Olen ihmetellyt, että miksi yh-vanhempia niin parjataan, mutta äkkiähän tuo selviää, kun lukee näitä keskusteluja läpi. Syytellään ja haukutaan. Isät ovat huonoja kun eivät maksa, valittavat maksujen suurudesta jne. Äidit ovat huonoja kun vaativat maksuja ja valittavat niiden pienuudesta ym. RAHA RAHA RAHA!
Rahako on ainoa keskeinen tekijä lapsenkasvatuksessa?
Olen yhden lapsen yh-äiti, elatusmaksusta sovimme exän kanssa, että maksaa 150€, lapsi on exän luona joka toinen viikonloppu ja välillä hän käy katsomassa lastaan muutenkin. Viikoittain ilmoittelen hänelle lapsen kuulumisia ja tekemisiä ja välillä soitellaan. Kesälomalla lapsi oli 2 viikkoa hänellä ja tulevista lomista on sovittu pitkälle eteenpäin.
Kertaakaan emme ole edes puhuneet rahasta, mietin todella pitkään, että kehtaanko edes kysyä, että ostaisiko hän osan lapsen talvivaatteista, koska lapsi on venähtänyt yhtäkkiä niin, että joudun uusimaan lähes koko vaatevaraston.
Hän käy työssä, hänellä on uusi avovaimo, omakotitalo ja muutama auto. Minä olen yksin, työtön ja asun vuokralla. Silti katson, että minulla on enemmän, koska minulla on lapseni. Toisinaan joutuu tekemään valintoja, mihin rahansa käyttää, kun kaikkeen ei ole varaa, mutta se on elämää. En missään nimessä ajattele, että exäni olisi jotenkin velvollinen tukemaan meitä rahallisesti yhtään sen enempää, kuin mitä laki vaatii.
En ymmärrä teitä, en todellakaan. Miksi riitelette rahasta? Vaatisitte ennemmin osallistumista ja vastuullista vanhemmuutta.
Rahako on ainoa keskeinen tekijä lapsenkasvatuksessa?
Olen yhden lapsen yh-äiti, elatusmaksusta sovimme exän kanssa, että maksaa 150€, lapsi on exän luona joka toinen viikonloppu ja välillä hän käy katsomassa lastaan muutenkin. Viikoittain ilmoittelen hänelle lapsen kuulumisia ja tekemisiä ja välillä soitellaan. Kesälomalla lapsi oli 2 viikkoa hänellä ja tulevista lomista on sovittu pitkälle eteenpäin.
Kertaakaan emme ole edes puhuneet rahasta, mietin todella pitkään, että kehtaanko edes kysyä, että ostaisiko hän osan lapsen talvivaatteista, koska lapsi on venähtänyt yhtäkkiä niin, että joudun uusimaan lähes koko vaatevaraston.
Hän käy työssä, hänellä on uusi avovaimo, omakotitalo ja muutama auto. Minä olen yksin, työtön ja asun vuokralla. Silti katson, että minulla on enemmän, koska minulla on lapseni. Toisinaan joutuu tekemään valintoja, mihin rahansa käyttää, kun kaikkeen ei ole varaa, mutta se on elämää. En missään nimessä ajattele, että exäni olisi jotenkin velvollinen tukemaan meitä rahallisesti yhtään sen enempää, kuin mitä laki vaatii.
En ymmärrä teitä, en todellakaan. Miksi riitelette rahasta? Vaatisitte ennemmin osallistumista ja vastuullista vanhemmuutta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
kerrankin joku kirjoittaa täyttä asiaa = )
No, jos mies maksaa vapaaehtoisesti 150 ekua kuussa, ostaa vaatteita ja pitää luonaan, niin hätäkös tuossa. En minäkään valittaisi.
Mutta kun mies haluaa unohtaa, että hän on lastensa isä, ettei lapset pyhästä hengestä elä, minulla ei ole rahaa siihen mitä lapset tarvitsevat - hänellä on. Niin mitä minun pitäisi tehdä?? Olla tyytyväinen vai??
