Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on, millanen näkemys teillä on oman perheenne tulevaisuudesta?
Mitä haaveita ja mitä pelkoja?
Mua kauheesti kiinnostaa mihin kukin nuori perhe tähtää ja mitä sen eteen on valmis tekemään?
Millanen kasvatuskäytäntö teillä on käytössä, tai olette miettineen, että miten haluisitte lasta/ lapsia kasvattaa?
Tämä on meille nuorille, jokainen vanhempi mamma pitää sitten taas huolen omasta elämästään, okei? Ei pahalla. ;)
Mitä haaveita ja mitä pelkoja?
Mua kauheesti kiinnostaa mihin kukin nuori perhe tähtää ja mitä sen eteen on valmis tekemään?
Millanen kasvatuskäytäntö teillä on käytössä, tai olette miettineen, että miten haluisitte lasta/ lapsia kasvattaa?
Tämä on meille nuorille, jokainen vanhempi mamma pitää sitten taas huolen omasta elämästään, okei? Ei pahalla. ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Todella hyvä, että kerranki keskustelu on pelkille nuorille äideille, eikä niille "täydellisille vanhemmille".
Mä sain poikani tossa kesäkuussa, 11 pv. Ja mahtava poika onkin ollut. Terve kuin pukki ja iloinen veikko :) Meijän perheeseen kuuluu sitten isipappa, joka kylläkin tekee hurjan huonoa työtä (on arkipäivät ulkomailla ja vkl:t kotona). Mun haave on päästä ens syksynä opiskelemaan lähihoitajaksi ja siitä ensihoitajaksi ambulanssiin. Halu auttamaan ihmisiä on suuri. Pelkoja on, että jokin menee pieleen perheessä(kasvatus, ero tms). Suhde mieheen on kyllä täydellinen. Ja hän rakastaa meidän reipasta poitsua.
Mä oon valmis tekemään kaiken poikani edestä. Voisin uhrata hänen puolestaan vaikka henkeni, kunhan vain hän saisi elää onnellisena.
Mä haluan kasvattaa poitsusta kohteliaan(tavat; kiitokset, ole hyvä jne), ihmisen joka uskaltaa sanoa sanansa, eikä jää muiden jalkoihin kiusattavaksi. Kehun häntä aina, kun hän leikkii tms :) En malta odottaa, kun poitsu alkaa kävelemään, niin voimme tehä pikkuisia kävelylenkkejä hänen kanssaan. Myös haluaisin hänestä urheilevan, eikä sellaista joka nyhjää kotona(Minä olin ennen sellainen). Mutta en myöskään halua hänestä mitään teinijuopppoa. En halua, että hän juoksentelee kavereidensa kanssa yömyöhään viinapäissään, vaan että hän osaa viettää iltaa ilman viinaa =)
Hyvää syksyn jatkoa muille nuorille äideille! ^^
juttuja sulla mielessä. Upeaa! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!Toivotaan että "unelmasi" käy toteen!
Tulevaisuuden suunnitelmana on,että äiti lähtee kouluun sitten kun pienempi,vielä syntymätön vauvamme on 9kk ikäinen,ja silloin vanhempi tyttömme on melkein kaksi vuotias.
Tietysti myös tulevaisuuden suunnitelmina,että joskus olisi oma omakotitalo :)
Kasvatuskäytännöstä en oikein tiedä,mutta lapsille pyritään opettamaan,etteivät he ole ainoita lapsia tässä maailmassa,ja ettei kaikki ole heitä varten,ja tietysti kärsivällisyyttä.
Tämä ei välttämättä aina onnistu,mutta koitetaan :)
...mutta suuria suunnitelmia kylläkin:)
Olisi nyt tarkoitus tehdä töitä siihen asti että jään äitiyslomalle. Äijälllä on tavoitteena saada paperit yliopistosta enn kuin tyttö syntyy. Tämän jälkeen olisi tarkoitus muuttaa Saloon, mies kävisi Helsingissä töissä. Parin vuoden työkokemuksen jälkeen muuttaisimme Saksaan(tai johonkin muuhun eurooppalaiseen sivistysvaltioon). Koko tämän ajan haluan itse olla kotona, koska lapsiani ei koskaan tulla viemään päivähoitoon. Hoitajan kotiin voin vielä ottaa mutta se on ainoa vaihtoehto. Jos jäisimmekin Turkuun, menisin itsekin töihin lapsen ollessa kolme vuotias ja tyttö menisi hoitoon mieheni äidille.
Lähinnä pelkään sitä että jotakin sattuu. ERoamista en pelkää, se ei meilestäni ole asia jota kannattaa ajatella sen enempää. Ehkä sitä että ´miehelleni/minulle sattuu jotakin, lapsi onkin vammainen, elämä ei menekään niinkuin olen aina suunnitellut.
