Ma en nyt tieda, etta kuulunko bulimia- vai anoreksiaosastolle vai minne...mut kirjotan nyt tanne.
En tiia millon taa on oikeen alkanu, reilun vuoden kai jatkunu...syomishairio siis.
Mulla on sellanen et valilla menee viikkoja et syon normaalisti(tosin paikkareiden pistevihon avulla) sit riittaa et yhtena iltana esim syon edes pisteen yli rajan, ja sit ajattelen etta :siina se jo menikin, repsahdus, nyt voin syoda ihan mita vaan, kun kerran ei oo enaa mitaan menetettavaa...sit ma syon, ja syon, ja syon, ja illan paatteeks oksennan...oksensin askenkin... :'( seuraavana paivana yritan saada taas otteen itsestani ja syomisestani, ja menee vuorokausia, etta en syo kunnolla, ainoastaan vihanneksia tai ei mitaan...sit alotan taas paikkareiden pisteiden laskun, ja elan onnellisesti, kun tiedan etta minulla on 100% ote tilanteesta...sit taas tulee joku repsahdus, ja ma syon ja syon ja syon, ja oksennan, ja olen paivia syomatta, ja taas aloitan pisteidenlaskun...ja olen iloinen ja pirtea...ja taas...ma en kesta enaa tata, ma tarviin selkeesti apua, mut en ma oikeen saa itseani kasaan tekemaan tasta kunnolla lopun. En voi julkisestikaan puhua asiasta. Tuntuu etta ma oon aina muita varten....kuuntelemassa ja lohduttamassa...mun pitais olla vahva. ei mikaan ongelmalapsi. ma olen monen mielesta kaunis, ja hyvakroppainen, urheilen ja mulla on selkeat vatsa ja kasilihakset...vaikka olen suht tyytyvainen itseeni se ei jotenkin riita...aina muut on parempia ja kauniimpia...
joka kerta kun alan laskea pisteita on parin paivan paasta erittain hyva olo, ja ajattelen et ei ikina enaa, mut sit taas...joka kerta kun sorrun mun itsetunto karsii todella pahan kolahduksen, ja se etta tietoisesti teen itselleni pahaa kerta toisensa jalkeen masentaa mua aarettomasti. Joskus, kesken ahmimisen saatan pysahtya ja miettia :herranjestas, tassa sa taas oot, LOPETA!! mut ma en voi muuta kun itkea ja ahmia lisaa...
Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
kirjotelkaa...
En tiia millon taa on oikeen alkanu, reilun vuoden kai jatkunu...syomishairio siis.
Mulla on sellanen et valilla menee viikkoja et syon normaalisti(tosin paikkareiden pistevihon avulla) sit riittaa et yhtena iltana esim syon edes pisteen yli rajan, ja sit ajattelen etta :siina se jo menikin, repsahdus, nyt voin syoda ihan mita vaan, kun kerran ei oo enaa mitaan menetettavaa...sit ma syon, ja syon, ja syon, ja illan paatteeks oksennan...oksensin askenkin... :'( seuraavana paivana yritan saada taas otteen itsestani ja syomisestani, ja menee vuorokausia, etta en syo kunnolla, ainoastaan vihanneksia tai ei mitaan...sit alotan taas paikkareiden pisteiden laskun, ja elan onnellisesti, kun tiedan etta minulla on 100% ote tilanteesta...sit taas tulee joku repsahdus, ja ma syon ja syon ja syon, ja oksennan, ja olen paivia syomatta, ja taas aloitan pisteidenlaskun...ja olen iloinen ja pirtea...ja taas...ma en kesta enaa tata, ma tarviin selkeesti apua, mut en ma oikeen saa itseani kasaan tekemaan tasta kunnolla lopun. En voi julkisestikaan puhua asiasta. Tuntuu etta ma oon aina muita varten....kuuntelemassa ja lohduttamassa...mun pitais olla vahva. ei mikaan ongelmalapsi. ma olen monen mielesta kaunis, ja hyvakroppainen, urheilen ja mulla on selkeat vatsa ja kasilihakset...vaikka olen suht tyytyvainen itseeni se ei jotenkin riita...aina muut on parempia ja kauniimpia...
joka kerta kun alan laskea pisteita on parin paivan paasta erittain hyva olo, ja ajattelen et ei ikina enaa, mut sit taas...joka kerta kun sorrun mun itsetunto karsii todella pahan kolahduksen, ja se etta tietoisesti teen itselleni pahaa kerta toisensa jalkeen masentaa mua aarettomasti. Joskus, kesken ahmimisen saatan pysahtya ja miettia :herranjestas, tassa sa taas oot, LOPETA!! mut ma en voi muuta kun itkea ja ahmia lisaa...
Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
kirjotelkaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jätä se oksennus pois niin olet terve.
vitun helppo sanoo noin, kun ei oo aavistustakaan mist puhuu...oksentaminen pois niin oot terve...voi jummi...se siin just onkin...et ei pysty...siks just EI OLE TERVE!
Elä mene vessaan oksentaan anna ruuan sulaa rauhassa olet terve, et sinä siitä liho usko pois. Ei muutkaan liho se on vaan sinun päässäsi se vika ei mahassa.
kuulostaa tutulta... itse yritän olla täysin syömättä, tai syödä jotain ihan minimaalista: raejuustoa, porkkanaa tms. joko näin, tai sitten syön aivan tolkuttomia määriä ja oksennan. sellaista elämäni on. erona sinun tilanteeseesi on se, että pysyn "kuivilla" korkeintaan yhden päivän, yleensä tuskin edes sitä. tietenkään myös kitukuurilla sinnitteleminen on sairasta, ei yhtään terveempää kuin ahmiminen ja oksentaminenkaan.
olisi hyvä, jos kertoisit asiasta jollekulle. jos et mielestäsi voi puhua asiasta ystävillesi tai perheellesi, niin käänny ammattilaisen puoleen. tätä suosittelen lämpimästi. itse kävin terapiassa ja asiat alkoivat vähintäänkin selkiintyä. oman tyhmyyteni ja haluttomuuteni parantua takia olen edelleen samassa jamassa, mutta jos kerran haluat parantua, muutos on erittäin mahdollinen. lääkärisi voi ohjata sinut oikean ihmisen juttusille, voit varata ajan ravintoterapeutilta, tai ottaa yhteyttä syömishäiriöpoliklinikalle. ongelmaasi ja sairauttasi ei varmasti väheksytä, vaan rohkeuttasi arvostetaan. suosittelen että hankit apua, vielä kun haluat parantua, lopettaa tämän paskan.
voimia :)
kiitos sulle vastauksesta...jotenkin auttaa kun tajuaa etta en ole yksin...