Hei!
Eli olen aivan hukassa enkä tiedä mitä tehdä enään.
Olen 23-vuotias yhden lapsen äiti.Olen myös naimisissa aivan ihanan miehen kanssa.Avioliitto on hyvä mutta pikkuhiljaa pilaan senkin.
Elämässäni ei ole mikään onnistunut,en tiedä miksi.
Minulla on aina ollut jonkin asteista masennusta mutta nyt asiat on menny ihan hullunkuriseksi...tuntuu että kaikki mitä teen ei ole normaalia ja ajatustapanikin on ihan kieroutunut.
Aloitin taas koulun jonka sitten taas lopetin..tämä on jo 4jäs kerta.
Eikä se koulukaan mutta yleensäkkin asiat..pakoilen vastuuta,en tohdi enään vastata puhelimeen ...en pese pyykkiä...siis jos koira pissaalattialle annan sen olla matolla en jaksa vain,.ajattelen että siivoan myöhemmin....en kehtaa mennä kauppaan..itken helposti.Minulla on kamalasti suunnitelmia mutta ne aina tyssää.En osaa käyttää rahaa..tuhlaan kaiken ja kaikki laskut jää maksamatta.
Olen adoptoitu ihan pienenä etelä-amerikasta.Olen saanut kaiken mitä haluan ja kaikki on tehty minun puolesta,olen aina ihmeteelyt miksi kaikki ostaa minulle ja auttaa minua koska olen aika itsekäs ihminen vaikka en haluaisi olla.
Näen jonkun mukavan ihmisen koitan heti seuraavana päivänä "matkia" häntä eleillä ja puhetyylillä...??Minulla on kyllä ystäviä..hyviä sellaisia.Jos heiltä kysyisi millainen olen ne todennäköisesti sanoisi että puhelias kiva itseppäinen sosiaalinen...
Nyt kun minun pitäisi elää omaa elämää tntuu että olen vasta se 18 vuotias tai 16 votias....en osaa tehdä ruokaa,siivota ottaa vastuuta.Tottakai teen noitakaikkia mutta se ei ole minule itsestään selvyys...joudun usein kavereilta kysymään tai katselen tarkasti miten muut tekee.Tunnen oloni aika tyhmäksi vaikka en kuitenkaan ole tyhmä tiedän sen.Itken todella helposti ja tuntuu vatsassa ja rintakehässä outo paine...ahdistaa niin paljon.
Silloin kun tulin raskaaksi aloin saamaan raivokohtauksia jotka kohdistu mieheeni...tottakai hän halusi mennä koska oli vasta 19v,mutta minä pelkäsin että hän kuolee...tuntuu hassulta mutta mua vaivaa kokoajan kuolemanpelko että menetän hänet.Meillä oli usein riitaa ja lopulta se meni siihen että menin päälle.Ikinä ennen en ole ollut sellainen ja tuntu tosi pahalta.
Menimme naimisiin noin vuosi sitten ja sen jälkeen en ole enään päälle käynyt rauhoittunut..kai se johtuu siitä että mieheni on ollut kotona ja töissä.Mutta sekin on väärin haluan että hän menee ja elää omaakin elämää mutta sittenistun täällä kotona koko sen ajan naama kiinni lasissa että koska hän tulee enkä saa mitään tehtyä.silloin on helpompaa jos ollaan kavereitten kanssa samaan aikaaan...
Olen myös huomannut että aina kun olen enemmän ressaantunut nypin hiuksia ja silloin kun asiat on oikein huonosti parturikin on huomannut keskellä päätä tupsuja..olen sitten niitä selitellyt.
Tämä nyt on aika sekavaa tekstiä mutta jos joku osaa sanoa mikä minua vaivaa niin auttakaa...
Sitäkin halusin kysyä että miten pääsisin juttelemaan jonnekkin?En halua mennä paikaliseen terveyskeskukseen koska tämä on pieni kunta.
Eli olen aivan hukassa enkä tiedä mitä tehdä enään.
Olen 23-vuotias yhden lapsen äiti.Olen myös naimisissa aivan ihanan miehen kanssa.Avioliitto on hyvä mutta pikkuhiljaa pilaan senkin.
Elämässäni ei ole mikään onnistunut,en tiedä miksi.
