Olen syönyt mielialalääkkeitä pari vuotta. Olen keski-ikäinen ja takana on monenlaisia vaikeuksia, jotka enimmäkseen voitettu. Olen perheellinen ja lapset on jo isoja. Suurin ongelmani on työttömyys. Minulla on kaksi ammattia, jotka ovat hyvä yhdistelmä. Alalle ei ole kovin helppo työllistyä. Määräaikaisa työsuhteita on ollut vaikka kuinka paljon. Vakihommaa ei vaan löydy! En jaksa enää. On tosi rasittavaa aina aloittaa uudessa paikassa - ja väliajat pelätä, että uutta paikkaa ei tule.
Työttömyys on suurin syy masentuneisuuteeni. Se todella kalvaa. Olen tavallinen, ns. kunnollinen asioistaan ja perheestään ja itsestään huolehtiva ihminen. Olen terve, en juo enkä polta.
Aina sanotaan, että masentuneen pitää tutkiskella elämäänsä ja miettiä, mikä on masennukseen johtanut. Tiedän pääsyyn ja muutkin syyt, mutta jos syynä on työttömyys ja pätkätyöt, mitä voi tehdä? Olen mielestäni melko aktiivinen työnhakija. Olen miettinyt myös syytä työtilanteeseeni. Suurin osa syistä ei ole minusta riippuvaisia. Tiedän olevani riittävän hyvä, vaikka sitäkin tietysti välillä epäilen.
On erittäin vaikeaa aina tsempata itsensä yrittämään uudelleen ja uudelleen. Nytkin olen lääkityksellä niin hyvässä kunnossa, että voisin alkaa työn vaikka heti. Aikani saan kulumaan, vaikka yksinäiseltä joskus tuntuukin. Onneksi kirjat on keksitty, ja kirjasto, jossa voi lukea myös lehtiä.
Olisi mukavaa saada vastauksia, mitä ajatuksia kirjoitukseni sitten kenessäkin herättääkin. Kiitos, kun luitte. Voikaa hyvin!
Työttömyys on suurin syy masentuneisuuteeni. Se todella kalvaa. Olen tavallinen, ns. kunnollinen asioistaan ja perheestään ja itsestään huolehtiva ihminen. Olen terve, en juo enkä polta.
Aina sanotaan, että masentuneen pitää tutkiskella elämäänsä ja miettiä, mikä on masennukseen johtanut. Tiedän pääsyyn ja muutkin syyt, mutta jos syynä on työttömyys ja pätkätyöt, mitä voi tehdä? Olen mielestäni melko aktiivinen työnhakija. Olen miettinyt myös syytä työtilanteeseeni. Suurin osa syistä ei ole minusta riippuvaisia. Tiedän olevani riittävän hyvä, vaikka sitäkin tietysti välillä epäilen.
On erittäin vaikeaa aina tsempata itsensä yrittämään uudelleen ja uudelleen. Nytkin olen lääkityksellä niin hyvässä kunnossa, että voisin alkaa työn vaikka heti. Aikani saan kulumaan, vaikka yksinäiseltä joskus tuntuukin. Onneksi kirjat on keksitty, ja kirjasto, jossa voi lukea myös lehtiä.
Olisi mukavaa saada vastauksia, mitä ajatuksia kirjoitukseni sitten kenessäkin herättääkin. Kiitos, kun luitte. Voikaa hyvin!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minullakin on ollut raskaita asioita taustoissa, jotka ovat aiheuttaneet masennuksen. Työttömyys kuitenkin oli se, joka kamelin selän katkaisi. Ei niin, ettenkö viihtyisi kotona ja keksisi tekemistä. Ison perheen äitinä työtä riittää joka päivälle, mutta työnhakijana olo on ahdistavaa ja nöyryyttävääkin. Olen uusi tällä paikkakunnalla ja hakenut 3 vuotta työtä, mutta jalkaa en ole saanut oven väliin.
En tiedä, ahdistaako sinua työn puute vai epävarmuuden pelko, vai mikä, mutta minua ahdistaa pelko, mihin minut voitaisiin pakottaa tai työt, joita pelkään. Pelkään olla yksin vastuussa ja ihmisten edessä. Joka vuosi on ollut eri kurssi tai työharjoittelu, enkä minäkään aina jaksaisi aloittaa alusta koko ajan. Lyhyitten kurssien jälkeen tulee heti uudestaan stressaava työnhakutilanne.
Olen nelikymppinen, joten ikärasismia on varmasti mukana työn saannissa. Raskaita töitä kyllä tarjotaan, mutta minulla on fyysinen rajoite niihin.
Olen muutaman vuoden sinua vanhempi. Ikä on varmasti yksi juttu, joka vaikeuttaa työn saantia. Itsekin olen vaihtanut paikkakuntaa joitakin vuosia sitten ja sen jälkeen kouluttauduinkin, joten olen saanut tännekin jotain alkua. Minua ahdistaa työn puute ja epävarmuus, joka jatkuu ja jatkuu. Onneksi ei ole enää pieniä lapsia. Tuntui pahalta aikoinaan, kun heidän tilanteensa muuttui sen mukaan oliko minulla töitä vai ei.
mutta, en koe asiaa vaikeaksi. Päinvastoin, minusta on mielenkiintoista mennä aina uuteen paikkaan ja löytää sieltä oma tilansa.
Kaikki on tietenkin yksilöllistä.
Älä masennu! Mieti tätä hetkeä ja tätä päivää. Elä se! Huomisesta ei kukaan tiedä.
Hyvää jatkoa sinulle!