Suurin haave on asua Berliinissä isossa kerrostalo asunnossa, olla kotona lasten kanssa, ottaa paljon lemmikkejä. Hiukan sivumassa, vaikkka josskain Berliinin rajoila olisi viikonloppuasunto, iso omakotitalo, uima-allas... Toinen vaihto ehto on muuttaa jenkkeihin, mutta se ei ole ollenkaan niin hyvä vaihtoehto;)
Kasvatus mulla on kyllä tarkasti mielessä, mutta se miten toteutan sen käytännössä ei vielä ole ihan selvää. Lapsista on tarkoitus tehdä itsenäisiä, kyseenalaistavia, fiksuja ja pitkälle tähtääviä ihmisiä. Tietenkin se että pitää omista vanhemmistaan on ihan ykkösasia;) Riippuen vähän siitä missä asumme, kunhan niistä nyt suhteellisen normaaleja tulisi aikuisena.
tehdä fiksuja ja kyseenalaistavia... Kyllä se vielä äitinä valkenee se tosiasia että lapsia ei tehdä vaan saadaan ja heitä ei valmisteta muottiin vaan tuetaan jo olemassa olevia ominaisuuksia. Jos asettaa itselleen jo toiveita lapsen luonteenpiirteistä tulee hartaasti pettymään.
Lapset ovat yksilöitä. Heillä on oikeus olla lapsia koko vauva- taapero- leikki- ja kouluikä eikä heidän tarvitse vielä osata kyseenalaistaa ja olla pikkuvanhoja. Jos lapsuus jää väliin, on se vakava riski myöhemmälle pärjäämiselle. Vrt. lapsinerot.
Liian tarkka suunnitelmallisuus tuo paineita, toteutumattomia toiveita ja masennusta. Eläkää tätä päivää mahdollisimman hyvin, niin huomisen lähtökohdatkin on parhaat mahdolliset :)
...lähinnä siitä millaisia yhteiskunanj äseniä nämä ihmiset tulevat tulevaisuudessa olemaan. Ei siitä millaisia he ovat 4-vuotiaina. En vain halua että he ottavat kaiken mitä annetaan ja tyytyvät siihen, täytyy osata taistella omastaan jotta tässä maailmassa pärjää.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Puhuin siitä mitä haluaisin ,en ehdottomista totuuksista. Ties vaikka lapsista tulisi narkkareita ja rikollisia. KAi sitä voi kuitenkin ajatella mitä toivoisi.
Meillä tässä lähitulevaisuudessa olisi suunnitelmissa sellasta, että kun tyttö on vuoden vanha (nyt n.6kk), menisi päiväkotiin hoitoon. Minä menisin sitten takasin töihin ja mies alottaa koulun ensvuonna syksyllä. Koulu kestää 4 vuotta, niin sitten asutaan se aika tässä nykyisessä kodissa elikkä kerrostalo kolmiossa. Kun mies joskus tulevaisuudessa saa valmiin paperit ja menee töihin, niin sitten olisi tarkotus joko ostaa taikka rakentaa omakotitalo.
Varmaankin jossain vaiheessa ennen omakotitalon ostoa jos luoja suo, niin teemme tytöstä isosiskon, mutta se ei nyt ole ihan lähitulevaisuuden juttu.
Pelkona mulla on varmasti kaikki normaalit asiat mitä muutkin äidit/isät pelkäävät. Eli tytön terveys, tapaturmat, tulipalot, kolarit.. Ja pelkään myös että minulle taikka miehelleni tapahtuu jotakin kamalaa. Jos ajatellaan muita kuin fyysisiä pelkoja, niin toki pelkään lapseni puolesta, että häntä tullaan esim. koulussa kiusaamaan yms.
Haaveena on juuri tuo oma talo ja ehkäpä me joskus mennään mieheni kanssa papain eteen siunaamaan yhdessä olomme =), mutta ensin kai pitäisi kihloihin asti päästä =). Lapseni suhteen haaveena on että
vaikea sanoa että mikä kasvatuskäytäntö on käytössä, mutta uskon, että meidän talossa varmaan noudatetaan paljon omien arvojen mukaista kasvatusta. Toivoisin että osaamme kasvattaa tytöstä sosiaalisen, avoimen, ennakkoluulottoman ja tietyssä määrin kunnianhimoisen naisen =)! Toivon että lapseni oppii kunnioittamaan kanssa ihmisiä sellaisena kuin he ovat. Toivon myös kunnioitusta eläinten suhteen.
On varmasti lukematon määrä asioita mitä haluaisin lapseni pitävän arvossa, mutta kaikki ei tule nyt mieleeni, enkä edes kaikkea jaksa kirjoittaa. Toivon kuitenkin että kaikista äidin/isän/isovanhempien jne. toiveista huolimatta hän oppii sanomaan oman mielipiteensä kuitenkin niin että osaa kunnioitaa myös muiden mielipiteitä =)!
Tarkoitus olisi lähteä ensisyksynä iltalukioon ja hoidattaa lasta kotona isillä ja mummulassa.
Päivähoitoon kun en alle 2 vuotiasta haluaisi laittaa.
Iltalukion jälkeen sitten mahdollisesti lisää lapsia ja sitten aikanani valmistuisin opettajaksi tai juristiksi.
