Osaako kukaan kertoa mistä löydän luotettavaa tietoa telekinesiologiasta eli esineiden siirtelystä ajatusten (?) voimalla? Osaako joku kertoa miten temppu tehdään?
Telekinesiologia
Oppilas
141612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
onko tuo ees oikia sana? vai veditkö hatusta?
Telekinesiologia viittaisi terminä ennemmin
ilmiöön liittyvään tieteeseen. Telekinesia
taasen ollee se sana jota alkup. viestin
kirjoittaja hakee.
No star wars, siinähän on vaikka mitä esineiden siirtelystä (ajatusten) voimalla :)
Eli siis lyhenneltynä, keskittymistä ja meditaatiota.
Itse tiedan enemman elektrokinesiasta...eli tietynlaisesta "sahkomanipulaatiosta"...
Taas meni yksi lamppu tanaan rikki...;)
Minun ei pitaisi koskea lamppuihin jos olen vihaisella tuulella...
...että mielialallasi olisi vaikutusta lamppujen hajoamiseen? Mielenkiintoista! Lamppujen poksahtelu on tuttu ongelma minullekin, mutta ei ole tullut mieleenikään voisiko mielialalla olla asian kanssa tekemistä.
Itse olen huomannut olevani jollain tavalla herkistynyt sähkön aistimiseeen. Saan mm. aina ja kaikkialla sähköiskuja. Eräällä paikkakunnalla missä joskus nuorena asuin, eräs kaupan kassa alkoi kutsumaan minua "sähköiseksi tytöksi", koska joka kerta kun kävin ostoksilla, saimme toisistamme sähköiskun!
Toinen outo tapaus tapahtuu myös kotonamme jatkuvasti. Meillä on pyykinpesukone, minkä vesiliitännät on tehty seinän läpi viereisen WC:een vesiputkiin. (Itse sähkö on puolestaan johdettu koneeseen viereisestä huoneesta.) Jos pyykinpesukoneeseen jostain syystä jää virta päälle, tunnen, että WC:n kraanasta tuleva vesi on sähköistä. Tästä siis tiedän, että ystäväni on jättänyt epähuomiossa seinän takana olevaan koneeseen virran päälle. Olen monesti testannut asiaa ystäväni kanssa. Hän ei tunne vedessä mitään epänormaalia, vaikka virta olisi pyykinpesukoneessa päällä, mutta itse osaan sanoa 100%:n varmuudella onko virta jäänyt päälle vai ei. Koetko itse aistivasi sähköä jotenkin?
Oletko koskaan kokenut salamaniskua läheltä? Itse koin sellaisen alaluokilla. Menin tajuttomaksi ja kun heräsin, tuntui kuin kaikki hampaat olisivat irronneet suusta. Koko illan hampaitani vihloi. Mutta säilyi sentään henkikulta!
"...että mielialallasi olisi vaikutusta lamppujen hajoamiseen? Mielenkiintoista!"
Jep. Ilmio toistuu aina silloin kun on vihainen.
Olenkin paatellyt, etta minusta lahtee silloin enemman sahkoa...
"Koetko itse aistivasi sähköä jotenkin?"
Koen kokevani "omat sahkovirtani", kun ne esim. kulkevat jalkaani pitkin...mietin juuri, etta tapahtuuko tuota "virtaamista" voimaikkaimmillaan silloin kun olen telepaattisessa yhteydessa johonkuhun..?
"Oletko koskaan kokenut salamaniskua läheltä?"
En mitaan suurta/traagista...kerran sain pienehkon sahkoiskun pistorasiasta...mutta naita "sahkoilmioita" oli olemassa jo ennen tuota tapahtumaa.
En koe, etta niilla on mitaan suurempaa syyyhteytta toisiinsa.
"Jep. Ilmio toistuu aina silloin kun on vihainen.
Olenkin paatellyt, etta minusta lahtee silloin enemman sahkoa..."
Pieni korjaus: ei "aina silloin", vaan "usein silloin"...
...mielenkiintoisesta vastauksesta! Itse en tunne millään tavalla itsestäni lähtevää sähköä muuta kuin tietysti sähköiskuina.
Mielenkiintoinen aihe, täytynee perehtyä paremmin!
Olen miettinyt tata "teemaa" jo jonkin aikaa...viimeksi eilen, kun taas "sammuttelin/sytyttelin" katulamppuja iltalenkilla kulkiessani niiden kohdalta.
Mielestani ilmio perustuu todellakin ihmisen omaan sahkomagnetismiin, joka toisissa ihmisissa ilmenee voimakkaampana kuin toisissa.
No mullakin toi yks lamppu palaa aina suunnilleen kuukauden välein tai jotain. Kun on laittamassa sitä päälle, niin sitten vaan zap ja lamppu meni poks.
Sitten eilen mulla oli vaan yks lamppu päällä, mä olin just sammuttanut sen toisen lampun. Luin Aku Ankkaa, sellaista maagista Aku Ankkaa ;) No joka tapauksessa, alkoi sitten tuntumaan siltä, että olis voinu jättää sen toisen lampun päälle. Se lamppu joka aina palaa usein, sen edessä on paljon tavaraa, niin ei se valaissu hyvin. Jonkin aikaa luettuani, huomaan sen toisen lampunkin olevan päällä. Enkä ollut keskeyttänyt lukemista menemällä laittamaan sen päälle. Se nyt vaan oli syttynyt, kun halusin sen syttyvän.
Sit kerran kun mä kävin vessassa, niin mä en painanu sitä vessan veto nappia ainakaan sormella, vaan ajatuksissani ja se sitten toimi.
Ahaa.. joo tää seuraavakin juttu liittyy tähän aiheeseen...
Perjantaina olin Louhelan aseman lähellä olevan grillin luona. Söin porilaisen ja join oluen jonka sain kaverilta. Lähdin kotiin. En hakenut pyörääni Louhelan asemalta, enkä ajanut sillä vanhan moottoritien vieressä olevalle kävelytielle. Hetken päästä olin kuitenkin ajamassa pyörälläni. Ajoin jotain tietä, joka näytti siltä vanhan moottoritien vieressä olevalta kävelytieltä. En ajanut ihan sillä tiellä, vaan ajoin tien vieressä hiekalla tai nurmikolla, koska se oli hauskempaa. Kun olin ajanut aika kauan tiellä tai sen vieressä, ajattelin, että kohta olen varmaan kotona.
Hetken päästä saavuin kotiin. Vein pyöräni autotalliin, mutta en avannut autotallin ovea. Kun sain pyöräni autotalliin, päätin mennä sisälle kotiin, huoneeseeni. En kävellyt autotallin luota kodin ulko-ovelle. Saavuin oman huoneen ovelle ja kengät olivat siirtyneet ulko-oven vieressä olevaan kenkätelineeseen. En ollut ottanut niitä käsillä pois. Sitten olin vähän normaalimmin, en kuitenkaan tajunnut kunnolla silloin miten olin liikkunut. Eilen aamulla vasta se selvisi.
Joku tyyppi väitti kuitenkin että mä olisin vaan ollu juonu niin paljon, että muisti olis pätkinyt, mutta varmaan olisin niin kännissä pystynyt ajamaan 16 kilometriä pyörällä. Ja muutenkin siinä reitin varrella olis ollu yks tosi pitkä ylämäki, jonka polkemisen ylös olis varmasti muistanu ja sit myöhemmin toinenkin pitkä ylämäki ja sit lopulta jyrkkä alamäki jossa olisin varmasti kaatunut ja pyöriny jonnekin jokeen.. Ainakin mun mielestä mä siirsin itseni, ruumiini, vaatteeni, reppuni ja pyöräni ensin sinne oudolle tielle ja sieltä kotiin...
Kyllahan noin "humalaisten matkat" saattaa tuntua seuraavana paivana aika "maagisilta"...;)
No tiedoksesti, etta kun "sytyttelin/sammuttelin" niita katulamppuja, en ollut humalassa.
No en mäkään ollut humalassa kun laitoin lampun päälle ja vedin vessan.
Mut olin mä kyl tosi humalassa matkatessa kotiin. En varmaan olis 16 kilometriä siinä tilassa muutenkaan jaksanut polkea. Loppumatka olis viel ollu täynnä ylä- ja alamäkiä. Ylämäkiä ei olis jaksanut polkea ylös ja alamäissä kaatunu ja iskeny pään jonnekin. Poljin ehkä joku 4 kilometriä sillä oudolla tiellä, joka oli täysin tasainen.
