Mun isä on kuollut 4v. sitten. Hiljan näin unta, että isä eli ja minä olin kuollut. Tämä tapahtui lapsuudenkodissa joka on jo purettu. Muistan, että makasin arkussa eteisessä ja samaan aikaan tulin ulkoa ja olin kiukkuinen, kun se arkku oli vieläkin siinä. Kävin ensin alakerran läpi, siellä ei ollut ketään. Sitten menin yläkertaan ja siellä isä istui hautaustoimiston miesten kanssa ryyppäämässä. (Oikeesti isä ei ryypiskellyt!) Minä rupesin siinä sitten huutamaan, että "Mitä perkeleen touhua tämä on? Arkku on aina vaan eteisessä raollaan ja täällä vaan ryypätään?!" No ne hautaustoimiston äijät lähti sitä sitten johonkin viemään ja mä vielä isällekin ruputin, kun sellaseen hautaustoimistoon soitti, jossa ei edes autoa ole vaan arkku täytyy kuskata kantamalla!
Toinen outo uni tuli nähtyä aika hiljan; tiedän auto-unista kyllä, mitä mikäkin merkitsee, mutta mitä ihmettä tarkottaa kun istuu vänkärinpuolella, auto liikkuu ihan normaalisti mutta kukaan ei aja sitä?
Olis mukava jos joku osais näitä tulkita, omat kyvyt ei nyt riitä!
Toinen outo uni tuli nähtyä aika hiljan; tiedän auto-unista kyllä, mitä mikäkin merkitsee, mutta mitä ihmettä tarkottaa kun istuu vänkärinpuolella, auto liikkuu ihan normaalisti mutta kukaan ei aja sitä?
Olis mukava jos joku osais näitä tulkita, omat kyvyt ei nyt riitä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei! Tulee mieleen, että sinulla on jotain tunteita isääsi kohtaan, kenties juuri hänen kuolemaansa kohtaan, joita et ole selvittänyt loppuun asti. Olet ehkä painanut ne johonkin alitajuntaan, jossa ne odottavat "raollaan" ja jotka on raskaat kantaa. Kuinka hyvin sait tunteesi purettua isäsi kuollessa? Ymmärrän hyvin kuinka heikoille voi lapsi jäädä omien tunteidensa kanssa, silloin kun muutkin läheiset painiskelevat omien menetystunteiden kanssa. Lasta ei ehkä silloin jaksa huomioida tarpeeksi. Nyt haluaisit selvittää asiat, olet vahvempi ja viisaampi.
Apukuskin paikalla istuminen ilman kuskia tuo mieleen sen, että et oikein tiedä mikä ja kuka elämääsi ohjaa. Menet vailla tietoista suuntaa vain jonnekin.
Unesi vihjaisivat halustasi ottaa ohjat omiin käsiisi, selvittämällä tunteesi menneisyydessä pääsisit nykyisen elämäsi ohjaksiin, löytäisit tien omaan itseesi, myös tulevaisuuteesi. Siihen mikä ja kuka sinä oikeasti olet ja mitä haluat elämältä OIKEASTI.
Siltä mustä ittestäkin tuntuu, etten "saanut" surra pohjiamyöten, kun tuntui, että äitiä piti "pönkätä". Isän kuolema oli kyllä niin kova paikka, ettei pahemmasta väliä. Minä kun vielä olin se isäntyttö... Ehkä sinne (johonkin) jäi vielä surematonta surua. Pelolla odotan, koska se rynnii pintaan...
Ja joo, siitä auto-unestakin oot varmaan oikeassa; usein tuntuu, etten minä vie vaan elämä. Etten elä ittelleni vaan muille. Oonko mä vähän tyhmä vai vaan liian kiltti?!
Miksikähän mä muuten en uskaltanut kattoo sinne arkuun, vaikka mähän olin itte sielä? Mitä olisin nähnyt...
Miksikähän muuten mä en uskaltanut kattoo sinne arkkuun, vaikka mähän olin itte siellä? Mitähän olisin nähnyt...
Se, ettet uskaltanut katsoa arkkuun voisi olla kuvaus pelosta, kenties kuolemanpelosta, jota olet mieluummin ollut kohtaamatta/ajattelematta.
Unissa monet tapahtumat ovat kuvauksia tunteista, sisäisestä mielenmaisemasta, joita on vaikea kuvata muutoin kuin symbolisesti. Siksi olisi hyvä itsekseen aina unen muistamisen jälkeen miettiä niitä tunteita, joita se itsessä herättää. Miltä tuntuu/tuntui. Ja onko se tunne ehkä jonkinlaisena esteenä omassa elämässäni. Millaista elämäni olisi ilman tällaista tunnetta ja voinko jotenkin käsitellä sitä, kohdata sen, jotta voisin päästää siitä myös irti.
Et olisi halunnut luopua isästäsi, olet katkera hänelle että hän kuoli. Et hyväksy isäsi poismenoa,
jotenkin koet itsesi loukatuksi.
Kannattaisi käsitellä tuo asia loppuun.
Jotain tuossa on josta en saa otetta, jotain surullista.
Toisesta unesta: Joku ohjailee elämääsi ja koet olevasi omassa elämässäsi sivustakatsojana.