Miksi osa miehistä ei ymmärrä, että ei ne lapset katoa minnekään, vaikka avioliitto katoaa. Tai ettei lapsille pidä kostaa, vaikka entiselle vaimolle on vihainen ja katkerakin?
kommentoin äsken lähinnä sitä et alkuperäinen ei ole täällä huutelemassa lisää elatusmaksuja niinkuin yleensä monet ovat..
itse ollessani yh,sain minimi elarit,jotka siis sinäkin joka tapauksessa saat,jos isä ei maksa,saat ne valtion maksamina,ja perivät sitten ne isältä..
se on valitettavaa jos isä ei halua lastensa kanssa olla tekemisissä,mut kyllä ilman sen rahoja toimeen tulee,se rahan saaminen isältä ei kuitenkaan ole lapsen edun kannalta se tärkein juttu,ainakaan minun mielestäni..
tulot oli 3 hlö perheellä (minä 2 lasta)noin 1300e/kk (sisälsi siis palkan osa-aika työstä,elarit ja lapslisät) ja ikinä meiltä ei mitään puuttunut,lapsille riitti ruokaa ja vaatteita,jopa harrastuksiin ja "turhuuksiin" jäi rahaa..
eli taas kerran..menot suhteutetaan tuloihin,ei tuloja menoihin.. = )
Minä saan pienimmän elatustuen. Isä tapaa joskus lastaan. Mutta silti en valita. Meillä on oma elämämme ja pärjäämme hyvin. Kyllä se on isä joka tässäkin tilanteessa häviää. Minulla on ihana lapsi ja nautin jokaisesta hetkestä hänen kanssaan asuessani. Kun sit joskus ollaan eläke iässä. niin kenenkähän luona lapset käy lapsineen??
Se on harmi jos lapset joutuvat olemaan riitojen välikappaleina.
Minä sinuna antaisin entisen miehen elää elämäänsä niinkuin lystää ja olisin häntä kohtaan välinpitämätön. Eläisit vain omaa elämääsi lastesi kanssa. Kyllä hän sitten joskus tajuaa mitä on menettänyt, kun lapsetkaan ei hänestä välitä.
Mieti vähän mitä milläkin keinolla saa aikasiksi?
Mutta ennenkaikkea keskity nyt omaan ja lastesi tulevaisuuteen ja hyvinvointiin.
Entäs silloin kun lapset alkavat opiskelemaan? Miten menot silloin suhteutetaan tuloihin? Muutaman sadan euron ylimääräinen lasku on aika iso yksin maksella. Lapsilisä loppuu ja elarit pysyy samana?
Mielestäni olisi kohtuullista etänkin ottaa osaa lapsen tulevaisuuteen, eihän sen kaiken pitäisi lähin harteille kaatua.
en ole vielä niin pitkälle asiaa joutunut miettimään,mutta itse yh äidin kasvattamana (meitä oli 2 lasta ja isä maksoi 500mk meistä yhteensä kuussa) kun opiskelin,sain silloin opintotukea joka silloin oli 400mk/kk ja aina oli kaikkea,ruokaa vaatteita koulutarvikket yms niin en osaa kuvitella et en itsekkään pärjäisi siinä vaiheessa lasten kanssa..
no,aika näyttää..
olisihan se ideaali tilanne,jos isä haluaisi ja pystyisi siinä vaiheessa auttamaan,mut jos ei pysty tai halua,en ainakaan viitsi tuhlata energiaani valittamiseen ja rahan kerjäämiseen,itse aikoinaan päätin yhksi ryhtyä,ja päätin et pärjätään tuli eteen mitä vaan..
nyt kuitenkin olen uusperheellinen,mut ei tuon miekkosen tarvii noita lapsia elättää,siihen pystyn itsekkin..
saa enää elareita, ellei puhuta alle 18-vuotiaista.
Mikä se on se 'muutaman sadan euron ylimääräinen lasku', joka sun pitäisi maksaa? Opiskelijan asuminen, ruoka, matkat, kirjat, oppimateriaalit?
