lasten nukkumaanmeno

mitä voisin tehdä lasten nukkumaanmenon onnistumiseksi? lapset ovat kaksi ja neljä vuotiaat. aloitan iltatoimet kahdeksan aikaan ja sänkyyn menevät ennen yhdeksää.ovi raolla(pelkäävät pimeää) ei kestä kuin punainen minuutti ja siellä on täysi ralli päällä... valoja renkataan,potkitaan seiniä,hypitään sängyillä ja juostaan olohuoneeseen ja sitten lujaa makkariin kun joku on menossa laittamaan takaisin sänkyyn... tai sitten toinen vaihtoehto: kamalaa kitinää,huutoa ja itkua. olen rauhoittanut iltatoimet ja silitellyt ja halaillut jne.. ei auta. hermo menee joskus niin että on pakko lähteä ulos tupakalle.
111666
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Aikaistimme hiukan sänkyynmenoa, ja opetimme lapset lukemaan hetken sängyssään. Illalla myös riittävästi touhua, esim. ulkoilu ja liikkuminen on hyviä unentuojia. Itse en pysty jäämään lasten viereen, koska pieni vauva vaatii hoitoa iltaisin (koliikki). Siispä en lue satuja silloin, mutta satukasetiiit ovat kyllä käytössä. Meillä lapsia rauhoittaa myös sekin, että joka ilta toivotetaan hyvät yöt, halataan, ja muistutetaan, että "olet rakas" tms. Mielestäni paljon tehokkaampaa kuin hermostuminen...

Äänestä

Tilanne vaatii pitkää pinnaa ja johdonmukaisuutta vanhemmilta. Ei mikään helppo juttu, mutta mahdollinen kuitenkin. Nukkumaanmeno alkaa ennen pitkää sujua, jos ilta toisensa jälkeen vanhemmat pitävät vaatimuksensa, eivätkä luista.

Tärkeätä ovat selkeät iltarutiinit (kuten esim. iltapesu, peittely ja iltasatu), jonka jälkeen vaaditaan hiljaisuutta ja nukkumaan ryhtymistä. Aina kun homma onnistuu ilman temppuiluja, lapsi saa kiitosta. Yksi konkreettinen kiittämisen ja palkitsemisen keino on tehdä tarrataulukko. Sellaisina iltoina, kun iltatoimet ja nukkumaan ryhtyminen onnistuvat niin kuin pitää, lapsi saa tarrataulukon lokeroon tarran. Taulukon tultua täyteen tarroja, lapsi saa jonkinlaisen palkinnon (esim. jätskiannos, sunnuntairetki tms.).

Äänestä
  • Tuo tarrajuttu on ollut meillä TOSI hyvä! Tepsii muuten moneen muuhunkin pulmaan kuten syömiseen jne. Mutta sekin on tehtävä hyvin tärkeäksi jutuksi, ei siis vain niin, että taulu lojuu "jossain" ja tarra laitetaan kun muistetaan.. Mielellään siis vaikka nastalla sängyn viereen seinälle ja iso ilo kun tarra laitetaan (epäonnistumisia ei tarvii huomioida).

    Äänestä

äiti vei minut ja pikkuvelin lastenhuoneeseen peiteli ja antoi hyvänyön pusut sitten poistuessaan sanoi meille hyvää yötä kauniita unia pusi pusi jos se unohtui niin minä ruikuttin. Minä tuppasin usein valvomaan kymeneen ja pikkuvelin sai nukkuu jo yheksältä mä istuin olkarissa joko äidin tai isän kyljessä isä sai kunnian kantaa minut kymmeneltä sänkyyn ja peitellä hänen ei tarvinnut lausua hyvän yön toivotuksia vain äidin. Iltasatuja ei tarvinnut lukea koska pikkukakkonen oli meille iltasatu sen tulo ajan takia sen näkeminen joka ilta puoli kuudelta niin kuin vanhemmat sen meille sanoi oli riittävä iltasatu. luin ihan itse keksimäni iltarukouksen usein sen jälkeen kun vanhemmat olivat poistuneet se oli talon suojelu rukous joten en nähnyt aaveita huoneessa ja jos kuvitelin mörköi niin huusin salaa kouspasteri joka pelotti aaveet pois.    jos tää ei samanlaisena toimi niin voit muokata toimivaksi kokeille

Äänestä

ohjelmassa tuli eilen just miten muksu opetettiin menemään omaan sänkyynsä nukkumaan. Vanhemmat valvoivat, että lapsi pysyy sängyssä, 26 kertaa joutuivat kantamaan takaisin ennen kuin lapsi nukkui.
Neuvo on yksinkertainen, lapsi viedään sänkyyn takaisin yhden kerran enemmän kuin se tulee sieltä pois.
Ei tarvita kiukkua tai käskemistä, ei edes puhetta, lapsi vain muitta mutkitta lempeästi mutta epäröimättä takaisin petiin. Sama pätee kaikkeen, älkää hyvät ihmiset kyselkö niiltä lapsiltanne mitä ne haluaa vaan selvät sävelet; näin meillä toimitaan ja sillä siisti.

Äänestä
  • kiitos neuvoistanne. Noita olen kärsivällisesti noudattanut illasta toiseen.lauantaina meni sillee hyvin,kun olin monta kertaa palauttanut lapset sänkyyn niin jäin istumaan niiden viereen hetkeksi ja hyräilin unilaulua.Kymmenen minuuutin päästä kaksi vuotias sanoi ponnekkaasti:"äiti hiijaa nyt!" ja veti peiton päällensä.Se oli sillä erää siinä.Vielä ei kuitenkaan olla tavoitteessa.

