Auttakaa!!!!

Kaikkea on kokeiltu. Lääkäri ja mielialalääkkeet antoivat hyvän alkusysäyksen. Niistä tuli hassu olo - mielettömän levollinen ja hävyttömän syyllisyydentunnoton. Oli aika hauskaa kaiken ahdistuksen ja syyllisyydentunnon värittämän elmän jälkeen tehdä ja olle juuri niin kuin itse haluaa, välittämättä p..kaan, mitä muut ajattelevat tai tuntevat. Pieni sallittu ilkeyskään ei saanut aikaan syyllisyydentunteita. Siitä minä pidin.

Lopulta jätin itse lääkkeet pois, vaikkei lääkärin mukaan olisi pitänytkään. Aloin kaatuilla käsittämättömästi. Siis levisin kesken kävelyn esim. pitkälleni käytäville. Ja sitten minulla oli sellainen työ, että piti välttämättä saada aikaankin jotain, eikä vain kellua itsetyytyväisyyden liemessä.

Mutta kuitenkin tuosta lääkeajasta jäi tietty terve itsetyytyväisyyden tunne mukaan. Varmasti ei johdu pelkästään noista lääkkeistä, vaan myös elämänkokemuksesta ja asioihin tutustumisesta, että nykyään osaan jollain tavoin "käsitellä" itseäni, enkä anna itseni vaipua aivan minne asti tahansa.

Vaan kokeilehan sinäkin lääkärin apua. Kylä ne jo nykyään tietää, mitä ne tekee - myös näiden mielialojen kanssa.

tuttua oireesi.minä jouduin samaan kierteeseen koettuani kohdunulkoisen raskauden.kai tämä laukaisi,oli kaikki nuo oireet#rytmihäiriöt päälle.lääkäriin vietiin yöllä ja päivällä,moni lääkäri piti pilkkana,joskus joutuivat laittamaan tiputukseen sydän löi liian kovaa...pelko oli kova.vaihdatin hammaspaikat 12kpl.noin 15v olin suunilleen terve sain jopa vauvankin pitkien hoitojen jälkeen,nyt on sitten verenpaine,kolestrooli ,kaulavaltimon ahtauma,verisuonen pullistuma päässä...joten taas riittää.mutta tuo sinun olosi...tiedän mitä se on,aikanaan minä kirjoitin siitä seura-lehdessä,sain kirjeitä tuntemattomilta,se oli lohduttavaa kuulla että oli toisiakin.silloin sanoin niitä hihuli-kohtaukseksi koska oli niin omituisia,sitten kun se olo tuli sitä kuvailin epätodelliseksioloksi koska sitä se oli.toivon että pääset kierteestä ja lääkkeistä eroon,kyllä voitat sen painajaisen-paniikkihäiriön.lue tietoutta siitä esim.kirjastosta.onnea...

olin 39 kuumeessa töissä vuonna 2001 ja sain ekan kohtaukseni koska pomo sanoi etten voi olla kipeä. olin ollut noin puoli vuotta työssä ja tietenkin yritin olla vastuuntuntoinen ja olla paivan loppuun asti. sitten pamahti.
olin varma että kuolen.
kaikki mahdolliset tunteet samaan aikaan.
eikun sairaalaan. 2 kuukautta pakokauhua ja lääkärit ei todennut yhtään mitään.
sitten yks terveydenhoitaja sanoi että kuule sulla on paniikkihäiriö.
jo sen asian kuuleminen helpotti oloa. sullakaan ei ole muuta ongelmaa ku se:( sit söin vuoden laakkeita ja kaikki asiat meni hyvin ja PARANIN!!!!!!!! mutta viime vuoden alussa oli stressiä ja kaikki pamahti kahta kovenpana enka kaynyt vuoteen edes kaupassa enka elokuvissa enka huoltsikalla kahvilla enka missaan. tasta voi parantua vain treenaamalla itseaan menemalla kyseisiin tilanteisiin. se on taysin sairasta. ihan kuin hakkaisi itseaan puukolla päähän.
muutin vuosi sitte lappeenrantaan eika oo ketaan kaveria jonka kans vois reenata menna johonkin,eika oo mahdollista saada kavereita jos ei voi mennä mihinkään. kaikki menee hukkaan, oon 26v komee sälli eikä oo mahdollisuutta rakentaa mitään suhdetta mikä auttais myös siinä miten tunteet vaikuttaa tähän vaivaan.
mutta pointti on se etta ma en oo epatoivoinen.
olin kerran tavallaan jo kuollut mutta oon PARANTUNUT tästä kerran ja paranen uudestaan enkä luovuta ikinä. tulkoot kohtauksia jos tulee vaikka koko loppu elämän mutta ennemmin kuolen ku annan periks. haluan elämän,rakastaa ja antaa toiselle paljon ja saada vastarakkautta. tunteilla on isoin merkitys tämän vaivan paranemisessa. jos on rakkautta ja ajateltavaa toisesta niin stressi jää toiselle puolelle vaikka sitäkin olisi. hyvä ystävyys vaikuttaa salla tavalla. säkin paranet tästä. et helposti mutta paranet. oon oppinu satoja asioita tästä vaivasta ja jaan niitä mielellään sun kanssa.
ja lupaan etten lopeta ennenkuin oot kunnossa.
ole vaan huoletta. meitä on tän vaivan kanssa ihan sairaan paljon ja suurin osa vetaytyy nurkkaan. nurkkaan vetaytyminen ei oo kaiken loppu mutta se on paikallaan junnaamista mika ei johda mihinkaan. vastaile mulle ja voidaan mailaillakki tai miten vaan haluat:D

Itselläni on lähes tarkalleen samat oireet. Olen 22-vuotias opiskelijatyttö. Olisi mukava meilailla, mutta en haluaisi laittaa meiliosoitettani tänne...Keksisitkö jonkun vähemmän julkisen foorumin osoitteiden vaihtoon, kun sitä ei ikinä tiedä mitä roskaa sinne sähköpostiin ilmestyy jos osoitteen tänne laittaa..?