Opintotukikin on olemassa, vaikkei kovin kaksinen olekaan. Ja opiskelijaan pätee sama kuin muihinkin kansalaisiin: menot suhteutetaan tuloihin eli pannaan suu säkkiä myöten ja pärjäillään. Niin tehtiin ennenkin, miksei sitten nykyään.
jos lapsi sairastuu vakavasti eikä ole ymmärretty ajoissa ottaa vakuutusta?
Onko ok et äiti tyytyy vain siihen vähään mitä isä ehkä malttaa maksaa jos jaksaa?
Kun kaikki omat ja lainatut menevät sairaalakuluihin ja lääkkeisiin...
t. uupunut
Se on sitten eri tapaus. Päivittelin sitä, että tällä palstalla pyörii jutut pelkästään elatusmaksujen ympärillä, en kritisoinu missään vaiheessa vanhempia, jotka jonkin yllättävän lapseen liittyvän menon, kuten lapsen sairastumisen yhteydessä, pyytää toistakin vanhempaa osallistumaan ylimääräisiin kuluihin. Järjen käyttö on sallittua ja tuo on aivan turhaa saivartelua. Puhuin yleisesti, en yksittäistapauksista.
Vaan enpä taida tämän jälkeen tänne palstalle eksyä, en ihmettele, että yh-äitejä haukutaan, luulin juttujen olevan kärjistettyjä, mutta tässähän sen näkee, ruikuttamista ja katkeruutta suurin osa. Onneksi on muutamia fiksujakin eksynyt joukkoon, mutta he eivät sitten pidä itsestään niin kovaa meteliä.. Harmi, että nämä narisevat riivinraudat sitten pilaavat meidän kaikkien maineen. Anteeksi vaan, mutta tympäännyin nyt todella, en kestä pikkusieluisia pilkunviilaajia, joille pitää selittää kaikki moneen kertaan ja vielä piirtää kuva avuksi, että asia tulee ymmärrettyä.
Mutta parempia jatkoja sinnekkin ja kaikkea hyvää sinulle elämääsi!:)
tämä rautalangasta vääntäminen helpotti kovasti.
Toivottavasti olet oikein tyytyväinen itseesi kun sait purkaa pahaa mieltäsi täälä.
-uupunut-
Olen pyytänyt isää osallistumaan lastensa elämään.
Tehnyt kaiken mahdollisen että osallistuisi.
Maksanut tapaamiskulut.. kuljettanut ja mahdollistanut lähes täyspäisen isyyden.
Kuusi vuotta hukkaan heitettyä aikaa.. tuloksia ei näkyvissä. Joten tuskin enää tuleekaan.
Nyt on aika luovuttaa ja siirtää vastuu jo isälle.
Mitä tulee rahaan, se on välttämätöntä nykypäivän yhteiskunnassa. Ilman rahaa ei voi asua ja elää.
Joutuu maksamaan jokaisesta perunakilosta jauhopussista sekä maitolitrasta.
Ennen oli eri juttu.. maito tuli omista lehmistä, vilja pellosta sekä perunat myös.
Elatusvastuu on molemmilla vanhemmilla ... siitä varmaan ollaan täysin yhtämieltä eikös?
Jos etävanhempi ei ole lastensa elämässä mukana eikös silloin ole oikeus ja kohtuus että hän maksaa elatusmaksua rahalla?
ei tietenkään maksaneet ennen vanhaan yhtään mitään, eikä se maakaan, johon pellot raivattiin tai lehmät päästettiin laiduntamaan. Ennen vanhaan kaikilla oli näitä kaikkia ihan omasta takaa. Lehmätkin oli ilmaisia, sen kun vain haki jostain vasikan ja alkoi kasvattaa!
Niinpä. Rahako se elämän laadun ratkaisee. Ymmärrän kyllä miksi raha nousee aina esille. Silloin, kun tuntuu että mitään et voi ostaa ja joutuu ruuastakin tinkimään, niin kyllähän sitä rahaa jo hissukseen ajattelee. Itsekin olen ajatellut joskus ennen paljonkin rahaa, johtuen ihan siitä että ex-vaimo ei ollut töissä ja meillä ole sentään useampi lapsi. Ex-käytti tukensa veikkaamiseen, kun ei ollut tyytyväinen elämäänsä ja minä sitten yritin maksaa loput kulut. No, nämä asiat ovat menneitä eikä niistä sen enempää. Paitsi, että ex hakee kaikkien neljän lapsen yksinhuoltajuutta täysin valheellisin perustein ja on saanut jopa todistajia (vanhempansa).
Tosi asiassa kyseessä ei taida olla kuin kosto ja rahan himo. Ai, mistä päättelen, että kyseessä taitaa olla rahakin. Kun erosimme, jaoimme omaisuuden. Osallistuin kuitenkin hänen asuntonsa hankkimiseen maksamalla ensimmäisen kuukauden vuokran ja vakuusmaksun, yhteensä noin 900 euroa. Sitten annoin vielä huonekaluihin kyseisen kuukauden aikana vähän rahaa, noin 100 ja loppukuusta vielä 200 euroa muihin kuluihin. Sitten hän jotenkin vielä unohti, että kylläpä sitä jotain oli tullut maksettua ja vaati 200 euroa lisää vauvan hoitokuluihin. Niin, aivan erosimme, ennen kuin vauva syntyi. Tuntuu kauhealta, mutta, jos joku olisi ollut kotonamme, niin ymmärtäisi kyllä miksi. Enkä minä ota erosta syytä niskoilleni, vaikka itse sitä hain. Palatakseni rahaan, huomasin kerran hakiessani osaa lapsista hoitooni, hänen pöydällään sosiaalitoimiston lapun, jossa luki hänen saaneen vähän toista tuhatta euroa rahallista apua. Lisäksi ex vielä itse puhui saavansa tukea erilaisiin kodin hankintoihin. Eli sellaiset 2500-3000 euroa kuukaudessa erilaisia tukia. Aika hyvin kun ajattelee, että huonekaluja oli lähes tulkoon riittävästi ja muut käyttötavarat hän veikin yhteisestä asunnostamme. Tämä oli vain yksittäinen kuukausi, joten eipä siitä sen kummemmin.
Nyt sitten muutamaa kuukautta myöhemmin hän hakeekin kaikkien lasten huoltajuutta. Sovimme erotessamme, että kaksi lapsista minulla ja kaksi hänellä. Ja on toiminut hyvin. Haluan olla lasten kanssa tekemisessa paljon ja suostuisin myös siihen, että kaikki lapset olisivat minulla, mutta sitä en hyväksy että minulle jätettäisiin ainoastaan tapaamisoikeus, kun kerran olen aina ollut paljon lasteni kanssa. Lisäksi vaatimuksena on 160 euroa per lapsi kuukaudessa eli yhteensä 640 euroa. Lisäksi neljästä lapsesta saa lapsilisiä noin 650 euroa per kuukausi ja hän saa muita tukia joihin ei elatusavut vaikuta yhteensä hieman yli 700 euroa. Eli noin 2000 euroa kuukaudessa. Kyllähän sillä elää, kun ajattelee, että silloin, kun maksoin itse kaikki perheen kulut, niin lasta kohden menoja oli maksimissaan 250-300 euroa kuukaudessa.
Tällä hetkellä siis kaksi lapsista on minulla, enkä saa muuta tukea kuin lapsilisät ja olen ollut tyytyväinen rahallisesti. Siihen en ole tyytyväinen, että ex valehtelee minusta lapsille vähän kaikkea. Olen yrittänyt pitää kyllä sopua yllä, mutta en ole onnistunut.
..tuollainen. Exäsi ei selvästikään ole kovin onnistunut vanhemmuudessaan. Älä luovuta - vaan ethän varmaan sitä teekkään. Jaksamisia!:)
Joo, sä et ymmärrä miks toiset riitelee rahasta. Jos sulla on asiat hyvin, ei tarkoita sitä et kaikilla olisi.
Rahaa tarvii, oli lapsia tai ei, ja jos on lapsia, sitä tarvii enemmän.
On hienoa, että olette pääseet sopimukseen, mutta entäs jos ette olisi, silloin varmasti riitelisit rahasta kun et voi ostaa kakaralles mitään, hyvä kun ruokas saisit.Huutaisit saamattomia elareita kurkku suorana.
Ja mitä pahaa on rahan puhumisessa? Ihan samalla tavalla siitä voi puhua kuin syömisestä, matkustelusta, töistä, leikkimisestä, seurustelusta ym.
Miksi sitten otit asian esille jos et halua puhua rahasta? Rahastahan sinäkin puhut!
siis etä ei maksa elatusmaksuja,saat ne valtion maksamina (118,50kk) ja perivät sitten ne etältä,ja jos summa sopimuksessa isompi ku tuo 118,50 niin sos toimisto tilittää niitä sulle sitä mukaa ku saavat ylimääräistä..
et turhaa myöskään huutaa ettei niitä sais,oma vika jos niitä ei hae kerran mahdollisuus ja oikeus niihin on.
Hei!
Olen samaa mieltä. Ja jos olet käväissyt eroperhe.netin keskusteluita katsomassa, siellä sitä vasta väännetään, mikä euro kuuluu kenenkin antaa kenellekin. HUH!! Tietysti nämä palstat ovat tarkoitettukin "vertaistukea" varten, jos haluaa purkaa mieltään, on tämä yksi vaihtoehto. Mutta silti tuntuu tylsältä lukea ainaista valitusta rahasta. Ihan kuin ei muita ajatuksia lapsista mieleen nousisi.
Ilmeisesti on tosiaan niin, että palstalla kirjoittajat ovat suurimmaksi osaksi erittäin pienituloisia. Oltaisiin onnellisia siitä, että meillä on nämä lapset. Ja siitä, jos lapsilla on asiat hyvin. Varmasti lapsiinkin vaikuttaa, jos toinen vanhempi jatkuvasti esittää asiat niin, että "kun se teidän isä/äiti maksaa teistä niin vähän..."!
En usko, että tämän maan asukkaat suorastaan nälkää näkevät. Onhan meillä sosiaaliturva huippuluokkaa. Sieltä pitäisi apua saada, jos omat tulot eivät riitä?
Aurinkoista syksyn jatkoa, talven odotusta ja riemukkaita ulkoiluhetkiä kuten kynttilänpolttoiltojakin vaikka siellä kotisohvalla!!
Jouduin yllättäen työttömäksi tämän vuoden alussa. Työttömyyskorvauksia en saanut koska työvoimatoimisto katsoi minut opiskelijaksi siitä syystä että opintoni olivat kesken enkä ollut suorittanut tarpeeksi opintoja työssä ollessani (kyllä, luit ihan oikein..). No opintotukea en saanut kun en ollut opiskellut vaadittavia opintoviikkoja syystä että olin töissä enkä ehtinyt. Noh, eipäs muuta kuin hakemaan sitä viimeistä apua. Sosiaalitoimistosta minulle myönnettiin kyllä toimeentulotukea, mutta sitä alennettiin harkinnanvaraisin perustein 40 % koska katsottiin että tilanteeni on itseaiheutettua. Joten puolen vuoden ajan ainoat tuloni olivat asumistuki 387e, elatusapu 120e ja lapsilisä 136e, tekee yhteensä 643e. Asumiskuluni pienestä kolmiosta per kuukausi olivat 610e, eikä rahan puutteen vuoksi pienintäkään mahdollisuutta muuttaa pienempään asuntoon. Eli käyttöön meille kahdelle jäi vuokran jälkeen 33e kuukaudessa. Sosiaalivirkailija kehotti lainaamaan sukulaisilta rahaa elämiseen. Lapsen isää ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Joten ihan turha jauhaa mitään sosiaalitoimistosta. Sain onneksi töitä kesän lopulla, tosin vuoden ajan kaikki vähänkin ylimääräinen menee tuon alkuvuoden ulosottomaksujen suorittamiseen. Sellainen tämä meidän hyvinvointiyhteiskunta on, ja tulipahan todettua sekin että ilman rahaa täälläkin tulee nälkä.
itse aiheutettua vai ei? Jos oli, niin turha nurista, ettei sossu auttanut. Olisiko ihan ylivoimaista tehdä vain jompaa kumpaa, joko opiskella opintonsa loppuun asti tai jättää sikseen ja mennä töihin, kun ei niitä kuitenkaan voi tehdä samanaikaisesti?
