Kertokaapa hyvät ystävät, millainen on mielestänne hyvä ihminen noin yleensä, ja hyvä mies noin erikseen? Tuntuu joskus siltä, että vaikka kuinka yrittäisi naistansa miellyttää, niin kovin vaikeaa se välillä tuntuu olevan. Teki niin tai näin, aina menee väärinpäin.
En ole katkera, mutta kuitenkin...
En ole katkera, mutta kuitenkin...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Hyvä mies kunnioittaa vaimoaan, rakastaa sitä, mutta antaa myös naiselle omaa tilaa, ei ole aina kiinni hihassa, ei aina epäile pahinta.....
Välillä hellii ja suukottaa, halaa, ja ottaa toisen huomioon...
On rehellinen, ei jio liikaa, ei tupakoi....hoitaa lapsia...
VIELÄKÖ????
No, oikeesti on mies paikallaan, ei ole virran vietävissä, tietää omat rajat, ei ole seikkailija, mutta osaa hupsutella ja hullutella...ja antaa myös naisen tehdä niin...
Joskus hetkittäin tuntuu,
että hyviä ihmisiä
ei ole olemassakaan.
Onneksi ne hetket,
menevät nopeasti ohitse.
Hyvä mies,
millainen hän on?
Ei ole helppoa vastausta siihen.
Sillä niin erilaisia ovat kaikki,
niin naiset kuin miehetkin.
Pidämme eri asioista eritavoin.
Toiset pitävät miellyttämisestä,
toiset rehellisyydestä.
Mutta kaikki varmaan
pitävät hellyydestä.
Sanoisin, että mies on
parhaimmilaan silloin,
kun on oma itsensä.
Kysymykseni pointti oli oikeastaan juuri tuo: olemalla oma rehellinen itsensä ei voi läheskään aina miellyttää. Vaikka omana itsenä oleminen ei sisällä yletöntä viinanjuontia, perheen laiminlyöntiä, velvollisuuksien laistamista - silti ns. "hyvänä miehenä" oleminen ei tunnu aina kelpaavan.
Taitaa olla ikuisuuskysymys, tuo hyvyys... vai pitäisikö vaihtaa tyyliä, olla kovempi? Se vain ei ole luonteelleni ominainen piirre...
Millähän kriteereillä sinä ´tyttöystävää´ itsellesi etsiskelet? Jos nyt mietit kysymystä, avoimin mielin, vaikket juuri nyt ole etsimässä mitään.
...itselleni naisystävää juuri nyt, voisin listata kriteereiksi ainakin nämä:
-älykkyys
-huumorintaju, seurallisuus
-oikeanlainen suurpiirteisyys (ei siis tiukkapipo)
-perustyytyväisyys elämäänsä eli ei haikaile taakse- eikä eteenpäin
-seksuaalisesti aktiivinen (siis oman miehensä suuntaan)
-jne jne loputtomiin :)
Järjestys voi olla toinenkin...ehkä tuo perustyytyväisyys olisi kuitenkin numero yksi, seksi kakkonen jne.
Näin siis, jos etsisin naista juuri nyt...
Olkoon tämä yhä ajatusleikki, jos nimeltään.
Niin ymmärsinkö oikein;
-Älykkyydellä tarkoitat, henkisyyttä.
-seurallisuudella, tiettyä rohkeutta kaikkea uutta kohtaan.
-Suurpiirteisyydellä, tiettyä reaaliteettia elämään ja sen tapahtumiin.
-perustyytyväisyydellä, kaapissa ei ole luurankoja.
-seksuaalisesti aktiivinenko kuvaisi, tasa-arvoa erotiikassa.
Olet aivan oikeassa siinä, että olemalla aito oma itsensä ei varmasti miellytä kaikkia. Mutta emmehän voi muutenkaan miellyttää kaikkia. Olennaista onkin se, että täytyisi löytää sellainen kumppani, jolle minä kelpaan juuri omana itsenäni ja joka puolestaan kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. Yrittämättä yhtään mitään. Eihän niitä oikeanlaisia ihmisiä varmaan niin monia ole, mutta täytyy elää toivossa, että kohdalle sattuisi se sopiva.
Ei kaikkien edes ole tarkoitus miellyttää kaikkia.
Kolme ensimmäistä oikein, kahta viimeistä tarkentaisin...
