En uskalla hakea töitä.

sinulla on tuommoinen olo? Älä nyt jahkaa tommosia ku hae apua, että alkaa elämä sujumaan.

olet vain liian kriittinen itseäsi kohtaan. Hellitä vähän ja mieti omia vahvuuksiasi. Itsetuntosi kasvaa, ja aina maailmasta löytyy tyhmempiäkin. He ovat niin tyhmiä, etteivät osaa edes miettiä noita asioita. Kieltämättä uuden työn hakeminen ja itsenä "tyrkyttäminen" on inhottavaa, mutta sanonta "vain veikaten voi voittaa" pätee tässäkin. Itseään on tervettäkin pitää tyhmänä, muttei liikaa. Jos jotain ei ymmärrä, pitää uskaltaa kysyä. Ei ole tyhmää kysyä jos ei ymmärrä, tyhmää on olla kysymättä, koska silloin ei voi oppia. Itse sain just töitä reilun vuoden työttömyyden jälkeen.

Heip! Mulla on melkeen samanlainen tilanne. Tosin mun pitäis löytää vaan työharjottelupaikka eikä ihan oikeeta työpaikkaa, mut silti mietin koko ajan et mis ei joutuis paljon tekemisiin ihmisten kans ja sellast ku oon niin hemmetin ujo. Ja mua ärsyttää kun oon niin hiljanen, en mäkään koskaan saa mitään sanotuks ellei kysytä.

Ja tosta soittamisesta, mä pelkäsin kans ennen ihan kauheesti soittaa jollekki vieraal ihmisel, mut sit viime kesän mä pakotin itteni soittamaa koska oli ihan pakko saada jotain töitä. Ja jouduin soittamaa aika monta puheluu, ni sit lopuks se ei ookkaa enää nii vaikeet. Ja nyt syksyl on syystä tai toisest ollu kans pakko soitella tosi paljon, ni en mä sillee enää nii pal jännitä ku aikasemmin. Mut kyl vieläki vähän...ja riippuu kans kenel mä soitan, jos se on joku sellanen jota mä en luultavasti koskaan tapaa ni sit en jännitä nii paljo ku jos se ois joku esim.työnantaja.

Ja mäkin kyllä aina pelkään tekeväni jotain väärin, tai enemmänki sitä et ymmärrän väärin mitä mun pitää tehdä.

No joo tuli vähän sekava viesti mut...

Sun pitäis vaan rohkasta mieles ja soittaa...tiedän et se on helpommin sanottu ku tehty mut...en mä oikeen muuta osaa neuvoo.

Pelkäät epäonnistuvasi. Ehkä tässä Suomen kulttuurissa tämä epäonnistuminen on jotekin pelottavaa ja kamalaa.
Epäonnistuminen kuuluu kuitenkin oppimisen prosessiin! En tiedä yhtään ihmistä, joka osaisi ensimmäsellä kerralla tehdä kaiken oikein! joka epäonnistumisesta oppii jotain uutta itsestään ja siitä mitä tekee! Ei ne "nerot" tai keksijätkään ekalla kerralle keksintöjä tehneet! Edisson yritti 25 000 kertaa/eri keinoa saada yksinkertaisen patterin toimimaan! ja sanoi sitten että hän tietää nyt 25 000 keino miten patteri ei toimi, kun joku kysyi eikö se ollut turhauttavaa!

tekemällä ja kokeilemalla itsetunto kasvaa, kun saa oppimisen elämyksiä!

Se on sellainen itseään ruokkiva ennustus, kun sanot itsellesi, että olen tyhmä! Sinun suorituksesi tulee olemaan sitä tasoa, kun ajattelet niitten olevan!

Sano vaikka itsellesi aamuin illoin olen tärkeä, ihana ja älykäs tms ihminen. Aluksi se tuntuu typerlätä, mutta kun työnnät tuota alitajuntaasi alat vähitellen uskoakin sitä. Ja sitten uskallat lähteä kokeilemaan.

Älä odota, että saisit heti ensimmäsen työpaikan. panosta kuitenkin jokaiseen soittoon ja haastatteluun. opi jokaisesta jotakin. yksi soitto kerrallaan vaan eteenpäin! Ennen soittoa avaa äänesi ja hymyile! Voit myös kirjoittaa puhekielellä avausrepliikkisi ja ottaa vaikka cv:n esille josta voit luntata jos niitä kysymyksiä tulee! Kunvalmistaudut näin niin on matalampi kynnys alkaa soittelemaan. Ja siellä langan toisessa päässä on vain toinen ihminen! olemme hyvinkin samankaltaisi olentoja kaikki!