    Äänestä

  • Samana iltana kannoin 43 kertaa 2,5 vuotiaan takaisin sänkyyn.
    Ohjelmaa katsellessa kauhistuin tuota 26 kertaa, mutta helpolla pääsivät ;-)

    Äänestä

Meillä onnnistuu nukkumaanmeno parhaiten siten, että laitamme pienemmän (2v) nukkumaan ensin. Noin puoli tuntia myöhemmin menee isompi perästä(4v). Aluksi kokeilimme nukkumaan menoa yhtä aikaa, mikä ei onnistunut, koska lapset rupesivat leikkimään.

Äänestä
  • Hieno homma.täytyy kokeilla tuotakin heti tänään.Olenpas hölmö,kun en ole aikaisemmin tajunnut tätä systeemiä.
    Osaisiko joku vielä kertoa,että miten kauan menee saada lapset oppimaan olemaan kunnolla vieraissa tai kun meille tulee vieraita? :)) Kamala esitysvimma päällä molemmilla ja riehutaan niin että seinät pullistelee.

    Äänestä

  • sirja kirjoitti:

    Hieno homma.täytyy kokeilla tuotakin heti tänään.Olenpas hölmö,kun en ole aikaisemmin tajunnut tätä systeemiä.
    Osaisiko joku vielä kertoa,että miten kauan menee saada lapset oppimaan olemaan kunnolla vieraissa tai kun meille tulee vieraita? :)) Kamala esitysvimma päällä molemmilla ja riehutaan niin että seinät pullistelee.

    Meillä ainakin tyttö alkoi neljän-viiden vanhana vieraskoreaksi ihan itsestään! Eli kotona kiukkuaa ja riehuu, mutta kylässä ( lukuun ottamatta mummolaa, joka on vissiin liian tuttu paikka..) käyttäytyy sievästi ja kohtuullisen hiljaa. Päiväkodissa myös käyttäytyy hyvin, vaikka oman mielipiteensä ilmoittaakin tarvittaessa. Kehityskeskustelussa mietin vähän aikaa, ovatko erehtyneet lapsesta, kun opettaja niin kovasti kehui yhteistyökykyiseksi tytöksi.. kotona ei todellakaan aina sitä ole!!
    Paras tapa opettaa käytöstapoja kylässä on vierailla usein! Kannattaa valita kyläilykohteeksi lapsirakkaita tuttuja, niin ei tule porttikieltoa joka paikkaa. =)
    Suomessa käydäänkin lasten kanssa kylässä ja "julkisissa " paikoissa esim. ravintolat, teatterit, aivan liian vähän. Etelä-Euroopassa lapset kulkevat joka paikassa vanhempien mukana ja oppivat pienestä pitäen käyttäytymään eri tilanteissa. Jos vieraita käy harvoin kotoa tai te ette usein käy perheen voimin kyläilemässä, on itsestäänselvää, että lapset pistävät shown päälle, kun kerrankin saavat yleisöä! Ja miksei kotona toki saisikin riehua joskus...

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Meillä ainakin tyttö alkoi neljän-viiden vanhana vieraskoreaksi ihan itsestään! Eli kotona kiukkuaa ja riehuu, mutta kylässä ( lukuun ottamatta mummolaa, joka on vissiin liian tuttu paikka..) käyttäytyy sievästi ja kohtuullisen hiljaa. Päiväkodissa myös käyttäytyy hyvin, vaikka oman mielipiteensä ilmoittaakin tarvittaessa. Kehityskeskustelussa mietin vähän aikaa, ovatko erehtyneet lapsesta, kun opettaja niin kovasti kehui yhteistyökykyiseksi tytöksi.. kotona ei todellakaan aina sitä ole!!
    Paras tapa opettaa käytöstapoja kylässä on vierailla usein! Kannattaa valita kyläilykohteeksi lapsirakkaita tuttuja, niin ei tule porttikieltoa joka paikkaa. =)
    Suomessa käydäänkin lasten kanssa kylässä ja "julkisissa " paikoissa esim. ravintolat, teatterit, aivan liian vähän. Etelä-Euroopassa lapset kulkevat joka paikassa vanhempien mukana ja oppivat pienestä pitäen käyttäytymään eri tilanteissa. Jos vieraita käy harvoin kotoa tai te ette usein käy perheen voimin kyläilemässä, on itsestäänselvää, että lapset pistävät shown päälle, kun kerrankin saavat yleisöä! Ja miksei kotona toki saisikin riehua joskus...

    on ihan kiitettävästi.Kyllä se niin näköjään menee,että tutuissa paikoissa lapset ottavat rennommin ja villiintyvätkin.Oudommissa paikoissa olevat nätisti ja myöskin päiväkodissa.Meillä sen sijaan ei käy usein vieraita,joten kai lapset haluavat saada huomiota siinäkin tapauksessa. Tarrataulukko nukkumaanmenoista on loistava keksintö.Toimii tosi hyvin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sirja kirjoitti:

mitä voisin tehdä lasten nukkumaanmenon onnistumiseksi? lapset ovat kaksi ja neljä vuotiaat. aloitan iltatoimet kahdeksan aikaan ja sänkyyn menevät ennen yhdeksää.ovi raolla(pelkäävät pimeää) ei kestä kuin punainen minuutti ja siellä on täysi ralli päällä... valoja renkataan,potkitaan seiniä,hypitään sängyillä ja juostaan olohuoneeseen ja sitten lujaa makkariin kun joku on menossa laittamaan takaisin sänkyyn... tai sitten toinen vaihtoehto: kamalaa kitinää,huutoa ja itkua. olen rauhoittanut iltatoimet ja silitellyt ja halaillut jne.. ei auta. hermo menee joskus niin että on pakko lähteä ulos tupakalle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu