Mahtavaa kun on ihastunut, ehkä jopa rakastunut. Sitä ajattelee toista koko ajan, maailman kauneinta ihmistä. Sitä miettii milloin nähdään ja tekisi koko ajan mieli olla hänen lähellään, koskettaa, suudella. Hellyyttä joka pakahduttaa sydämen, kiihkoa joka salpaa hengityksen. Rakkauttako?
Ei. Koska tiedät että se toinen ei halua sinua. Se myrkyttää kaiken tuntemasi. Mitä enemmän ajattelet häntä, sitä enemmän kärsit. Katkeruus ei kuulu rakkauteen. Vihaat maailmaa, kun se ei halua rakastaa sinua. Vihaat itseäsi, koska et ole tarpeeksi rakastettava. Et voi kulkea eteenpäin, koska et voi keskittyä mihinkään, ajatella mitään muuta kuin häntä, joka ei sinua halua. Toivottavasti en enää koskaan ihastu, ehkä jopa rakastu.
Ei. Koska tiedät että se toinen ei halua sinua. Se myrkyttää kaiken tuntemasi. Mitä enemmän ajattelet häntä, sitä enemmän kärsit. Katkeruus ei kuulu rakkauteen. Vihaat maailmaa, kun se ei halua rakastaa sinua. Vihaat itseäsi, koska et ole tarpeeksi rakastettava. Et voi kulkea eteenpäin, koska et voi keskittyä mihinkään, ajatella mitään muuta kuin häntä, joka ei sinua halua. Toivottavasti en enää koskaan ihastu, ehkä jopa rakastu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos kerran niin pahalta tuntuu
etkö millään pysty unohtamaan?
hyväksymään et se ei enää seuraa sun elämää silmillään?
laske mitään sun varan?
ihan totta joo, joku toinen voi hyvinkin ottaa sun paikan, maailmahan ei ole rajoittunut yhteen mantereeseen.
tiedän tarkallen miltä sinusta tuntuu.
Itse käyn läpi juuri tuota samaa. Pari viikoa on mennyt täydellisessä sumussa, kipu on fyysistä ja elämä lipuu sormien läpi. En osaa tarttua mihinkään. Mikään ei huvita. Kaipaa, kaipaa ja miettii.
Toivottavasti ei enää koskaan.
Oikeesti mahtavaa kun on ihastunut...
Mulla ihastus kestänyt jo useamman kuukauden, eikä loppua tunnu olevan tiedossa.
En kuitenkaan kärsi, en vihaa maailmaa enkä itseäni. Olen ehkä oppinut elämään asian kanssa?
Otan asian siltä kannalta, että kerran täällä eletään, nautin ihastuksen tunteesta ;) Pystymme ihastukseni kanssa olemaan kavereita, kyllä... olen siis kertonut ihastuksestani hänelle ja saanut tietää, että hänellä ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan.
Siltikin, joka kerta kun hänet näen, sydän pomppaa ilosta ja hän valaisee päiväni.
Yrittäkää ihmiset nauttia elämästä! Kerran täällä vaan eletään!!!
Totta on. En tosin itse ole vielä edes saanut suutani auki hänen läsnäollessaan enkä tottavie tiedä milloin siihen tilaisuus tulisi...mutta silti, hän on elämäni valo.
Toivottavasti jonain päivänä voin ilmaista hänelle mitä tunnen häntä kohtaan. Sitä on vain maltettava olla kärsivällinen..
Joo tuttua on. Välillä on niin ihastunut ja väliin vihastunut. Toisen ei pitäisi ihastumisesta tietää, mutta jotenkin kummasti kuitenkin tietää - vai tietääkö. Ja onko sillä minulle mitään merkitystä tai hänelle -nyt ei. Toisen suhdetta en menisi pilaamaan -en- sen verta on korkea moraali. Vaikkakin oma sydän ja kroppa kärsii. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin toisen ihmisen kunnioittaminen ja tämän tärkeän ihmisen tunteminen ja hänen seurastaan niin vaihtelevasta nauttiminen.
Mielialat vaihtelee ylhäältä suoraan montun pohjalle, mutta elämäähän tämä vain on! On mukavaa tuntea taas elävänsä ja hyvinä hetkinä säteilevänsä. Mun tunteitahan (fyysisiäkin sellaisia) nämä vain on ja mulla on lupa pitää ne salassa ainakin niin kauan kun tää kohde on varattu ja sittenkin välillä ajattelen, että pitäisin hänet mielellään vain ystävänä, koska luulen tai tiedän, että nykypäivän suhteet pari -sellaiset päättyvät usein paljon nopeammin kuin ystävyys -sellaiset.
Olenko oikeassa vai väärässä? Yhden suhteen jo onnistuin tuhoamaan muuttamalla sen pari -sellaiseksi.
rauhassa. Entä sitten? Sellainen joka on tyytyväinen itseensä ei tarvitse pakkomieltyä toiseen ihmiseen, kyseinen käytös kun kertoo pätemisen tarpeesta jonkun toisen avulla tai kautta.Eli sul on jotain puutteita itsetunnossa jos iät ja ajat haikailet henkilö Ylitse Muiden perään...Jäänyt harha mieleen että tuon ihmisen avulla olisi itse parempi ihminen.Olisikohan oikeasti ?? Mitä se muuttaisi todellisuudessa?