Mulla on kirjoitus ajanviete palstalla otsikolla näin se vain on. Käy lukemassa, jos haluat. voin kertoa, että olin todella ujo pienenä ja vielä isompanakin. ala-asteella päätin, että haluan päästä eroon ujoudesta siinä määrin, kun se haittaa minua. juuri sillä, että punaisena sitten takeltelin, mutta päätin vain jatkaa, koska halusin oppia puhumaan aikuisille ihmisille punastumatta. vuosiahan siinä meni, mutta se kannatti!

Voi olla vaikeaa tällaisessa yhteiskunnassa kun sitä tunnutaan haluvan sellaista ihmistyyppiä joka on puhelias ja avoin jne. Mutta minusta ryhmään ja tiimiin tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä. kamalaa jos kaikki olisivat tällaisia suupaltteja mitä minä olen nykyään!

Muista ettei sinussa ole mitään vikaa! olet arvokas ihminen, jos vaikka sinusta ei siltä nyt tunnukaan.

Jos et tajua mitä sinulta pyydetään niin kysy niin monta kertaa, että tajuat! Joskus on päiviä kun on väsynyt ja siloin ei mene jakeluun niin helposti. Ja luuletko että vika on sinussa jos et tajua? Voihan olla etteä toinen ei ole kovin hyvä selittämään sinulle mitä hän haluaa! kommunikointi tai viestintä on jonkun teorian mukaan sattumanvaraista. Ihmiset muuntavat kuulemansa omissa päissään itselleen sopiviksi! että kysele niin kauan että näyttäisi siltä että molemmat emmärrätte mitä sinun tulee tehdä! JOskus ei kemiat toimi vaan! eikä vika ole sinussa eikä siinä toisessa, se vain on joskus niin!

voisit ehkä kokeilla jotain rentoususta, myös ennen puhelin soittoja ja haastatteluun menoa. mikä toimii sinulle? urheilu? hengittäminen? lukeminen? mitä vain..

ja muista vielä kertauksena että itsetuntosi vahvistuu vain tekemällä! joten tee! vaikka kuinka se pelottaisi ja ahdistaisi. tee uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka punastelisit!
keskusteluihin kahvipöydässä voit valmistella jotain aiheita mistä voisit vaikka lyhyellä lausella aloittaa. vaikka jostain tv-sarjasta jota moni katsoo tai elokuvista tai harrastuksesta. voit vaikka kysellä esim. mitä mieltä olet siitä ja siitä. niin sinun ei tarvitse itse niin paljon olla äänessä. voit kuunnella ja vastailla lyhyesti vaikka. ihmiset tykkäävät kun heitä kuunnellaan!

pää pystyyn!

Minullakin oli edellisessä työpaikassa aina kauhea
morkkis kun luulin tehneeni jotakin väärin. Jotenkin
sitä vain uskotteli itselleen että ei osaa hommiaan.

Lähdin kuukausi sitten jatkamaan opiskelujani ja mitä
työsopimuksessa lukikaan? Lähinnä sellaisia sanoja kuin
excellent skills & committed and trusted worker.
Kaikki mokailu oli ollut vain omassa päässäni.

Rohkeasti vain kohti uusia haasteita!

Älä turhaan aliarvioi itseäsi, ystävä hyvä.
Jos et itse saa tehtyä vaivallesi mitään, niin ota yhteyttä ammattiauttajaan, aivan rohkeasti vaan. Varmaan saat apua, saat nähdä. Sinun ei tarvitse hävetä itseäsi lainkaan, sillä samanlaisia hiljaisia ja arkoja on vaikka kuinka paljon. Olin itsekin ennen hyvin hiljainen, en vaan keksinyt mitään sanottavaa. Nykyisin kyllä jo juttelen niitä näitä kenen kanssa vaan.

Olen tehnyt puhelintyötä ja aina uuden työn alussa pelotti alkaa soittamaan, mutta hyvin se silti meni. Kun juttelin työkavereille, huomasin heillä olleen samanlaista jännitystä. Eivät ne ihmiset pääse linjoja pitkin, joten turhaa pelätä sitäkään.

katsokaa www.pelokkaat.net
voi olla, että kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta.