traumaattisia

Isäni on vl perheestä ja on haavoittuneessa rakkaudessaan pyrkinyt ohjaamaan meitä lapsiaankin samalle tielle. Hän on ollut hyvin yksioikoinen.

Kerron tämän siksi, että joku muukin joka on kokenut samaa voisi tunnistaa itsensä ja kirjoitukseni voisi vahvistaa hänen omaa ajatteluaan.

Isäni ei muistaakseni KOSKAAN sanonut minulle mitään positiivista itsestäni ollessani teini. Sen sijaan negatiivista tuli paljon, esim. harakka (sekä paskaperse) oli yleinen nimitys. Karttelin isääni, koska tiesin, ettei hän hyväksy minua. Kerran olin laittanut punaista kynsilakkaa. Isäni sanoi heti nähdessään minut, että olen kuin ilotaloon lähdössä. Sattui niin!

Tällainen ilmapiiri voi lapsuudesta saakka koettuna vaikuttaa, ettei lapsen minuus pääse eriytymään ja opitaan, että syntiä ovat mitä merkillisimmät asiat, kuten hiusten värjääminen (mutta permanentti ei.) Toisin sanoen opitaan USKONNOLLISUUS.

Kyllä teillä vanhoillisilla on varmasti elävässä uskossa olevia uskovia suurin osa, mutta uskonnollisuus on hyvä oppia erottamaan. Tietyllä tavalla täytyy uskaltautua ulos kaavoista.

Toinen esimerkki isäni uskonnollisista epäluuloista liittyy muihin seurakuntiin. Kerran hän sanoi perusteeksi (helluntailaisuudesta varoittaen) niinkin löyhän asian kuin kokous-sanan käytön. Hän sanoi "Sanoohan sen nyt jo pelkkä sanakin kokous, että jotain hämärää on tekeillä". (Olisi pitänyt sanoa hänelle takaisin, että seuroista itselleni tulee vähintään yhtä hämärä vaikutelma: salaseurat)

Pointti on se, että nämä asiat ovat sivuseikkoja sen rinnalla mitä sydämessämme on.

Kasvatuksessa kehottaisin kuitenkin olemaan varovaisia.
8996
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Olet pohtinut samoja asioita kuin minäkin. Musitan lapsuudesta aikoja, jolloin miehellä sai olla viikset, mutta ei partaa. Naisilla sai olla vaikka minkälaisia permanentteja sekä hius- ja kaulakoruja, mutta ei vähääkään väriä hiuksissa eikä edes pienen pieniä korviksia. Kuulostaa saivartelulta, mutta niillä asioilla puututaan ihmisten yksityisyyteen, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä taivaspaikkojen jaon kanssa. Jos rumasti sanoisin, niin v-lestat harrastavat pilkkujen nussimista tällaisilla säännöillään.

Nykyvuosina olen monikulttuurisessa työssäni törmännyt sellaiseen asiaan, että hyvin monissa uskonnoissa on samoja piireteitä: on aitoa ja vilpitöntä uskoa, jossa ei ahdisteta ihmisiä ulkonaisilla seikoilla. Toisaalta on myös piirteitä, jossa sanotaan (niin kuoin v-l:n porukoissakin) että näin tehdään, kun meidän uskonnossa on tapana tehdä näin. Käyn nykyisin eri uskontojen pyhissä paikoissa ja noukin niistä ne parhaat fiilikset. Olisi hyvä, jos tästä maailmasta löytyisi sellainen "usko" joka olisi täysin vapaa kaikista orjuuttavista uskonnollisuuksista. Eipä vain ole vastaan tullut...

Äänestä
  • No, itse olen sitä mieltä, että sekin on ongelma, jos haluaa olla täysin vapaa kenenkään määrittämistä normeista. Eihän silloin voi hyväksyä Jumalaa, jos haluaa olla ite jumala, PÄÄTTÄÄ ITSE MITÄ HALUAA. Jos ei ole mitään lakia (rakkauden) on elämässä viidakon lait.

    Syynä siihen miks halutaan vapautta, päättää ite, voi olla sekin, että ei luoteta, että Jumala ois HYVÄ ISÄ, joka ei millään tavalla ota meiltä pois arvokkaita asioita. Jumalasta voi olla ihan väärä kuva, jos on maallisesta isästä enemmän tai vähemmän ikävä kuva. Me ihmiset ei siis olla esimerkkejä siitä millanen Jumala on.