Voihan asiaan suhtautua noinkin. Joskus se onnistui minultakin, mutta ei enää parin vuosikymmenen jälkeen. Haluaisin jo pysyvyyttä, jotta voisi suunnitella elämäänsä pitemmällä aikavälillä.
Työn kannalta pätkätyöt aiheuttavat sen, että tuntuu , ettei mitään asiaa osaa todella hyvin, mutta osaa silti monia asioita.
Hyvää jatkoa sinullekin!
Työttömyys masentaa kenet tahansa ennen pitkää. Totta kai silläkin on hyvät puolensa, mutta ei kukaan saa pitkäaikaista tyydytystä, vaikka saakin tehdä, mitä haluaa, sillä taloudellinen niukkuus ja ihmisten kielteinen suhtautuminen kaikkine arvosteluineen ja epäilyksineen syö miestä.
Kun hakee ja hakee, eikä pääse, niin voi tulla myös kelvottomuuden ja arvottomuuden ajatuksia. Minä torjun ne, koska työttömyyteni syy ei ole minussa, vaan ulkoisissa tekijöissä - työpaikkoja ei ole alallani.
Kouluttautuisin uudestaan, mutta millä rahalla? Opintotuet on käytetty loppuelämäksi, jäljellä lainaa ja tavalliset elinkustannukset vaativat täysipäiväisen työn, mitä en saa nytkään, tai täydet tuet, mikä on nöyryyttävää.
Täysipäiväinen opiskelu ja täysipäiväinen työ eivät muutenkaan onnistu yhtäaikaa. Sivutoiminen opiskelu hanttihomman rinnalla kestää muutaman vuoden. Olen siis loukussa.
Aion kuitenkin hakea edelleen töitä ja kenties vielä kerran harjoittelun kautta sivualalle.
Itse en ole enää halukas pitkästi kouluttautumaan. Viimeisin koulutus on muutaman vuoden takaa. Taloudellisestikaan ei kävisi muu kuin oppisopimuskoulutus tai työvoimakoulutus. Se taas rajaa aika paljon vaihtoehtoja pois.
Viimeinen lauseesi pätee minuunkin: aion kuitenkin hakea edelleen töitä ja kenties vielä kerran harjoittelun kautta sivualalle.
minulla taas masennuksesta johtuvat muisti heikennykset ovat estänyt saada töitä ja opiskelun. joka on tutkittu moneen kertaan ja tutkitaan edelleen ja eri lääkkeitä kokeillen.ei se masennus aina johdu työttömyydestä.menossa jo kuudes vuosi ja kellossa 47v.
Meillä kaikilla on tarinamme... Masennukseen on monia syitä. Ei minullakaan sen puhkeamiseen työttömyys ainut syy ollut, mutta pääsyy ja muut asiat on jo kunnossa.
Hyvä, että tilannettasi tutkitaan. Toivottavasti sopiva lääkitys ja muu apu löytyy. Hyvää vointia sinulle!
Oli lohduttavaa lukea sinun kirjoitus olen itse samassa jamassa. Mutta jouduin työttömäksi kun työpaikalle tuli uusi pomo. Hän sai kuulla mun masennuksesta ja sitten ei enää tarvittu pätkätyöntekijää joka oli sairas. Uusia kyllä otettiin ja niille riitti töitä, kyllä ottaa aivoon kun kuudenvuoden jälkeen ei enään riitä töitä. Ja kun kysyin: että miksi ei enään minulle ole töitä niin tämä pomo ei vastaa vaan menee ihan hiljaiseksi. Kerroin että lääkitykseni on kohdallaan ja olen työhön kykenevä eikä sairaus tartu.Ja tarvitsisin tuon työn kun on perhettä sekä mies sairaseläkkeellä ( ei masennuksesta vaan ihan muun sairauksen takia).
Iso kiitos vielä ajatuksista että en ole yksin onhan meitä monta samassa tilanteessa eikä ole helppoa varmaan kenelläkkään .
Voimia teille kaikille työttömille ja erityisesti niille jotka ovat sairastaneet masennuksen.
sinä oot varmaan hammeen kantaja kun siull on jotain mist mie pidän.
oli törkeetä työnantajalta. Jos kaikki masentuneet heitettäisiin työpaikoistaan ulos, johan tulisi paljon vapaita työpaikkoja. Masennus ei automaattisesti merkitse työkyvyttömyyttä.
Toivottavasti löydät pian uuden työpaikan. Ja me kaikki sitä haluavat!
Pitkäaikanen pätkätyö on niin syvältä, että! Tunnen, että aloitin tämän määräaikaisuusrumban kun koko sana pätkätyö ei ollut edes missään esillä. Aluksi se oli ihan kivaa. Näki uusia ihmisiä, aloja ja kaikkea. Mutta sitten. Aina sitä samaa. Ensimmäiset kuukaudet oot ihan pihalla missä oot, ketä täällä on ja mitä pitäs tehdä. Yleensä haastattelussa kerrotaan että opastetaan eikä oleteta, että homma menee niinkui aina olisit moista tehnyt. Totuus on toinen. Sitten opit, saatat saada ihan kivoja kokemuksia ja suhteita ja sit taas yks kaks, bye bye. Mappia koristaa jälleen uusi työ.
Olen aivan poikki ja enkä haluaisi tehdä enää yhtään mitään, en hakea, enkä edes aloittaa mitään. Olen juossut työkkärin kursseilla ja kouluttautunut ja tehnyt tuhannen sata juttua. Ihan tulee sellainen fiilis, että pitäs mennä vaan jonnekin metsämökkiin asumaan ja haistattaa kaikelle paskat.