-Perustyytyväisyydellä tarkoitan sitä, että ollaan tyytyväisiä siihen mitä on juuri nyt, ei haikailla eilistä tai huomisen tarpeita, noin vertauskuvallisesti. Jos luurankoja on kaapissa, niin se onkin jo toinen juttu...
-Tasa-arvo seksissä, mitähän se mahtaa olla? Epätasa-arvo voisi olla sitä, jos toinen alistaa/vaatii jotain, johon toinen ei ole halukas. Siitäkään minulla ei ole kokemusta. Olen sen verran periaatteen mies, että jos nainen ei halua, hän ei halua. Olen varmaan viimeinen mies tyrkyttämään itseäni...ehkä haluan tulla halutuksi...?
Muuten:älykkyydellä tarkoitan juuri mitä totesit, ja sen lisäksi tunneälyä...liian "fiksut" naiset voivat olla jopa pelottavia, hrrrrr...
Oho, tuosta tarkennuksesta ensivaikutelmaksi sain nyt sen, että pitää elää kuin kädestä suuhun. Mutta sitä et tarkoita, sen nyt kyllä ymmärrän. Kaapissa olevilla luurangoilla kuvasin vertauskuvallisesti sitä, että jotkut asiat menneisyydessä ovat esim. olleet niin hirvittäviä, että niistä ei puhuta enää koskaan.
Edelleenkään en käytä sanaa seksi, vaan sanaa erotiikka, koska se kuvaa asiaa kokonaisvaltaisemmin. Tasa-arvolla kuvasin molempien aloitteellisuutta.
Miksi ihmeessä? koet fiksut naiset lähes pelottaviksi ?
Niin, siinäpä kysymys...ehkä miestä pelottaa se, jos nainen onkin "liian" fiksu. Miehenhän pitää olla se, joka sanoo miten asiat ovat :)
Olen työssäni tavannut muutamia todella älykkäitä naisia, enkä ole voinut olla aistimatta sitä, että he myös itse tietävät olevansa älykkäitä...tai ehkä minä kuvittelen.
Erotiikka on todella parempi ilmaisu kuin seksi, jossa siinäkään sanassa ei vikaa ole. Molempien aloitteellisuus ja todellinen halu olla toisen lähellä, siinäpä se...
noin niin kuin vastasit, vaikka tällä kertaa asetin kysymykseni muotoon, "miksi ihmeessä koet" eli henkilökohtaista vastausta peräänkuulutin.
Vai oliko tuo myös oma näkemys asiasta.
Terve itsetunto yleensä näkyy ihmisestä vuorovaikutteisessa kanssakäymisessä, sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Ehkä sen siis voi aistia se vastapuolikin, kuten asian ilmaisit, ei se varmaan kuvitelmaasi ole voinut olla?
...nimittäin älykkyyttä on myös huomioida asioita, joita ei sanota ääneen, ne vain ovat huomioitavissa niille jotka niitä huomioivat, Kris...
tietysti olet, M45.
Silti olisin jostain syystä kaivannut sitä henk.koht. mielipidettä suoraan sanottuna.
En kai halunnut edes tulkita sanojasi "miehenhän pitää olla se, joka sanoo miten asiat ovat." siten, kuin alitajuntani sen itsepintaisesti yrittää ilmoille tuoda.
Aika käy tänään vähiin..jatkaisimmeko huomenna?
kiitos sinulle juttutuokiosta. :-)
...itsestäsi, jos haluat jatkaa keskusteluamme;)
Mukavaa päivänjatkoa, Kris!
täällä aikaisin aamulla, mutta
tuli kiire kahville :-)
Mihin jäimme keskustelussamme?
Sinullekin kivaa päivänjatkoa..
minä olin aivan samanlainen mies mutta en enää. koska huomasin sen että nainen jonka kanssa olin naimisissa käytti vain hyvätahtoisuuttani hyväkseen vei minulta autoni kieroilulla ja myös rahat hävisi vuokra rahat katosi huomasin myöhemmin että hän suunnitteli kaiken niin hienosti että en olisi millään uskonut. oma vaimo varastaisi omasta kodistaan ja perheestään ja sitten katoaa pian toisen miehen luokse. sen sanon sinulle että älä missään tapauksessa luota heti naiseen. koska nainen osaa myös näytellä ja olla olevinaan vaimo. monet ystäväni kertoivat minulle että minä olin liian hyvä mies. ja kuulemma ei saisi olla liian hyvä naiselle. minä tiskasin ja tein kaiken talous työn ja kävin myös kaupassa ruoka ostoksia tekemässä. arvaas missä minun vaimoni olikin sillä aikaa. toisen miehen luona ja tietysti tekemässä sitä. niin että koeta olla hieman varovainen noiden naisten kanssa
Ei sanaakaan rakkaudesta.
