viikonloppu nimittäin..
Vannoin jälleen kerran itselleni viime viikonlopun jälkeen, että nyt alkaa nenänvalkaisu...
Siitäkin huolimatta että kamalat kanuunat ja morkkikset toistuu uudestaan ja uudestaan ja maanantait on aina yhtä helvettiä, alkaa
jälleen voimistumaan kamala juomisen himo.
Romantisoin jälleen päässäni viinan ihanuutta koko ajan ja mietin asioita tyyliin " ai että ku ois mukavata..... " vaikka totuus on se, että
menee vaan koko ajan paskempaan kuntoon .
Arkisin en juo, mutta viikonloput menee kauheessa kunnossa yleensä 2 päivää aamusta alkaen sitten se lauantai...
Hyviä vinkkejä millä sen juomisen himon saa tapettua ? Sammuuko himo vasta sitten kun on vainaa? ?
Vannoin jälleen kerran itselleni viime viikonlopun jälkeen, että nyt alkaa nenänvalkaisu...
Siitäkin huolimatta että kamalat kanuunat ja morkkikset toistuu uudestaan ja uudestaan ja maanantait on aina yhtä helvettiä, alkaa
jälleen voimistumaan kamala juomisen himo.
Romantisoin jälleen päässäni viinan ihanuutta koko ajan ja mietin asioita tyyliin " ai että ku ois mukavata..... " vaikka totuus on se, että
menee vaan koko ajan paskempaan kuntoon .
Arkisin en juo, mutta viikonloput menee kauheessa kunnossa yleensä 2 päivää aamusta alkaen sitten se lauantai...
Hyviä vinkkejä millä sen juomisen himon saa tapettua ? Sammuuko himo vasta sitten kun on vainaa? ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä millä se viinanhimo sammuu, kun itsekin repsahdin jo eilen enkä malttanut viikonloppua odottaa. Ehkä tämä jäytävä morkkis lopulta tekee tehtävänsä ja auttaa raittiimpaan elämäntapaan.Jos nyt juot, niin yritä pysyä kohtuudessa. Hyvää viikonloppua.
Morkkiksella saa vain lisäaikaa itselle eli kun nyt oikein kadun, niin eihän tämä niin pahaa voi olla. Siinä pyytelee anteeksi läheisiltään ja itseltään ja on kuin syntien tunnustuksessa, että kyllä tunnustamalla anteeksi saa.
Teillä se lähtee vertailemisesta, rehellisyydestä ja tahdosta. Jos pystyy työpäivät olemaan ilman, niin miten voi olla niin vaikeaa lisätä siihen vielä pari päivää, edes kokeilumielellä.
Siinä ei saa olla hampaitten kiristelyä vaan päättää viettää hauskan viikonlopun selvin päin.
Seuraava viikonloppu on sitten ajan kysymys. Laatii vaikka listan, mitä kaikkea kivaa voi tehdä, kun ei tarvitse olla nuppi sekaisin, vertailee tulosta maanantaina ja harkitsee kannattaako seuraavana viikonloppuna ottaa. Jos toteaa, että hyvinhän se meni ja kivaa oli, kannattaa ehkä harkita vakavasti onko raittius kuitenkin hyvä elämäntapa ja raittiuteen löytyy auttajia.
hyvä keino tappaa viinanhimo, mutta se on vain ensiapu. 200 gr sulkaata koneistoon niin ei tee mieli enää mitään.
Jos meinaa viikonlopusta selvitä juomatta niin jotain tavallisuudesta poikkeavaa on keksittävä jo viikolla vapaapäivien täytteeks.
Jos yksikin viikonloppu onnaa selvänä, niin siitä huomaa, ettei siihen kuole vaikkei joiskaan. Onnistumisen ilo saattaa poikia toisenki selvän viikonlopun. jne.
Jos meinaa viikonlopusta selvitä juomatta niin jotain tavallisuudesta poikkeavaa on keksittävä jo viikolla vapaapäivien täytteeks.
> Pitää muuten paikkansa. Itteltä on vaan jääny kaikki varsinaiset harrastuksetkin pois. Sosiaalista elämääkään ei ole sen vuoksi kun joka ikinen tuttava on kanssa tälläkin punaisella minuutilla kun tätä kirjoitan dokaamassa.
Jotenkin se juominen tuhoaa alotekyvyn ja laiskistaa. Maailma ois täynnä kaikkee kivaa
mut ei mikään ! muu kiinnosta kun tunkkanen ja synkkä pubi.
Jos yksikin viikonloppu onnaa selvänä, niin siitä huomaa, ettei siihen kuole vaikkei joiskaan. Onnistumisen ilo saattaa poikia toisenki selvän viikonlopun. jne.
