All Nite Long in Turku
Oli ihanan aurinkoinen, ellen jopa sanoisi efemeerisen uuden päivän alku. Kostea sumu leijaili tiluksieni yllä ja kaunein siitostarkoituksiin oleva palkintotammani kirmasi kedolla, kuin vanha ikäloppu tätini ikään. Kaikkialla tuntui olevan yhtä idyllistä maalaisrauhaa, kuin isäni vaatekomerosta löytämissäni nauhoituksissa vuodelta miekka ja kirves. Ah sitä raipan sulosointuista, niin rytmikästä viuhuntaa kissantappoa muistuttavan musiikin tahdissa. Vai ei muka ennen osattu pitää hauskaa..
Tänään kuitenkin tarkoituksemme oli sivistää itseämme ja matkata naapurin Reinon kanssa iloisen kesäiseen Turun kaupunkiin virkistyslomaa viettämään. Molemmat olimme varautuneet keskiolutkopalla ja runsaalla, auton peräkontin täyttävällä määrällä parhaimman luokan konepestäviä, juomuisia, sekä vanhaa navettaa muistuttavalla tuoksulla varustettuja Näkki heavy user edition juomukondomeja. Eihän sitä koskaan tiedä..
Eestiläisestä efedriinintuoton ylitilasta kärsivä vierustoverini Reino oli jo alkanut kittaamaan olutta kurkkuunsa, mikä vain kiihdytti hormonitasapainon järkkymistä. Tahti oli kirjaimellisesti päätä huimaava. Itse en kyennyt pulloja samaan tahtiin avata, kuski kun olin. Vanha ja uskollinen peltilehmäni, vuosimallia 78- yski kuin keuhkotautinen ja ruvelle pantu kurtisaanihuora, ja jouduimme pysähtymään läheiselle huoltoasemalle hiukan bensiiniä tankkaamaan. Yhteistuumin päätimme myös täydentää tyhjät olutpullomme, ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka jano sattuisi yllättämään. Kas kummaa matka jatkui pullot iloisesti kilisten sisältönään korkeaoktaanisinta suuret määrät arsenikkipitoisuuksia sisältävää venäläistä polttoöljyä. Vanha hoppani hurahti käyntiin rakkaan persetäristimeni tavoin ja matka jatkui.
Ja kyllä riemu repesi, kun Turun kaupunki otti minut, ja voimakkaassa sivumyötäisessä olevan ja Iitin Tiltua, tuota hevosmiesten suosimaa kansainsävelmää hoilottavan Reinon avosylin vastaan. Kaupunki oli vain kaunistunut viime kerrasta. Paska haisi, viemärit olivat tukkeutuneet puoliksi mädäntyneistä torsoista ja transvestiittien vankikarkurien määrä oli lähes kolminkertaistunut. Läheisen huoratalon hevosen vetämä dildolava oli meitä vastassa ajureineen kaikkineen. Ajuri oli vanha konkari hevostensa kanssa, senhän huomasi jo useita kertoja kavioiden alle talloutuneista kasseista, joista jäljelle olivat jääneet ainoastaan eturauhaseen kiinnittyvät, veriset ja koirien pureskelemat hermopäätteet. Harmi etten itse ollut kyseistä unelma-ammattia opiskellut varhaisnuoruudessani.. mielessäni oli silloin vain naiselliset faryngomyoomasta kärsivät synapsiraot ja eläimiin kohdistuvat haluni.
Siviilipalveluksen suorittanut ajurimme kertoili matkan aikana toinen toistaan pervoisempia tarinoita hotellista, tuosta pahimman luokan synninpesäkkeestä mitä olimme jo niin kauan odotelleet. Kiihko valtasi mieleni ja infernaalisesti aloin omaa isältä pojalle periytyvää mahtikajaaliani synkoopissa epärytmisesti edestakaisin vetelemään, Reino perässäni apinoiden. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, niin kuin vanhalla Unkka Sedälläni oli persepanon aikana tapana sanoa sekaantuessaan omaan lihakarjaansa.
