Apina mannerheim

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=mannerheim ranskan kirjeet&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi



http://www.jippii.fi/jsp/forum/thread.jsp?b=salaliitto&t=630

Entäs tämä:



Mannerheimin kirjeet ranskalaiselle ystävättärelleen paljastavat Marsalkan
olleen herkkäsieluinen homoseksuaalisuutensa
paljastumista pelkäävä mies. Kirjeet paljastavat
ihmisen roolin takana

"Ranskan kirjeet" kulkeutuivat 1950-luvulla presidentti Paasikiven käsiin, joka määräsi kirjeet salattaviksi, koska "Mannerheim on Suomen kansan yhtenäisyyden symboli, jota ei voi horjuuttaa paljastuksilla". Vain muutamat henkilöt
ovat nähneet "Ranskan kirjeet", mutta niiden sisällöstä on tihkunut tietoja 1950-luvulta alkaen. Kirjeiden nykyinen haltija on tuntematon. On myös mahdollista, että kirjeet tuhottiin, jossain vaiheessa.

Olisiko jo aika antaa Mannerheimin olla mitä oli, inhimillinen ihminen, symbolin ja kuvapatsaaan sijasta.

Mannerheimin
annik kirjoitti 7.7 13:21
vastaa


Hän on nimi ja aate
ja neurootiikkojen hokema
suuri tuote ajalleen
hänestä on tuhat kirjaa

Olen lukenut muistelmiasi
en ymmärrä sinua lainkaan
kerrot sodista ja hevosista
vaimostasi on kaksi riviä
lapsistasi ei mitään

Marsalkka Mannerheim
olitko sankari vai nolla
oletko henkilö vai tyhjä toive
halusitko jäykän patsaasi
ja nimeäsi kantavan valtakadun

Tunnistan tärkeilevän äänesi
olet pateettinen diiva
en tiedä tahdonko kuulla mitään
haluan tietoa enkä draamaa
aion erehtyä itse

Marsalkka Mannerheim
olitko sankari vai nolla
oletko henkilö vai tyhjä toive
halusitko jäykän patsaasi ja nimeäsi kantavan valtakadun

***********

1. Niin laski Marsalkan silmäluomi:
oli mustana taivas ja kusessa Suomi,
oli murtunut Kannas ja armeijan teräs,
sen sankarit metsissä käpyjä keräs.

2. Jo Päämajan saavutti tykkien jyly,
oli Wiborg mennyt — oo kohtalo tyly!
Ja ruoste raiskasi Kauhavan rautaa,
Suur-Suomelle kaivettiin kookasta hautaa.

3. Oli rinnassa pelko ja kaulassa sisu
ja Suomen leijona — naukuva kisu!
Kovin heikosti lohdutti seikka se, että
oli pullossa tilkkanen Äänisen vettä.

4. Että kirottu Kemppi sen tehdä tohti!
Että prikaati laukkasi Kouvolaa kohti!
Että osaakin olla niin itsepäinen
tuo parjattu sotamies venäläinen.

5. Otur, olycka — de’ va’ de’ som mej hände
och de’ va’ bara skit som Adolf hit sände!
Vaan ei sittenkään tappio mieltäni paina:
olen taistellut usein ja hävinnyt aina.

6. Valan kerran hän vannoi: Miekkani tuppeen
panen vasta sitten kun viimeiseen gubbeen
on kamppailtu, kaaduttu — osa niin nätti —
vasta sitten kun vapaa on Liivi ja Lätti.

7. Lojui nurkassa miekkansa tupetta yhä,
Nicklén sitä jynssäili — arki tai pyhä.
Oli kartalta pyyhkäisty veljemme Eesti.
Sitä Siilasvuo tuijotti lasittuneesti.

8. Kerran jalosti yleni eloni kaari…
Kunpa istuisi vieläkin Kremlissä tsaari!
Vaan ei — siellä lemussa vodkan ja kaalin
punoo juoniaan Molotov — niin ja se Stalin.

9. Mutt’ niinhän se on, ach fan och förbannat;
senhän palkaksi saat kun sä parhaasi annat,
ura katkeaa mulla nyt kasakkain peitsiin,
Kaivopuisto adjö, minä matkustan Schweiziin.

10. Teille Heinrichs ja Airo myös hyvästit sanon
ja kaikkia kiitän ja anteeksi anon —
pian sammuvat lieskat ja hälvenee sauhu —
älä muistele pahalla, Marokon Kauhu.

11. Niin Marsalkan luomi vihdoin taas nousi,
veri sininen tyynesti suolissa sousi.
Hän huokasi, hetkisen ääneti vietti:
hän jäähyväissanoja miehilleen mietti.

12. Hän selkänsä suoristi, käskynsä jakoi,
ja kirjuri käskyn sen koneella takoi:
”Te kuulkaa, sankarit Summan ja Kollaan,
päiväkäskyni viimeinen: Kusessa ollaan.”