> Niin. Oma riippuvuuteni on kaiketi vielä vahvasti vain psykologista . Alkoholismini olen
kyennyt sentään tunnustamaan itselleni. Se vaan ei paljoa auta että tunnustaa ongelmansa ja vatvoo ja kauhistelee sitä 5 päivää viikossa ja sitten onkin loput 2 päivää kännissä kun ankka.
Kalmii kun laskeskelee vaan noita lukemia että kuinka usein tulee oltua pöllyssä nykyisin.
2 päivää viikossa´= 8 päivää kuussa = 96 vuorokautta vuodessa eli melkeen kolmannes vuodesta ihan muissa maissa....
Kulutukseni on kehittynyt sille tasolle että haitat tosiaan tuntuu. Normiviikonlopun ( 35-45 -50 noin luokkaa ravintolaannosta / vkl ) jälkeen
on pää niin jäässä et ei tajuu mistään vasta kun joskus tiistain paikkeilla.
Olen meinannu myös dokata itteni hengiltä monta kertaa mm. meinasin tukehtua yrjöön kerran, onneks en ollu yksin sillon. Tämä vain tyyppiesimerkkinä....
Verta on yrjötty, putkassa on käyty yms.yms "normaalit" kuviot.
Tästä kaikesta huolimatta tälläkin hetkellä tekis mieli todella paljon olla ravintolassa niitten muitten pulsukavereitten kanssa juomassa sitä ihanaa viinaa....
Sairasta??
Sinä olet sairastunut tautiin aivan samalla tavalla kuin minäkin ja aktiivisena juoma-aikana sain fyysisiä oireita pelkästä kostean viikonlopun ajattelemisesta mm hienoista vapinaa ja sydämen jyskytystä.
Oma raittiuteen räpellykseni alkoi katkolta, mutta olen saanut käsityksen ettet ole vielä aivan niin toivottomassa tilassa kuin itse oli. Mutta jonkunmoisessa T-risteyksessä kuitenkin olet, kumpaan suuntaan lähdet.
Toisaalla odottaa juomakaverit ja krapulat, krapularyypyt, töistä poissaolot, juomisesta johtuva masennus, unettonuus, sairaudet, kuolema ...
Toisaalla A-klinikka, AA, vuosikausia raittiina olleet uudet tuttavuudet, uudenlaiset huvitukset, juomakavereiden jättäminen, tuttavuus omaan itseen(ei yhtään hullumpi juttu).
Tavan raittiissa elämässäkin on hailaitteja - on turha luulo että se on tulsää. Päinvastoin - kun aistit on reilassa eikä niitä ole turrutettu juomilla, niin elämästä saa paljon irti ja halvalla.
Vertaistukiryhmät ovat muotisana kaikenlaisten sairauksien yhteydessä ja on todettu niistä olevan helpotusta ja hyötyä ihmisille. Sama tauti, samat ajatukset, hoitojen vertailu, toisten tuki ja vinkit ja oman sairautensa kanssa elämäänopettelu. Alkoholismi on sairaus ja alkoholisteillakin on oma vertaistukiryhmänsä.
Sinä olet sairastunut tautiin aivan samalla tavalla kuin minäkin ja aktiivisena juoma-aikana sain fyysisiä oireita pelkästä kostean viikonlopun ajattelemisesta mm hienoista vapinaa ja sydämen jyskytystä.
> Joo. Sen pystyn tunnustamaan´, olen aina ollut
>aika realistinen tyyppi.
> Nyt sit ratkesin just tosa puolisen tuntia sitten ... kävin ruokakaupassa ja hain mäyräkoiran ja tässäpä nyt dokaan YKSIN ja surffaan netissä. Kun puhut noista fyysisistä oireista niin huomaan ittessäni pikemmin semmosia "psykofyysisiä??" oireita kuten hermostuneisuutta ennen kun saa sen juoman käteen.... eli hirveä täpinä,hiki valuu kainaloista ja sitten se laukeaa kun sen bissen saa.Eikä edes krapula vaan juuri se Saatanallinen polttava himo.
Oma raittiuteen räpellykseni alkoi katkolta, mutta olen saanut käsityksen ettet ole vielä aivan niin toivottomassa tilassa kuin itse oli. Mutta jonkunmoisessa T-risteyksessä kuitenkin olet, kumpaan suuntaan lähdet.
Toisaalla odottaa juomakaverit ja krapulat, krapularyypyt, töistä poissaolot, juomisesta johtuva masennus, unettonuus, sairaudet, kuolema ...
> Totta tämäkin joka sana. Ainuat ko. listassa jota en oo kókenu niin ikinä en oo ollu töistä pois. Olen kuitenkin aivan"reunalla" ollu joitakin kertoja.