Vihdoinkin olimme perillä, huoratalosta kuuluva ääni sai kolmannen asteen pajavasarani jyskyttämään sisältä kuuluvan 90-luvun teknomusiikin tahtiin. Tunsin itseni keskiaikaiseksi pylväspyhimykseksi ja sehän minä tietysti myös olin, eikö totta? Sisään päästyämme satojen ihmisten orgiat olivat jo täydessä käynnissä, eikä silmä voinut välttyä mitä irstaimmilta saksalaisilta seksituristeilta, hollantilaisilta perseenvenyttäjiltä, saati sitten Turun omilta holhokeiltaan muodostuvasta ihmis- ja eläinjoukosta. Omat housuni olivat jo tiessään ennen kuin kukaan ehti lutapaskafellaatiota sanoa ja halvimmalta näyttävän transseksuaalin kimpussa. Transu vetäisi partaterillä siivitetyn vittunsa kyrpäni juurelle eräänlaiseksi Terskan Ahdistimia muistuttavaan olotilaan. Ah, sitä nautinnon ja tuskan ristiriitaista, mutta niin ihanaa tunnetta. Noin persetuntumalta voin sanoa, että volyyttimainen koisoni alkoi ruiskuamaan matojen- ja verensekaista paskaa ylt’ympäriinsä pitkin Kashmir-villaisia mattoja. Sinä iltana liikanimen saanutta “runkku-Reinoa” ei näkynyt missään. Makasi varmaan paloiteltuna, ja huolellisesti vauvanripuliin tyhjiöpakattuna matkalla Kambutskaan liukuvoiteena torilla myytäväksi.
Väliäkös tuolla, kello aamukahdeksalta makasin jo 47 kertaa puhkipumpattuna, terskannuppi riekaleina, jokainen osa omaan ilmansuuntaan sojottaen, kuin lappalaisen hattu. Viimeiset nutilaat pusertuivat onnettomasta kullinnysästäni madonsyömälle Pinjatana käytetylle torsolle, tuolle ihanalle yölliselle partnerilleni, josta ei enää muuhun ollut kuin sokeiden luolamiesten nyrkkeilysäkiksi. Se oli ihanin huorataloreissuni ikinä.
Persekurantäyteistä Turun matkaansa muistellen, Jani Sievisen uimahousuja runkkuobjekteina käytellen, ikäloppuja ravihevosia sekundäärisesti geenimanipuloiden ja vanhaa testamenttia iänkaikkisesti rakastaen, Eino
Oli ihanan aurinkoinen, ellen jopa sanoisi efemeerisen uuden päivän alku. Kostea sumu leijaili tiluksieni yllä ja kaunein siitostarkoituksiin oleva palkintotammani kirmasi kedolla, kuin vanha ikäloppu tätini ikään. Kaikkialla tuntui olevan yhtä idyllistä maalaisrauhaa, kuin isäni vaatekomerosta löytämissäni nauhoituksissa vuodelta miekka ja kirves. Ah sitä raipan sulosointuista, niin rytmikästä viuhuntaa kissantappoa muistuttavan musiikin tahdissa. Vai ei muka ennen osattu pitää hauskaa..
Tänään kuitenkin tarkoituksemme oli sivistää itseämme ja matkata naapurin Reinon kanssa iloisen kesäiseen Turun kaupunkiin virkistyslomaa viettämään. Molemmat olimme varautuneet keskiolutkopalla ja runsaalla, auton peräkontin täyttävällä määrällä parhaimman luokan konepestäviä, juomuisia, sekä vanhaa navettaa muistuttavalla tuoksulla varustettuja Näkki heavy user edition juomukondomeja. Eihän sitä koskaan tiedä..
Eestiläisestä efedriinintuoton ylitilasta kärsivä vierustoverini Reino oli jo alkanut kittaamaan olutta kurkkuunsa, mikä vain kiihdytti hormonitasapainon järkkymistä. Tahti oli kirjaimellisesti päätä huimaava. Itse en kyennyt pulloja samaan tahtiin avata, kuski kun olin. Vanha ja uskollinen peltilehmäni, vuosimallia 78- yski kuin keuhkotautinen ja ruvelle pantu kurtisaanihuora, ja jouduimme pysähtymään läheiselle huoltoasemalle hiukan bensiiniä tankkaamaan. Yhteistuumin päätimme myös täydentää tyhjät olutpullomme, ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka jano sattuisi yllättämään. Kas kummaa matka jatkui pullot iloisesti kilisten sisältönään korkeaoktaanisinta suuret määrät arsenikkipitoisuuksia sisältävää venäläistä polttoöljyä. Vanha hoppani hurahti käyntiin rakkaan persetäristimeni tavoin ja matka jatkui.
