soittanut sosiaalityöntekijälle, jota ei ollut koskaan edes tavannut, että mikä on hommannimi. Palaveri oli peruutettu, eikä äiti saanut koskaan tietää syytä siihen. Opettaja oli kirjoittanut lausunnon lapsesta ja äidistä. Todella kaunis lausunto, ja paikkansa pitävä.
Vuosien aikana lopulta sosiaalityöntekijä sai lapset huostaan. Tilanne oli tällainen, että äiti joutui juoksemaan kaikenlaisissa palavereissa. Hän otti työtä yöksi, jakoi Hesaria ja sitten kävi yöllä Vantaan puolella siivoamassa lentokoneita. Hän ei voinut ottaapäivätyötä, koska aika kului palavereissa ja muussa mukavissa seuranta jutuissa. Tietenkin siinä väsyy sen verran, ettei jaksanut kaikista asioista huolehtia. Hänellä jäi asumistukeen jotku tarvittavat paperit toimitettavaksi, ja niihän sitten tapahtui, että äidille tuli häätöilmoitus. Äiti otti sosiaalitoimeen yhteyttä, ja siellä johtava sosiaalityöntekijä, nykyisin sosiaaliasiamies, lupasi äidille, että älä huolehdi, he neuvottelevat vuokranantajan kanssa. Viikko sen jälkeen perjantaina POLIISIT ja sosiaalityöntekijät hakivat lapset - suuria rikollisia?- koulusta, kolme sosiaalityöntekijä haki kolme nuorempaa lasta perhepäivähoidosta ja äidille ilmoitettiin, että asunto pitää olla tyhjä maanantaihin mennessä. Sehän oli sokki äidille.
Samana päivänä toinen johtava sosiaalityöntekijä ilmoitti äidille, että häätö ei ole syy huostaanottoon ja äiti voi hakea lapset lastenkodista. Mihinkä äiti olisi hakenut lapset?
Myöhemmin äidille paljastui, että hänen lapsilleen oli koko sen viikon ajan valmisteltu paikkaa lastenkodilla.
Äiti asui väliaikaisesti vanhemman poikansa kanssa oman äidin pienessä kaksiossa. Kaksi yläaste-ikäistä poikaa protestoi niin paljon lastenkodissa, että heidät potkittiin pois. Tietenkin äiti otti vanhimmat pojat mummin tykö asumaan, mutta ei saanut mitään tukea, ei elatusmaksuja eikä lapsilisiä pojista. Ei edes ruokarahaa. Äiti oli työtön, palavereissa juokseminen kulutti niin paljon energiaa ja aikaa, ettei äiti kaiken muun kaaoksen keskellä voinutkaan hakea töitä.
Niinhän siinä sitten kävi, että äidin äiti joutui myymään asuntonsa, hakemaan kaupungin asuntoa ja ja siinä vaiheessa äidillekkin annettiin asunto, kaksio. Nuoremmat kolme sijoitettiin perhekotiin monen sadan kilometrin päähän. Kun nuoremmille haettiin sijoituspaikkaa, niin tietäen minun tapaukseni, äiti oli kysynyt tapamisista ja sanonut, että meinaatteko vähentää vuosien aikan tapaamisia. Sieltä oli vastattu, että näin menetellään vain perhehoidossa, siis sijaisperheiden kanssa, mutta ei perhekotien ja lastenkotien kanssa. HIP HURRAA. Jotain positiivista.
Ja myös paljon muuta edesottamuksia sattui sosiaalitoimen taholta siinä perheessä, että ihmettelen äidin olevan vielä hengissä.
Ja meidän alueelta lähti monelta lapset pois. osa oli kyllä ihan lasten parhaaksi. Mutta osa todella tekemällä tehty.
Kun minä valitin lasteni kohtelusta sijoituksessa perhehoitoon, niin minulle vastaus oli aina melkein sama. Minun pitää ymmärtää, että sijaisperhe on köyhä, mutta niillä on hyvä parisuhde.
Pihallamme oli nuoripari, joilla oli alle kouluikäinen lapsi. Siinä perheessä oli aika hurja meno, ja lapsi kerjäsi pihalla perhehoitajilta ruokaa. Oli laiha. Ilmeisesti siinäkin perheessä oli "hyvä parisuhde", koska sitten vasta kun alueemme sosiaalityöntekijä vaihtui, puututtiin tämän perheen asioihin.
Pihallamme oli alkoholisti yh-äiti. Päivät kännäsi. Hänen jälkeläinen oli poliisin jälkeläinen, ainakin äiti sanoi minulle. Hän kehuskeli, kuinka sosiaalityöntekijä on auttanut häntä. Minulle hän sanoi, että "sinähän olet skitsofreenikko". Niin. Kukahan hänelle tuommoista oli kertonut, ei kukaan muu kuin "lääkäri/jumala/sosiaalityöntekijä" virassa oleva koko alueemme tuttavamme. Tämänkin yh-perheen elämään puututtiin kun sosiaalityöntekijä vaihtui.
olet kopioinut tämän typerän tekstin vasta 1869 kertaa, laita nyt kerran vielä että olet tasan 1870 kertaa typerämpi!
Lasten huolto ei ole "auton huolto" joten koettakaa tosiaan tajuta kaikki osapuolet se joten puhuminenkin siitä tulisi lopettaa siis huollosta ja kasvatuksesta.
Sitä ei pysty kukaan antamaan noilla "termeillä" eikä siihen pidä mennäkkään jos on vähänkin aikuisen vanhemman ja isän tai äidin asennetta ja kavuun perustuvaa arvomaailmaa.
"huoltajat ja kasvattajat" ovat vain tilintekijöitä asialla sekä lasten asema on vain tuote ja vlättämätön osa bisnestä.
Vaihtoehdot ovat arvot jotka nojaa jakamiseen kasvamiseen itse, perhekäsitykseen, yhteisvanhemmuuteen, joten asiat mitä lapselle antaa jokainen aito ihminen on turvallisuus,tuki, ravinto, koti sekä luotettava ja tasapainoinen ympäristö kehittyä lapsen mutta kehittyä itse vanhemmuudessaan yhdessä lapsen toisen läheisen kanssa.