viimeinenkin pentu lähti tänään uusien omistajiensa mukaan. Koti tuntuu tyhjältä ja mieli apealta. Yksi ajanjakso taas ohitse. Pennun kanssa kaikki uuden oppiminen on antoisaa. On outoa taas tottua siihen että esteet voi purkaa ja ei tarvitse joka hetki katsoa jalkoihinsa ja hiihtää lattialla, kuten jokainen kääpiökoira kasvattaja ja omistaja oppii.
Kohta alkaa taas sukutaulujen katseleminen ja suunnittelu ensi vuotta varten. Alkaa taas aika tilata silmätutkimus ajat. Aika taas kasvattaa puhelin laskua ja tallentaa viime pentujen tiedot arkistoon.
Meillä on ollut onnea saada aina kunnolliset ihmiset pennuillemme. Nyt voi vain toivoa pentujen pysyvän terveinä ilman perinnöllisiä vikoja.
Kohta alkaa taas sukutaulujen katseleminen ja suunnittelu ensi vuotta varten. Alkaa taas aika tilata silmätutkimus ajat. Aika taas kasvattaa puhelin laskua ja tallentaa viime pentujen tiedot arkistoon.
Meillä on ollut onnea saada aina kunnolliset ihmiset pennuillemme. Nyt voi vain toivoa pentujen pysyvän terveinä ilman perinnöllisiä vikoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinhän se sananlasku sanoo, etteivät vanhemmat omista lapsiaan, vaan he ovat vain lainassa lyhyen aikaa. Kirjoitit hyvin ja aistin jotakin tuntemuksistasi.
Eräs oman elämäni kohokohta oli yli parikymmentä vuotta sitten, kun ystäväni perheen koiralla oli pennut. Muistan niistä pennuista kaiken, vaikka olin mukana vain apukäsiparina syntymästä luovutuksiin asti. Ajattelin, että jos jokaista pentua haettaessa esitän hiljaa mielessäni toivomuksen hyvästä kodista ja hellistä käsistä, niin toivomus toteutuu.
Aika joutuu ja sakuvauvanikin on jo puolivuotias. Hetki sitten sillä oli vielä pieni pentupanta ja se kävi uimassa pesuvadissa. Vauvahampaista sain talteen kaksi poskihammasta ja yhden kulmahampaan. Taidan keräillä muistoja.
ja keräätkin ihania muistoja. Se muisti on aika kummallinen ihmisellä, muistetaan vain ne hyvät jutut. Kyllä kesällä olin kieltämättä väsynyt tästä pentu rumbasta. Olen huomannut keski-ikäisenä(lue mummotautisena) nauttivani paljon enemmän pennuista kuin nuoruuden päivinä. Samoin aikuisista koiristani. Nykyään touhun ja hössötän niiden kanssa paljon enemmän kuin ennen, ja jotenkin tuntuu kuin niiltä saisikin mielettömän paljon enemmän. Mutta olen myös huomannut väsyväni helpommin kuin ennen. Laumassani on muutama oikein iso persoona, jokainen erilainen, ja kaikki suuret persoonat passauttavat itseään. Kuten Tintti ikä 6-vuotta. Sen joudun joka helskutin aamu kantamaan sylissäni pois mankkarista, ja katselemalla akkunasta mäelle Tintti sylissäni. Tuntuu kuin se arvostelisi ohikulkevien ihmisten asusteet ja ennenkaikkea kassit. Kotoakin saan lähteä, kun lähden aamupaivällä ennen kello yhtätoista, sen jälkeen lähdöt ja poissa olot ovat laittomia. ja sen näkee rouvan ilmeistä kotiin tullessa.
se luopuminen on ensin kasvatat muksuja ja sitten ne vaan lähtee minäkin odottelen niitä vauvoja sekä jälkikasvulta että koirulilta vaikka uros onkin mutta ainahan se on kova paikka luopua pennuista kun ne haluaisi pitää kaikki itsellä eikä antaa kenellekkään.