Ei juurikaan hymyilytä kun on sunnuntai-ilta ja tajuaa että vittu kohta tarttis olla muutaman tunnin päästä ajelemassa töihin ja silmät seisoo päässä..... tuntuu niin vitun kamalalta ettei mitään rajaa. No siehän sen varmaan tiedät.
Sosiaalisista suhteista mainittakoon että piti mennä hakemaan just yks kaveri dokaamaan kanssani mutta kas kumma ilmiö on taas kerran se "matkapuhelin johon koititte soittaa ei vastaa...." -
Eli tää mun oikeastaan ainut ystäväni on tällä hetkellä jossain sammuneena. Tuskin itekään tietää missä. Yhentoista aikaan aamulla soitti kaupungin kamalimmasta lähiöpubista ihan pelti kiinni...
Siitä oon ylpee et autolla en oo ajanu kännissä enää vuosiin. Kerran runttasin kaverin auton ja siitä otin opikseni. Katumus ja häpeä siitäkin oli niin kamala ettei mitään rajaa. Muistan koko elämäni kun piti krapulassa soittaa sille ja kertoa asia... Silti juon.
¨Listassa mainitset ´masennuksen. Toisinaan parin kolmen päivän putki on masentanut niin paljon että itken iso mies julkisilla paikoilla ja olen saattanut yrittää koota rohkeutta mm. hypätä parvekkeelta tai hypätä aamun ekojen jakeluautojen alle. Silti juon.
Toisaalla A-klinikka, AA, vuosikausia raittiina olleet uudet tuttavuudet, uudenlaiset huvitukset, juomakavereiden jättäminen, tuttavuus omaan itseen(ei yhtään hullumpi juttu).
Tavan raittiissa elämässäkin on hailaitteja - on turha luulo että se on tulsää. Päinvastoin - kun aistit on reilassa eikä niitä ole turrutettu juomilla, niin elämästä saa paljon irti ja halvalla.
> Tän tiedän . Muistan vielä ne ajat kun olin kuukausia dokaamatta kuin hyvältä elo tuntui, ja merkitykselliseltä. Sisua oli ja mikään ei lannistanut.
Nyt tuntuu kuin olisin tyhjä simpukankuori siitä mitä joskus olin ....
Vertaistukiryhmät ovat muotisana kaikenlaisten sairauksien yhteydessä ja on todettu niistä olevan helpotusta ja hyötyä ihmisille. Sama tauti, samat ajatukset, hoitojen vertailu, toisten tuki ja vinkit ja oman sairautensa kanssa elämäänopettelu. Alkoholismi on sairaus ja alkoholisteillakin on oma vertaistukiryhmänsä.
> Kaikkein paras mitä tarttisin olis joku ihmepilleri kun tappais ton irrationaalisen juomisen himon. Sellaistahan ei taida olla?
Antabushan ei sitä himoa tapa.
Onko mistään psyykelääkkeistä apua ?
itse haettava se oma pohjansa ja oma halunsa pysyä raittiina -eiväthän mitkään neuvot minuakaan auttaneet aikoinaan.
Raitistumiseen ei riitä että jää persuksilleen odottelemaan Suurta Valkeutta vaan sen eteen on tehtävä itse jotain - mentävä raittiiden mukaan eikä vatvottava nupissaan miten kivaa se nousuhumala on. Jos nyt jotain kännistä ajattelee niin ajattele edes sitä helvetinmoista krapulaa ennemminkin.
Jos haluaa raitistua, niin sitä henkilökohtaista raitistumistyötä kukaan ei voi tehdä toisen puolesta vaan se on tehtävä itse.
Pakko kertoa nyt näinkin kurja juttu - tuli mieleen tuosta parvekkeesta. Vajaa pari viikkoa sitten eräs tuntemani henkilö kesken juomapuuhien hyppäsi kolmannen kerroksen parvekkeelta alas. Ilmeisesti sisäinen tuska oli ollut niin kestämätön, että oli halunnut sen tuntuvan todelliselta fyysiseltä tuskalta. Tuloksena molemmat kädet paskana, muutama kylkiluu poikki eikä edes henki lähtenyt. Nyt makaa terkussa ja voi kuvitella mitä päässä temmeltää.
Kun alkaa viinamato oikein nakertamaan, ja usein just ennen viikonloppua, niin lähden kävelylle. Matkalla ei väliä, rentoa pakotonta kävelyä vähintään puoli tuntia, päälle kuuma suihku, ja sitten kahvit ja jotain naposteltavaa. Kyllä on rento mukava olo ja ne kapakkaan ajavat höyryt jäivät sinne lenkille. Kokeile.