Silmillään katsoo kaukaisuuteen,
mielellään sitäkin kauemmas
Näkee sielunsa kuvina,
rakkaansa edessään, luonaan,
kaukana ollessaan,
ajatusen saavuttamattomissa
Etsii pienintäkin ääntä,
kuullen hänet paikoissa kaikissa
Sydämelleen kertoen hiljaa,
viestin tuntee kohisten,
matkan päähän etäiseen,
tuoden haaveen lähelleen
Tuntien kosketuksen ihollaan,
leikkiä sormenpäiden hellien,
haituvana höyhenen keveyden
Lämmön suudelmien kuumien,
huuliltaan hunajana maistaen
unelmaansa huokaisten hautautuen
Viriää hajuvetensä tuoksu,
öljyinä kaukaisten maiden
Tyynyistä, peitoista, paidoista,
levänneenä halauksen antaneena
Kaukaa siintäen muistona,
haaveiden usvaan säilyen
Antaen lohdun kaipaukseen
mielellään sitäkin kauemmas
Näkee sielunsa kuvina,
rakkaansa edessään, luonaan,
kaukana ollessaan,
ajatusen saavuttamattomissa
Etsii pienintäkin ääntä,
kuullen hänet paikoissa kaikissa
Sydämelleen kertoen hiljaa,
viestin tuntee kohisten,
matkan päähän etäiseen,
tuoden haaveen lähelleen
Tuntien kosketuksen ihollaan,
leikkiä sormenpäiden hellien,
haituvana höyhenen keveyden
Lämmön suudelmien kuumien,
huuliltaan hunajana maistaen
unelmaansa huokaisten hautautuen
Viriää hajuvetensä tuoksu,
öljyinä kaukaisten maiden
Tyynyistä, peitoista, paidoista,
levänneenä halauksen antaneena
Kaukaa siintäen muistona,
haaveiden usvaan säilyen
Antaen lohdun kaipaukseen
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ihan vaan aattelin tulla morjestamaan Runoilijaa :)
sitä taas kolkutellaan? ;) No morjens sitten vaan :)
.... juu kiitos vaan itselles viime...
minä muka jotain? ;) Onneksi löysit taas hymysi...
tosiaankin juuri nyt ;)
tuo ajatus mielessäsi,
sulje se sydämeesi,
lukitse sieluusi,
ja avaa päivän huonon aikana...
näin pitänee sulle luvata :)
siitä, ehkä vielä yötäsi valvotan, mene siis ajoissa nukkumaan... ;)
minä tästä poistun....
sulla on muuten pikku pulma...... :)
jäin ihan kysymysmerkiksi?
tietää... ehkä hyvinkin kerron sen sinulle
tuota edes kysyä? Uteliaisuus heräsi silmät ymmyrkäisinä... :)
kysyä...:)On mulla nyt hetki aikaa...
mennyt jo jonkin aikaa, entäsi sinun ajastasi? ;)
aikani on nyt...:)
niin oikeassa... :)
tahtoisin jutella:)
on hyvä ja menee vaan... :)
on minunkin rakkaani
Lähellä sydäntäni
mutta kaukana luotani
monet asiat meitä yhdistää
niitä en halua koskaan unohtaa
Hieno runo, kauniita sanoja
onko mielikuvituksesi pohjaton
kaukaa henkii lämpö,
jostain läheltä hehkuu kuumuus
Unohtaa ei saa, ei voi
Hienosti vastattu. Kiitos.
Mielestä näitä välillä tulee. Kai pohja jossain välissä tulee vastaan, en tiedä.
.... en nyt haluasi olla tungetteleva, enkä epäkorrekti kun ramppaan täällä runoissasi, mutta haluan kuitenkin vaan sanoa, että nämä runot vaan ei jätä minua kylmäksi, ja on pakko kerto sulle,
miten ne ovat kuin minun ja varmaan niin monen muunkin sielun peilejä. Itse kun elän niin vahvasti jokaisen runoni ja huomaan sinunkin elämäsi olevan runoissasi haluan kiittää kokemastani. Runojen maailmaa kun ei kaikille avata koskaan.
tunnet olosi tungettelevaksi tai epäkorrektiksi? Kun ei niihin ole mitään syytä.
Olen todella otettu sanoistasi.
Sillä jos pystyn omilla tunnoillani koskettamaan toisten sisimpää, olen onnellinen.
Ja juuri siksi näitä jaksaa kirjoitella tai oikeammin niitä tulee.
Irtaantumisen hetkessä ympäröivästä maailmasta, siksi pieneksi hetkeksi, kun ajatuksen saa kirjoitettuun muotoon, on jotain unenomaista.
Kun luettuaan jonkún runon runtee ollensa sen sisällä. Ja toisaalta kun on kirjoittanut jonkun ajatuksen runoksi, sen jälkeinen olotila on jonkinlainen täyttymyksen ja itsensä puhdistamisen sekainen autuas tunne.
juuri niin oikeassa, kun voi vaan olla. Joihinkin runoihin vain pääsee kunnolla kiinni, toisiin useamman lukukerran jälkeen, mutta silloin ehkä vielä syvemmälle.
Enpä paremmin osaisi sanoa tuota runon valmistumista.
mielipiteemme. Tästä on taas hvyä jatkaa kirjoittamista. Hymyillään.
Katkeransuloista...
Unohtaa ei pidä, eikä saa.
En minäkään niin tee. En edes voisi.
Se mikä oli...oli kaunista.
Miksi koskaan päästää sitä pois?
Jos tarkoitus on, niin...
Tiedät kyllä.
polulle kulkee,
sen reunoilta näkee,
asiat kauniit,
asiat onnelliset,
kultaisin sätein
Eikä unohtaa voi...
Mutta elääkö kaksi ihmistä aina samoja muistoja?
ja siihen vaikea vastata tyhjentävästi.
Ehkäpä ei kuitenkaan täysin samoja muistoja...
Vaikuttaahan siihen niin moni asia kuten persoona ja oma kokemus läpikäydyistä tunteista ja hetkistä. Omasta elämäntilanteesta ja siihen vaikuttavista asioista puhumattakaan. Ja niistä valinnoista ja arvomaailmoista, jonka pohjalta päätöksiä tehty puoleen ja toiseen...sekä niiden vaikutuksista molempiin.
Mutta silti...
Uskon, että kauniiden hetkien muistot sellaisenaan,
puhtaana ja elettyinä säilyvät molempien mielessä
samankaltaisina. Niitä ja niihin ei voi kukaan muu koskea tai ottaa pois.
Sinulle J tunnelmallista viikonloppua mitä ikinä teetkään! Ja kiitos jällen runoistasi. Myös runosi "Sinulle" kosketti syvältä.
Kiittäen lämmöllä "P"
oikeassa...
Kaikkiin niihin vaikuttaa eniten juuri itse. Miten kaiken kokee ja tuntee. Miten valintojen kohdissa tekee tai haluaa tehdä. Jokainen omanlaisensa.
Onnellisten hetkien muistot jäävät mieliin elämään, ehkä molemmilla samankaltaisina, joitain vivahde-erojahan voi olla, mutta pääasiathan ovat ne tärkeimmät.
Haluan toivottaa myös Sinulle tunnelmaltaan onnellista viikonloppua. Kauniista sanoistasi hymyillen jatkan.
Kiitos Sinulle "P"
kaipauksen,
tunnen sydämen.
Miksi,
sitä kerro en,
tiedätkö sen.
Kiitoksen
kauniin Sinulle
jälleen lähetän.
Olet
kirjoittanut
kauniisti kaivaten.
niin kosketeltavan,
haikeuden lämmön sisältäin,
sain siis esiin, kirjoitetuksi
En arvaamaankaan uskalla lähteä,
tunteesi viriävän lähdettä
Tuota mystistä nostetta,
hengen virtaavan
Kiitän kauniista riimeistäsi,
kiitän näistä sanoistasi