SANNALLE (taas)
Missä on tuo tyttö nyt
joka kerran sateessa nauroi
on ääni raikas hiljennyt
sade yksin kestää voi
Kun viima iskee piiskaten
muhun, koiraan uitettuun
ja kylmä luita on myöten
pian lankeen manailuun
Syyttäin maata, taivasta
käy kielein yltymään
ja päästä kylmän vaivasta
pian suojaan lämpimään
Niin kaipaan tuota tyttöstä
jota vienyt ei sade kumaraan
näin keskellä sateen ylpeenä
vain ollen parhaimmillaan
Suortuvan ehkä pyyhkäisi
hymy loisti kasvoillaan
hänet sade kylmin virkisti
kuin kukan autiomaan
Missä on tuo tyttö nyt
joka kerran sateessa nauroi
on ääni raikas hiljennyt
sade yksin kestää voi
Kun viima iskee piiskaten
muhun, koiraan uitettuun
ja kylmä luita on myöten
pian lankeen manailuun
Syyttäin maata, taivasta
käy kielein yltymään
ja päästä kylmän vaivasta
pian suojaan lämpimään
Niin kaipaan tuota tyttöstä
jota vienyt ei sade kumaraan
näin keskellä sateen ylpeenä
vain ollen parhaimmillaan
Suortuvan ehkä pyyhkäisi
hymy loisti kasvoillaan
hänet sade kylmin virkisti
kuin kukan autiomaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
se meni suoraan sydämeeni, kerään runoja kauniita,
niitä hiljaisina hetkinä luen
Jos annat luvan, tämän kirjaani ikuistan