Minulla on aina ollut jonkin asteista masennusta mutta nyt asiat on menny ihan hullunkuriseksi...tuntuu että kaikki mitä teen ei ole normaalia ja ajatustapanikin on ihan kieroutunut.
Aloitin taas koulun jonka sitten taas lopetin..tämä on jo 4jäs kerta.
Eikä se koulukaan mutta yleensäkkin asiat..pakoilen vastuuta,en tohdi enään vastata puhelimeen ...en pese pyykkiä...siis jos koira pissaalattialle annan sen olla matolla en jaksa vain,.ajattelen että siivoan myöhemmin....en kehtaa mennä kauppaan..itken helposti.Minulla on kamalasti suunnitelmia mutta ne aina tyssää.En osaa käyttää rahaa..tuhlaan kaiken ja kaikki laskut jää maksamatta.
Olen adoptoitu ihan pienenä etelä-amerikasta.Olen saanut kaiken mitä haluan ja kaikki on tehty minun puolesta,olen aina ihmeteelyt miksi kaikki ostaa minulle ja auttaa minua koska olen aika itsekäs ihminen vaikka en haluaisi olla.
Näen jonkun mukavan ihmisen koitan heti seuraavana päivänä "matkia" häntä eleillä ja puhetyylillä...??Minulla on kyllä ystäviä..hyviä sellaisia.Jos heiltä kysyisi millainen olen ne todennäköisesti sanoisi että puhelias kiva itseppäinen sosiaalinen...
Nyt kun minun pitäisi elää omaa elämää tntuu että olen vasta se 18 vuotias tai 16 votias....en osaa tehdä ruokaa,siivota ottaa vastuuta.Tottakai teen noitakaikkia mutta se ei ole minule itsestään selvyys...joudun usein kavereilta kysymään tai katselen tarkasti miten muut tekee.Tunnen oloni aika tyhmäksi vaikka en kuitenkaan ole tyhmä tiedän sen.Itken todella helposti ja tuntuu vatsassa ja rintakehässä outo paine...ahdistaa niin paljon.
Silloin kun tulin raskaaksi aloin saamaan raivokohtauksia jotka kohdistu mieheeni...tottakai hän halusi mennä koska oli vasta 19v,mutta minä pelkäsin että hän kuolee...tuntuu hassulta mutta mua vaivaa kokoajan kuolemanpelko että menetän hänet.Meillä oli usein riitaa ja lopulta se meni siihen että menin päälle.Ikinä ennen en ole ollut sellainen ja tuntu tosi pahalta.
Menimme naimisiin noin vuosi sitten ja sen jälkeen en ole enään päälle käynyt rauhoittunut..kai se johtuu siitä että mieheni on ollut kotona ja töissä.Mutta sekin on väärin haluan että hän menee ja elää omaakin elämää mutta sittenistun täällä kotona koko sen ajan naama kiinni lasissa että koska hän tulee enkä saa mitään tehtyä.silloin on helpompaa jos ollaan kavereitten kanssa samaan aikaaan...
Olen myös huomannut että aina kun olen enemmän ressaantunut nypin hiuksia ja silloin kun asiat on oikein huonosti parturikin on huomannut keskellä päätä tupsuja..olen sitten niitä selitellyt.
Tämä nyt on aika sekavaa tekstiä mutta jos joku osaa sanoa mikä minua vaivaa niin auttakaa...
Sitäkin halusin kysyä että miten pääsisin juttelemaan jonnekkin?En halua mennä paikaliseen terveyskeskukseen koska tämä on pieni kunta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos teillä on varaa mene yksityiselle lääkärille ja vaikka sitä kautta psykologille. Kysele vähän tutuilta tunteeko he jonkun hyvän psykologin....toisaalta aina voi vaihtaa jos ei ole tyytyväinen. Toisaalta voisit rohkaistua käyttämään omaa terveyskeskuslääkäriäsikin. Ja neuvolan palveluja. Muista että heillä kaikilla on vaitiolovelvollisuus.
Mielestäni tarvitsisit nyt jotakin apua ongelmiisi. Turha on enää viivytellä koska elämäsi vaikuttaa aika pulmalliselta etkä selvästikään voi hyvin. Ja sinulla on myös lapsi huolehdittavana. Rohkeasti vain apua hankkimaan ja asiat alkavat selviään.