No niin...elikkä jos sais tästä aikaan semmosen, että kaikki aina kirjottais vuorotellen vaik yksi kappale jatkoa tälle jutulle, ni saatas aikaseks pitempi juttu, siis ihan huvikseen kattosin että mitä seuraa...
No minäpä aloitan, seuraava jatkaa vaikka sillä yhdellä kappaleella. :)Ja niin kuin näkyy niin mielellään ihan huumoripitoista saa olla, mutta ei ehdoton vaatimus.
Tiedättehän päivät kun kaikki menee huonosti, ruoka palaa pohjaan, liukastuu matkalla kouluun ja voittaa lotossa seitsemän oikein. Eilen minulla oli juuri sellainen päivä. Olisin tietenkin voinut manata kurjaa tuuriani ja sulkeutua loppupäiväksi omaan rauhaani, mutta joskus on tehtävä kompromisseja. Siispä päätin lähteä Hollywoodiin.
No minäpä aloitan, seuraava jatkaa vaikka sillä yhdellä kappaleella. :)Ja niin kuin näkyy niin mielellään ihan huumoripitoista saa olla, mutta ei ehdoton vaatimus.
Tiedättehän päivät kun kaikki menee huonosti, ruoka palaa pohjaan, liukastuu matkalla kouluun ja voittaa lotossa seitsemän oikein. Eilen minulla oli juuri sellainen päivä. Olisin tietenkin voinut manata kurjaa tuuriani ja sulkeutua loppupäiväksi omaan rauhaani, mutta joskus on tehtävä kompromisseja. Siispä päätin lähteä Hollywoodiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tie Hollywoodiin kulki sankan metsän lävitse, jonne menemättömyyden äiti oli vannottanut visusti lupaamaan. Hinku parrasvaloihin oli kuitenkin niin palava että kielloista huolimatta pakkasin korin täyteen matkaevästä, vedin punaisen hilkan pääni suojaksi ja astelin ulos ovesta. Täältä tullaan maailma! Metsän reunaan mennessä olin kirjoittanut nimeni elokuvajulisteisiin suurten tähtien rinnalle. Heti kun astuin metsään, tuli matkaan kuitenkin mutka...
- Mihinkä nuori kaunis tyttö on menossa? Sliipattu komea mies kysyy.
- Filmitaivaan tähdeksi. Etsin elokuvaohjaajaa tai jotain manageria sellainen kai se on. Minusta tulee tähti tiedän sen.
- Kyllä, uskon sen. Minä olen ohjaaja.Tule kanssani.Mies sanoo luihuilme kasvoillaan.
Tyttö miettii hetken ja......
kysyi: - minkälaista elokuvaa ohjaat?
-lähinnä komediaa, siinä on juuri yksi rooli vapaana, ohjaaja sanoi alkoi kaivamaan salkustaan papereita. hän antoi pinon paperita minulle ja sanoi, että kannattaa harjoitella ennen koe esiintymistä...
Silmäilin kädessäni olevia papereita hetken, kunnes silmääni osui juuri tämän kyseisen komedian käsikirjoitus. Luin sen pariin kertaan läpi ja katsoin miestä sitten järkyttyneenä."Tämähän on katastrooffi, aivan kamalaa luettavaa! Hirveää tekstiä!" Mies katsoi minua pitkin nenänvarttaan ärsyyntyneenä."Kirjoita itse parempi!" hän tuhahti ja kääntyi lähteäkseen."Odota nyt hetki, voin tulla yhdellä ehdolla näyttelemään elokuvaasi." mies katsoi minua varautuneena."Annat minun kirjoittaa käsiksen uudelleen!"
-kuka sinä oikein luulet olevasi, sliipattu kivahti ja tempaisi käsikirjoituksen kädestäni.
-ja kenetkä sinä minua luulit, hän jatkoi tempaisten kasvoiltaan sliitatun miehen naamasin ja sen alta paljastui...
(unonhtakaa edellinen, lukihäiriö ja nopeat sormet)
-kuka sinä oikein luulet olevasi, sliipattu kivahti ja tempaisi käsikirjoituksen kädestäni.
-ja keneksi sinä minua luulit, hän jatkoi tempaisten kasvoiltaan sliipatun miehen naamarin ja sen alta paljastui...
- ja keneksi sinä minua luulit, hän jatkoi tempaisten kasvoiltaan sliipatun miehen naamarin ja sen alta paljastui kokonainen puutarha täynnä kypsistä hedelmistä notkuvia omenapuita, karviaspensaita, viiniköynnöksiä ja orkideaviljelmiä. Hetken epäröinnin jälkeen hän päätti hölmistynyt ilme kasvoillaan laittaa naamarin takaisin paikoilleen. Ehkä niin oli parasta...
Sliipattu katsoi minua jälleen varsinainen vilivonkkamainen hymy kasvoillaan.
-Tuota noin..., kakistelin kurkkuani, -olen hmm...kovin allerginen...tuota...omenoille...
Sliipattu katsoi minua hölmistyneenä:
-No...ei se haittaa. Voit laittaa tämän taikanaamion kasvoillesi ja pystyt matkustamaan mihin vain, muuttumaan miksi vain. Suosittelen vuotta 2899, siihen mennessä nimittäin omenapuut ovat kuolleet sukupuuttoon.
- Mitä...2899? Mikä sinä oikeasti olet? Minähän haluan vain filmitähdeksi. Oletko...tulevaisuudesta vai avaruusolento? Olet liian sliipattu, taidat olla sittenkin...apua...
- Älä pelkää. Olet nokkela tyttö, kuuntele siis minua. Olin ihan tavallinen poika, kunnes isäni sai työpaikan Olkiluodon ydinvoimalasta. Muutimme asumaan kakkosreaktorin yläpuolelle ullakkohuoneeseen. Aluksi luulimme tätä kasvoissani olevaa juttua vain tavalliseksi akneksi. Ota nyt vain tämä naamari ja tee kuten neuvoin. Ei tämä tartu...
- Kuules nyt ukko, selityksesi hieman kusee. Ehkäpä voimalan päästöt olisivatkin voineet tehdä tuon kasvoillesi, mutta miten selität sen, että sinulla on kenkien sijasta pukinsorkat ja haiset hevostallille. Ja kauas se naamari minusta!