Ja kyllä riemu repesi, kun Turun kaupunki otti minut, ja voimakkaassa sivumyötäisessä olevan ja Iitin Tiltua, tuota hevosmiesten suosimaa kansainsävelmää hoilottavan Reinon avosylin vastaan. Kaupunki oli vain kaunistunut viime kerrasta. Paska haisi, viemärit olivat tukkeutuneet puoliksi mädäntyneistä torsoista ja transvestiittien vankikarkurien määrä oli lähes kolminkertaistunut. Läheisen huoratalon hevosen vetämä dildolava oli meitä vastassa ajureineen kaikkineen. Ajuri oli vanha konkari hevostensa kanssa, senhän huomasi jo useita kertoja kavioiden alle talloutuneista kasseista, joista jäljelle olivat jääneet ainoastaan eturauhaseen kiinnittyvät, veriset ja koirien pureskelemat hermopäätteet. Harmi etten itse ollut kyseistä unelma-ammattia opiskellut varhaisnuoruudessani.. mielessäni oli silloin vain naiselliset faryngomyoomasta kärsivät synapsiraot ja eläimiin kohdistuvat haluni.
Siviilipalveluksen suorittanut ajurimme kertoili matkan aikana toinen toistaan pervoisempia tarinoita hotellista, tuosta pahimman luokan synninpesäkkeestä mitä olimme jo niin kauan odotelleet. Kiihko valtasi mieleni ja infernaalisesti aloin omaa isältä pojalle periytyvää mahtikajaaliani synkoopissa epärytmisesti edestakaisin vetelemään, Reino perässäni apinoiden. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, niin kuin vanhalla Unkka Sedälläni oli persepanon aikana tapana sanoa sekaantuessaan omaan lihakarjaansa.
Vihdoinkin olimme perillä, huoratalosta kuuluva ääni sai kolmannen asteen pajavasarani jyskyttämään sisältä kuuluvan 90-luvun teknomusiikin tahtiin. Tunsin itseni keskiaikaiseksi pylväspyhimykseksi ja sehän minä tietysti myös olin, eikö totta? Sisään päästyämme satojen ihmisten orgiat olivat jo täydessä käynnissä, eikä silmä voinut välttyä mitä irstaimmilta saksalaisilta seksituristeilta, hollantilaisilta perseenvenyttäjiltä, saati sitten Turun omilta holhokeiltaan muodostuvasta ihmis- ja eläinjoukosta. Omat housuni olivat jo tiessään ennen kuin kukaan ehti lutapaskafellaatiota sanoa ja halvimmalta näyttävän transseksuaalin kimpussa. Transu vetäisi partaterillä siivitetyn vittunsa kyrpäni juurelle eräänlaiseksi Terskan Ahdistimia muistuttavaan olotilaan. Ah, sitä nautinnon ja tuskan ristiriitaista, mutta niin ihanaa tunnetta. Noin persetuntumalta voin sanoa, että volyyttimainen koisoni alkoi ruiskuamaan matojen- ja verensekaista paskaa ylt’ympäriinsä pitkin Kashmir-villaisia mattoja. Sinä iltana liikanimen saanutta “runkku-Reinoa” ei näkynyt missään. Makasi varmaan paloiteltuna, ja huolellisesti vauvanripuliin tyhjiöpakattuna matkalla Kambutskaan liukuvoiteena torilla myytäväksi.
Väliäkös tuolla, kello aamukahdeksalta makasin jo 47 kertaa puhkipumpattuna, terskannuppi riekaleina, jokainen osa omaan ilmansuuntaan sojottaen, kuin lappalaisen hattu. Viimeiset nutilaat pusertuivat onnettomasta kullinnysästäni madonsyömälle Pinjatana käytetylle torsolle, tuolle ihanalle yölliselle partnerilleni, josta ei enää muuhun ollut kuin sokeiden luolamiesten nyrkkeilysäkiksi. Se oli ihanin huorataloreissuni ikinä.
Persekurantäyteistä Turun matkaansa muistellen, Jani Sievisen uimahousuja runkkuobjekteina käytellen, ikäloppuja ravihevosia sekundäärisesti geenimanipuloiden ja vanhaa testamenttia iänkaikkisesti rakastaen, Eino
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.