Kasvatusta en ole mitenkään erityisemmin miettinyt. Pikku hiljaa, kun lapsi kasvaa ja tilanteet muuttuvat, niin sitä mukaa sitten keskustellaan sen ajan asioista.
Sen tiedän, että ruumiillista kuritusta ei tulla käyttämään (lakikin sen jo kieltää) ja arki aamuina noustaan puoli kuusi.
Eletään päivä kerrallaan ja hyvä tulee.
Olen jo perheellinen, nuorikin vielä vaikkakin ikää on 28- vuotta. Olen liian nuori vielä tekemään lasta, joten perheeseemme kuuluu koiran lisäksi minä ja aviomieheni.
Haaveenani on löytää nyt se talo maalta, jota olemme jo kauemmin etsineet, ottaa sinne eläimiä, käsiraha taloa varten on jo kasassa, loppu löytyy pankista. Vuoden vaihteen jälkeen miehen työtilanne vakiintuu, sitten mahdollisesti rakennamme talon itse, jos ei ole löytynyt sitä ennen. Jatkan opiskeluja työnohella, viimeaikoina olen ajatellut kokonaan alanvaihtoa, sillä alkaa pakata kolmenkympinkriisiä päälle. Mieheni on tyytyväinen työssään, eikä kuulema tule alaansa enää etsimään. Mies mahdollisesti muutaman vuoden päästä hakee virkavapaata ja lähtee YK joukkoihin hakemaan kokemuksia, ollut hänen haaveenaan aina.
Haaveenani olisi joskus mahdolisesti kymmenen (?) vuoden päästä ottaa sijoituslapsia (olen kasvatusalalla nyt, haluaisin vaihtaa poliisiksi...), jottei tarvitsisi lähteä kodin ulkopuolelle töihin, vaan voisin hoitaa tilaani koko päiväisesti. Suuri haave olisi, että miehenikin työskentelisi kotona, mutta tuskin tulee koskaan niin käymään...
Ensi kesänä ajan moottoripyöräkortin ja ostan pyörän. Asuntoautoa alamme nyt käyttää ahkerammin kun miehenkin työt vakiintuvat ja lomat alkavat luistamaan sujuvammin. Toiveena olisi edes muutama viikko kesäisin yhteistä lomaa, eikä vain viikonloppuja kuten tähän asti on ollut.
Mies haaveilee metsätilasta, traktorista, mönkijästä ja muista isojen poikien leikkikaluista. Ne kuuluvat siis minunkin haaveisiini, sillä tulevaisuutemme tulee olemaan melko varmasti yhteinen, haaveemme ovat yhteiset. Miehellekin sijoituslapset olisivat mieleen, tykkäisi kun olisi poikia joille voisi opettaa koneiden rassailua, metsästystä ja muita miesten juttuja.
Omia lapsia? Ehkä joskus, ei ole kiirettä. Tähän missä nyt olemme emme olisi päässeet ilman suomen erinomaista aborttilainsäädäntöä. Teemme lapsen sitten kun hän on haluttu, mikäli joskus edes tuntuu, että omaa lasta haluaisimme. Yksi oma, se olisi haave, ehkä noin viiden vuoden päästä. Lapselle täytyy olla sitten tarjota kaikki, niin materiaalinen hyvinvointi kuin muutenkin, meille tulee vain täydestä sydämmestä toivottuja lapsia.
Vaikea kuvitella mitä lapsen suhteen olisi haaveena, kun en ole koskaan ollut lapsirakas, mutta oman elämän suhteen haaveet ja kuviot ovat hyvin selvät. Tietenkin sitä toivoo lapsille aina vain parasta ja täydellistä elämää.
Olemme olleet valmiita tekemään paljon haaveidemme eteen, olemme opiskelleet, säästäneet, tehneet työtä ja taas säästäneet, olleet erossa toisen ulkomailla olon takia, olleet yhdessä ja kittuutaneet. Suurin teko oli varmasti abortti, vahinkolapsi olisi pilannut kaikki suunnitelmamme, päämäärämme, unelmamme; mies olisi joutunut kituuttamaan työssä, jossa ei viihdy, vain rahan takia, ei olisi päässyt opiskelemaan nykyistä alaa. Minä olisin joutunut tahtomattani pois työelämästä ja ulos opinnoista. Emme varmaan suunnittelisi enää omaa elämäämme, vaan kaikki pyörisi vain lapsen ja hänen tarpeidensa ympärillä. Paljon olisi muuttunut, teko ei ollut helppo ratkaisu, vaikka emme olekaan lapsirakkaita.
Toivottavasti haaveista tulee edes joskus totta, mutta työtä ollaan ainakin valmiita tekemään, että ainakin näistä tulisi...
tulevaisuus:ollaan miehen kanssa puhuttu että kun hän saa kolun loppuun vielä 1,5 v niin sitten, minä menen kouluun ja lapsi hoitoon.mies lähtee töihin ,ku paikan löytää. ja alamme katsoa omaa taloa.pelkoja:
pelkään oman lapsen sairastumista vakavasti.
kasvatus: ajoin kasvattaa lapseni luottamusken kautta.