    Jos on pieni mielikuva, miten toivois hyvän isän lapsiaan rakastavan, Jumala on parempi. Totuutta ei ole monta, voihan sitä toki lähteä etsimään Jumalaa eri uskonnoista (onhan se mielekäs ajatus, jos ei ole käsitystä mikä on oikea tie)

    Oman luottamukseni laitan raamatun Jumalaan, joka ei ole minkään lahkon yksityisomaisuutta, vaan kaikkien Jumalan tuntemien todellisten kristittyjen Isä.

    Äänestä

Traumojen käsittely myöhemmin voi olla todella vaikea prosessi, vuosien vuosikymmenien. Kaikki eivät koskaan saa käsiteltyä traumojaan.

Äänestä

Etkö tosiaan muuta sanottavaa isästäsi keksi?

Äänestä
  • Vanhempiaan voi kunnioittaa, mutta silti kaikkea mitä he sanovat ja tekevät, ei tarvitse sokeasti ja nöyrästi sulattaa..

    Äänestä

  • -sh- kirjoitti:

    Vanhempiaan voi kunnioittaa, mutta silti kaikkea mitä he sanovat ja tekevät, ei tarvitse sokeasti ja nöyrästi sulattaa..

    Juuri näin. Toipuminen lähtee tosiasioiden tunnistamisesta. Tosiasiat eivät katoa puhumattomuudella. Se virtahepo on siinä keskellä olohuonetta vaikka siitä ei puhuttaisikaan. Vasta virtahevon havaitseminen ja tunnistaminen voi käynnistää sen ulos ajamisen.

    Äänestä

menkääs heidän foorumilleen?
keskusteluja käydään oman porukan kesken suljetussa piirissä ja jokainen jäsen(vl) on ylläpitäjä tai vähintään moderaattori.
jos sanot yhtään heidän oppiaan vastaan tulee kenkää!

Äänestä
  • Mainostamista vl-uskon ulkopuolelta yms ei katsota tarpeelliseksi.
    Muita keskustelupalstoja -tai kanavia ei saa täällä mainostaa
    (mm. muita uskoja ja hengellisyyksiä ei saa mainostaa, eikä antaa ko.
    www. osoitteita).

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


muistoja kirjoitti:

Isäni on vl perheestä ja on haavoittuneessa rakkaudessaan pyrkinyt ohjaamaan meitä lapsiaankin samalle tielle. Hän on ollut hyvin yksioikoinen.

Kerron tämän siksi, että joku muukin joka on kokenut samaa voisi tunnistaa itsensä ja kirjoitukseni voisi vahvistaa hänen omaa ajatteluaan.

Isäni ei muistaakseni KOSKAAN sanonut minulle mitään positiivista itsestäni ollessani teini. Sen sijaan negatiivista tuli paljon, esim. harakka (sekä paskaperse) oli yleinen nimitys. Karttelin isääni, koska tiesin, ettei hän hyväksy minua. Kerran olin laittanut punaista kynsilakkaa. Isäni sanoi heti nähdessään minut, että olen kuin ilotaloon lähdössä. Sattui niin!

Tällainen ilmapiiri voi lapsuudesta saakka koettuna vaikuttaa, ettei lapsen minuus pääse eriytymään ja opitaan, että syntiä ovat mitä merkillisimmät asiat, kuten hiusten värjääminen (mutta permanentti ei.) Toisin sanoen opitaan USKONNOLLISUUS.

Kyllä teillä vanhoillisilla on varmasti elävässä uskossa olevia uskovia suurin osa, mutta uskonnollisuus on hyvä oppia erottamaan. Tietyllä tavalla täytyy uskaltautua ulos kaavoista.

Toinen esimerkki isäni uskonnollisista epäluuloista liittyy muihin seurakuntiin. Kerran hän sanoi perusteeksi (helluntailaisuudesta varoittaen) niinkin löyhän asian kuin kokous-sanan käytön. Hän sanoi "Sanoohan sen nyt jo pelkkä sanakin kokous, että jotain hämärää on tekeillä". (Olisi pitänyt sanoa hänelle takaisin, että seuroista itselleni tulee vähintään yhtä hämärä vaikutelma: salaseurat)

Pointti on se, että nämä asiat ovat sivuseikkoja sen rinnalla mitä sydämessämme on.

Kasvatuksessa kehottaisin kuitenkin olemaan varovaisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu