...että tapaan tulevan suloisen koiravauvani viikonloppuna ensimmäisen kerran :)! Pennut ova 4vk vanhoja saksanpaimenkoiria ja jänskättää kovasti ensitapaaminen. Innoissani tässä mietiskelen ja listailen kaikenlaista, mitä kyselisin kasvattajalta...asiat kun tuppaa unohtumaan itse tilanteessa. Edesmenneen koiran pentuajastakin kun on jo 10 vuotta niin ettei ihan kaikkea enää muista. Vielä 3 viikkoa ennenkuin saan koiruuden kotiin, odottavan aika on pitkä, kaikki olisi jo valmiina ja sukat pyörii jaloissa :)!
Olen niin onnellinen...
bereniken
8413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja kaikkea hyvää tulevan perheenjäsenen kanssa.
vaikka hölmömpiäkin,ei ne siinä hässäkässä mieleen tule kun ihminen on siinä kohtaa kuin vastarakastunut teini,eli kaikki järjellinen toiminta on pysähdyksissä.Kotona sitten arjen alettua muistuu mieleen jos jonkinmoista asiaa,mutta kun ei ole mieleen jäänyt.
Nyt kun en enää kasvata olen pentua hakemassa kuin olisin ekaa koiraa hommaamassa kysyn kaikkea,enkä suunnilleen muista mitään vuosien varrella hommattua tietoa,on se niin ihminen omituinen kapistus.
Niin ja tietysti pitää hommata "äitiyspakkaus"kaikkee ihanaa tarpeellista ja tarpeetonta,pojille sinistä ja tytöille punaista!Ja tietysti kamalan tyyristä!
Onnea pennulle ja sinulle,kulukoon odotusaika nopeesti.
Zuzuna..hih..miten osuvasti osasit kuvailla kaiken! Minulla on tosiaan tytölle punaista...kupit,panta jne.,iso kasa puruluita,leluja ym. Ompelin jopa koiran sängyn ohueeseen patjaan punaisen irtopäällisen. Äitini nauroi käydessään,että on kuin vauvaa odottaisit äitiyspakkauksinesi :). Mitenkähän kauan mies ja lapset kestävät tätä, omat rahat ja ajatukset huventuneet viimeaikoina tulevaan koiruliin lähinnä. No ihan mukana jutussa toki koko perhe ja olen kyllä sitten varautunut myös tuleviin menoihin. Voi tätä onnenhuumaa!
saa oikeen urakalla törsättyy,kun tuntuu et sinne on löytynyt toinen mokaoma ihanaa tavaraa.Meidän vauvan odotus vasta alkumetreillä,narttu vasta astutettu,jo minä olen noita jälkivehkeitä kaivanu naftaliinistä ja alkanut kunnostaa;}!
Vanhemmat koirat tietää että pentu tulossa kaksjalkanen sisustaa makkarin nurkkausta ja luulen värin olevan täälläkin punaisen.Sillä kahden testosteron jälkeen maistuis hiukan "älykkäämpi"koulutus/kisa kaveri,jolle noi juoksut olis muutaman kerran,noille kun siunaantuu niitä suhteessa lähistön naimaikäiseen narttumäärään!Ja kun aivot valuu vähän väliä munaskuihin,niin koulutus on hiukan stressaavaa.
Ja näiden poikien jälkeen tiedän olevani narttuihminen.Vaikka nartut kierompia,mutta se liikkeiden sähäkkyys ja nopeus,jo koonkin puolesta on enemmän minua.
ihana ikimuistoinen aika. Välillä varmaan raivostuttaa, nauruttaa. uusia tuttavuuksia on roppakaupalla tulossa, ainakin jos lähdet koulutuskentille sitten aikanaan. Ne koirien avulla solmitut ystävyyssuhteet ovat usein koko elämän ystävyys suhteita. Näin meillekin on käynyt.
Onnea
Odotan innolla tulevaa ja olen tässä muistellut millaisia tihutöitä meidän edellinen koiruus teki ja miten välillä olisi tehnyt mieli ajella turkki partakoneella, saati kaameat kurakelit,entäs kun söi piparista tekemäni 30 cm korkean muumitalon kauppareissun aikana,jne...kyllä on ihanan kamaliakin muistoja, täytyy tosin kymmeneen laskea omien lastenkin kanssa toisinaan(päivittäin ja yleensä monta kertaa) ;). Puhkun oikein tarmoa päästä pentukursseille ja tokoon ainakin , matkaa vaan kentälle on 50km. No onneksi mummola on kentän vierellä! Kotiäitinä koiraharrastus on mitä paras oma juttu ja toivottavasti saadaan uusia ystäviä harrastusten myötä, entiset koiratutut jäivät reilut vuosi sitten muuton ja keväisen menetykseni takia vähemmälle(ikävä kyllä).Itsestä tosin kiinni sekin, löytyykö kavereita. Nyt odotellessa olen pitänyt "koirakoulua" lapsille, kuinka pennun kanssa ollaan ja kuinka eläintä kunnioitetaan. Onneksi lapset ymmärtävät hienosti ja ovathan tottuneet eläimiin ikänsä niin että tietävät ettei eläin ole lelu.
No jokos olet nähnyt tulevan kullannuppusi ensimmäisen kerran? Oliko ihana? ;)
Kyllä oli ihana kokemus nähdä tuleva perheenjäsen ensimmäisen kerran! Pieni riiviö taaperteli pirteästi sisarustensa kanssa ympäriinsä ja sulatti sydämen. Nyt kaikki tuntuu niin paljon todemmalta, enkä malttaisi odottaa :). Kiva oli tavata myös mukavat kasvattajat, sai vahvistuksen että valitsin hyvän kennelin.