Minä, pienipalkkainen pätkätyöläinen, tein ratkaisuni jo kauan ennen kuin koulut tänä syksynä alkoivat. Nuorimmaiseni meni ekaluokalle, ja minä vaihdoin vapaaehtoisesti lomarahani vapaaksi, että saatoin olla kotona kaksi ensimmäistä kouluviikkoa. Sen jälkeen siirryin (niinikään vapaaehtoisesti) tekemään lyhyempää työpäivää, ettei koululaiseni tarvitse olla pitkään yksin kotona iltapäiväkerhon jälkeen (sen toimintaa on lyhennetty vuosi vuodelta). Tänään saan ensimmäisen pienemmän palkkani, mutta se ei harmita pätkääkään. Saan jonkin verran asumistukea, lapset saavat lapsilisänsä ja elatusmaksunsa isältään, ja ihan hyvin tulemme juttuun näilläkin. On kyse vain siitä, mitä pitää tärkeänä ja kuinka elämäänsä arvottaa. Minusta kaksi tyytyväistä lasta on aika hyvä palkkio!
Ymmärrän toki, jos suututtaa ja haluaa nostaa metakan, jos etävanhempi laiminlyö velvollisuutensa. Pointtini olikin se, että ei täällä juuri muusta puhuta, kuin siitä että tahdotaan enemmän rahaa, tai ei haluta maksaa. Paljonko pohditaan esim. eron vaikutuksesta lapseen, vapaa-ajan puutteesta, kuinka arjen saa toimimaan jne.
Minua ainakin huolestuttaa enemmän oma riittämiseni vanhempana kaikilla osa-alueilla, kuinka osaan antaa pojalleni päivittäin oikeat ainekset elämään, mieheksi kasvamiseen jne.
Mutta se on minun arvomaailmani, pidän tärkeämpänä henkistä pääomaa, kuin maallista mammonaa. Kyllä se todellakin on ihan pelkästään omasta asennoitumisesta kiinni, että pyöriikö elämä rahan/rahahuolien ympärillä vai ei. Ei se raha valittamalla ja murehtimalla lisäänny, eikä rahahuolet sillä katoa. Murehtiminen, huolissa rypeminen, surkuttelu ja riitely syö vaan omaa jaksamista ja voimavaroja. Sen ajan, mitä käyttää murehtimiseen, voisi käyttää paljon paremminkin, vaikka retkellä syksyiseen metsään tai yhteisellä tarinatuokiolla lasten kanssa.
Jos etä ei maksa, niin sitten ei maksa. Laki on olemassa ja viranomaiset huolehtivat, että huoltaja kuitenkin saa vähintään sen minimin, mitä kuuluukin, eikö vaan?
Kun en vaan ymmärrä näitä tänne kirjoittelevia vanhempia, jotka käyttävät kaiken tarmonsa exänsä kanssa riitelyyn ja siihen, että vaativat sitä, tätä ja tuota. Sille energialle olisi paljon hyödyllisempääkin käyttöä. Uskoisin.
Ja nyt sitten joku älähtää, että ei tarvitse lukea, jos häiritsee.. Ei häiritse ja ensimmäistä kertaa näitä juttuja tässä lueskelinkin nyt kun tuon kommenttini kirjoitin. Toinpahan vaan julki oman mielipiteeni.. yksinhuoltajahan se olen minäkin, mutta vähemmistöön taidan kuulua mielipiteideni kanssa.