Kerran meinasin jopa sillä tasaisella tiellä kaatua. Pyöräkin oli autotalliin jätetty tosi siististi pystyyn. Ennen kuin lähdin matkaan, mun olis pitänyt avata pyörän lukko, se on tavallisestikin tosi hankalaa, kun siitä avaimesta puuttuu yks osa, jonka avulla tietää miten päin se avain laitetaan siihen lukkoon. Niin ja sitten se lukko olis viel pitänyt laittaa uudestaan lukkoon, että se pysyy pyörän mukana.
Mä oon kerran vaan ollu niin humalassa et muisti on pätkiny ja silloin mä en pystynyt edes kävelemään.
No joo, seuraavan kerran kun liikun noin, aion olla olematta humalassa. Pitää vaan saavuttaa samantapainen mielentila kuin silloin, mutta sellainen jossa ei ole mitään esteitä.
Olin murrosiässä ja asuin vielä vanhempieni luona kun tämä tapahtui...
Meille tuli Pohjois-Suomesta kyläilemään sukulaisia, ja koska silloinen asuntomme oli pieni ja vierassänkyjä käytössä vain vähän, päätin itse "uhrautua" ja mennä yhdeksi yöksi pois kotoa. Käytettävissäni oli eräs vanha puutalo mikä sijaitsi aika lähellä asuntoamme (on nykyisin yhteisökäytössä.) No, menin sitten sinne jo hyvissä ajoin illalla ja tein sängyn valmiiksi yläkertaan. Osa sukulaisistani tuli vielä illalla käymään talossa, ja oleskelin hetken heidän kanssaan pitkän tovin talon alakerrassa. Kun sukulaiset lähtivät nukkumaan vanhempieni luoksi, päätin itsekin kivuta yläkertaan nukkumaan. Talossa oli raput, joiden molemmissa päissä, ala-ja yläkerrassa oli valokatkaisin. Minua jollain tavalla jännitti nukkua ypöyksin vanhassa natisevassa talossa.
Laitoin rappujen yllä olevan kattovalon alakerrasta päälle, ja lähdin nousemaan rappuja ylös. Ollessani puolessa välissä rappuja, valo yhtäkkiä välkähti. Ajattelin mielessäni, että "voi herranjumala, jos valo nyt sammuu, niin alan varmaan kirkumaan niin että taju lähtee..." Valo välkkyi, ensin harvakseltaan, sitten tiheämmin... ...ja viimein se sammui!!! Hengitin syvään ja laskin hitaasti kymmeneen, mutta loppujen lopuksi en edes alkanut kirkumaan.
Oli pilkkopimeää, ja jouduin haparoimaan loput raput yläkertaan. En edes muistanut missä yläkerran valokatkaisin oli, joten sen hakemiseen meni oma aikansa. Ihmettelin, että olin pystynyt pitämään itseni koossa niinkin kauan, ja ajattelin, että kun viimein löydän valokatkaisimen, ja jos lamppu ei edelleenkään syty, niin sitten kyllä minulla on täysi oikeus alkaa kirkumaan.
Viimein löysin valokatkaisimen ja painoin: Valo syttyi tuossa tuokiossa. Ei mitään ongelmia. En ollut uskoa silmiäni.
En ymmärrä miten tuo tapahtunut voi olla mahdollista edes sähkömiehen mielestä. Jos kerran lamppu on päällä kun se alakerrasta laitetaan päälle, eikö sen pitäisi ns. sammua yläkerrasta painettaessa katkaisinta?! No, nukuin yön talossa, melko huonosti tosin, mutta kuitenkin. Mutta toista yötä en sitten enää nykkunutkaan...
"Ilmion" aiheutit ehka sina itse, koska olit hermostunut jo mennessasi sinne "mokkiin"...noinhan minullekin usein kay - olen hermostunut ja/tai vihainen ja "lamput hajoilevat kasiin" (kuvainnollisesti)...
Siis kyseessa on mielestani ihmisesta itsestaan lahteva tehostunut sahkomagneettinen sateily/sahkomagneettiset aallot.