On tyttö aikoinaan pohjanmaalta lähtenyt,15 täytettyään,ensin 30km päähän,siltä keski-suomeen,sitten pohjois-suomeen,sieltä miehen ja 3 lapsen kanssa ruuhka suomeen ,tultiin leveämmän leivän ääreen,niin luulimme,mutta ei se niin käynyt.Nyt oon mummu ja paljon lapsenlapsia,olen joskus miettinyt,että ei se lapsieni lapsuus ole niin kauheaa ollut,kun ovat tehneet yhteensä kymmenen lasta,siis minulla on kymmenen lastenlasta.Hyviä mumma ja paappa päiviä kaikille!
Mumma puhuu ny....
syysilman helmassa
5488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siellä pohjoisessa ei oikein pärjää,jos ei ole leipäpuussa kiinni,töitähän siellä ei niin paljon ole,mutta jotain aina sentään.
Itse minäkin tänne etelänmaille lähdin,aivan samasta syystä.
Lapsenlapsia minulla on kuusi,ja lastenlastenlapsia kaksi rasavilliä.
Nyt vain niitä paijataan kun nähdään
herttasia ovat.
Samaten minä toivottelen kaikille hyviä mummon ja paapan päiviä.
Pohojesta tulin minäki työn peräsä tänne etelän vetelien joukkoon. Täälä työni tejin ja rahani sain, kämpänki.
Kumppanin löysin ja pitkän ruinauksen jäläkeen lapsen tejin, vaikka tällä pallolla on jo muutenki liikaa ihimisijä. Tämä pallo on INFEKTOITUNU ihimisistä!
No kaveri lähti omille teilleen lapsi muvasaan ja ellää sielä nyt yhteiskunnan loisena lapsilisillä, ruokkoraholla ja sosiaalisopilla. Lapsenki kiusasi pilalle, sykopaatti, lapsesta tullee yhteiskunnan elätti, ei siittä ihimistä tuu ennään. Avohoijosa se on, sillä nimellä sitä heitteillejättyä nykyvään sanotaan.
Se tuo ihimisen tappo on paha asija. Sitä pahempaa ei oo muu ku ihimisen teko tänne. Näin se muuten on!
Mikäs se keskustelun aihe nyt olikaan? En minä ennään muista, lopetan jo.
lahdin leveamman leivan hakuun,no ei se leipa levennyt, mutta aukes tie opiskeluun joka Suomessa oli tukossa torpparin tytolle.
Ruskeat silmat,tumma tukka vei pitkan suomineidon mukanaan,lapsia kolmessa maanosassa ja lasten lapsia on nelja.
Tämä tyttö syntyi ja eli nuoruuntensa turussa, kävi kesäduunissa tukholmassa niinkuin siihen aikaan oli tapana... opiskeli ruotsissa, tampereella ja yhdysvalloissa ... palasi kumminkin kotisuomeen ... tuli perheen perustamisaika ... vuodet vierivät ja luulin jo ettei mitään kummenpaa enää tapahdu. Kunnes WAU syntyivät lapsenlapset!!! Voiko olla ihanampaa kuin pienen lapsen vilpitön tunnustus: Minä tykkään mammusta ja paapasta.
jotain liikahti sydämessäni aivan totaalisesti, kun syliini laskettiin eka lapsenlapsi, joka katsoi silmiini rauhallisesti ja tutkivasti pitkään, vaikka oli samana päivänä joutunut ahtaan synnytyskanavan puristuksen läpi raivaamaan tiensä tänne, meidän joukkoomme, uudeksi Suomen kansalaiseksi.
Toivon, ettei hänen eikä muiden lastenlasten tie ole niin kovilla kivillä kivetty kuin omani: lähtemeinen vieraaseen kaupunkiin ILMAN vanhempia tai sukulaisia oppikouluun, siksi vain, että kansakoulunopettajani sitä ehdottomasti vanhemmiltani vaati. Isä vastusti, ja ymmärrän häntä.