Mutta.. poika lähti juuri viikonlopun viettoon, joten minulla alkaa nyt suursiivous, kun saan rauhassa häärätä, joten...
Hauskaa viikonloppua ja hyvää syksyä kaikille! Nauttikaa elämästänne!:)
Joskus etävanhempana tuntuu, että voimat ja jaksaminen ei ole puolellani, varsinkin kun koko ajan joku idiootti jaksaa muistuttaa, että jotain vikaahan minussa on koska nainen on lähtenyt kävelemään.
Mutta tällaisista asioista on turha täällä palstalla kirjoittaa. Taidan olla ainoa etähuoltaja joka tänne kirjoittaa säännöllisesti.
"Paljonko pohditaan esim. eron vaikutuksesta lapseen, vapaa-ajan puutteesta, kuinka arjen saa toimimaan jne."
Todella monella yksinhuoltajalla on ollut täysi vastuu lapse/ista jo vuosia ennen eroa, joten virallinen ero on pelkkä muodollisuus, niin lapsen kuin naisenkin elämässä.
Mitä syytä sinulla olisikaan riidellä, jos hän kerran maksaa säännöllisesti? Riitelyähän tulee silloin jos toinen jättää maksamatta.
En minäkään ole koskaan riidellyt rahasta, koska ei ole ollut aihetta: elarit ovat aina tulleet ajallaan. Ei se minusta sen pyhempää ihmistä tee. Enkä ole koskaan saanut enempää kuin minimin, ikinä ei ole tullut sellaista summaa kuin 150 euroa. Maksan aivan kaiken itse, en ole yhden yhtä kertaa pyytänyt exää ostamaan suksia, polkupyörää, talvitakkia, tukemaan harrastuksia rahallisesti tms.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000010905789
Mitäs jos yllättäisit exäsi iloisesti ja antaisit pari vapaata kuukautta elatusmaksuista vuodessa? Mitä mieltä olisit? Olet oikeassa, eihän raha mitään ratkaise, hyvin voisivat lapsesi olla ilman elatusmaksujakin, vai mitä?
Hei vaan sinullekkin tiituli, lueppa sinäkin tämä http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000010905789 ennenkuin tulet hutkimaan.
Mikä oli pointtisi? Olen em. kirjoittajan kanssa täsmälleen samaa mieltä!
Pointtini on se, että en viestiketjun aloittaessani väittänytkään, että ilman rahaa tulee toimeen, että elatusmaksut ovat turhia tai että minä en niitä tarvitsisi. Pointtini oli se, että elatusmaksu ja sen suuruus vain tuntuu olevan ainoa asia, joka tänne kirjoittavilla on huolenaiheena. Koska, JOS etä EI MAKSA, saa elatustukea jokatapauksessa, kukaan ei jää sitä ilman. Luulisi varsinkin yh-vanhemmalla olevan parempaakin käyttöä ajalleen, kuin riidellä exiensä kanssa.
P.S. Ja minähän tuon edellisenkin viestin kirjoitin, mikä siis on sinun poittisi?:)
http://www.kolumbus.fi/ei.nieminen/Kissalle.html
http://www.positiivarit.fi/aarteisto/uteluarkisto/index.asp?id=2328
En ihmettele yleistystäsi yh-äideistä, koska:
Sinulla vaikuttaa kaikki olevan todella hyvin. Talous, elämä, exäkin porskuttaa tasapainoisen kivasti eteenpäin ja lapsi kasvaa ja voi hyvin, raha riittää, elämä hymyilee.
Eihän silloin voi käsittää, mistä toinen yh-äiti puhuu, mutta älä huoli tyttö nuori, me ymmärrämme sinua ihan sata varmasti ;D
Paas sinäkin mennen sitä syysilmaa vetäsemään välillä, jospa se hapan olo siitä katoaisi.
jospa kokeilisitte exäsi kanssa lasten vaihtoa, lapset isille ja sinä maksamaan elatusmaksut. Ehkä silloin ymmärrät pointin ja ymmärrät monta muutakin asiaa?