Eikö kukaan rakastanut ketään?
Miksi siis mennä naimisiin?
Tuttu on tuo edellisen tarina. Jospa meni näin:
Vain toinen rakasti - toinen tiesi, mitä halusi ja myös sai sen. Miehen hyväuskoisuutta on helppo käyttää hyväkseen. Muutama hellä hetki ja kaunis lupaus ja mies kävelee ansaan kuin idiootti kuvitellen löytäneensä sen suuren rakkauden.
Jäljelle jäi suuri pettymys, elatusmaksut ja tasingon maksuista velkakirja. "Enää" kymmenen vuotta lusimista jäljellä. Ihan kohtuullinen tuomio siitä, että halusin vain rakastaa ja perustaa perheen.
Tässä hetkessä en todellakaan keksi ainuttakaan syytä, miksi mennä naimisiin. Onko tuttua, veljet?
... on tuo kertomuksesi. Naiset ovat loistavia käyttämään miehiä hyväkseen, minäkin jouduin sellaisen kohteeksi, vaikka luulinkin exäni tavatessani ja vielä naimisiinkin mennessäni löytäneeni rakkauden. Viiden vuoden avioliitto maksoi minulle pelkästään tasingon muodossa vajaat 700.000 mk ja reilut 13 vuotta maksan vielä kovia elatusmaksujakin, vaikka poikani onkin luonani tapaamisoikeussopimuksen mukaan 13 vrk/kk. Exän luona hän on keskimäärin 17 vrk/kk. Noista neljästä päivästä, jotka ovat enemmän pojan äitinsä luona asumista, maksan 548 mk/päivä. Lisäksi tietysti lapsilisä menee äitinsä tilille.
Tämähän on lyhyesti ilmaisten yhteiskunnan tukemaa laillistettua isien ryöstöä. Mutta oma vikanihan tuo tasingon maksu oli: olin liian rakastunut vielä naimisiin mennessämmekin, jotta olisin pitänyt pääni avioehdosta, jota exäni jyrkästi vastusti sanoen sen loukkaavan hänen rakkauttaan ja osoittavan etten luota häneen. Naiivia uskoa tuollaista väitettä, eikö totta? Naiset osaavat olla äärettömän julmia ja ahneita!
kyllä minä rakastin häntä todella paljon mutta alussa hän rakasti minua ei mennyt kovin pitkään kunnes huomasi sen että olen hyvä mies ja minua voi käyttää hyväkseen. mietippä onko normaalia jos nainen kertoo poliisille että minä en ole lapsen isä. se oli todella niin iso loukkas minua kohtaan että miten nainen voikaan käyttäyä näin vaikka minä rakastin ja luotin häneen en todellakaan ymmärrä sitä.
enhän minä voi tietää, onko exäsi ollut oikeasti huijausmielessä liikkeellä. Voihan se niinkin olla.
Voin vain kertoa oman eroni tarinan: mies rakastui pikkujouluissa ja häipyi samantien 15 vuoden avioliiton jälkeen. Onneksi meillä oli avioehto, joten sain kutakuinkin omat rahani mukaani. Mies maksaa nyt hyvästä palkastaan huolimatta kutakuinkin minimielatusmaksuja ja valittaa sitä, että häntä kohdellaan jotenkin epäoikeudenmukaisesti (kun ei saanut tarpeeksi isoo osaa rahoista, kun joutuu maksamaan oman lapsensa elatuksesta jne...) Näin yksinhuoltajaäitinä ei tuollainen valittaminen tunnu oikein mukavalta. Meidän elämässä kun noita vaikeuksia on nyt monenlaisia, eikä raha tunnu niistä tärkeimmältä.
Mutta kieltämättä olisin varmasti katkera, jos olisin menettänyt vähäiset säästöni miehen lisäksi! Kyllä luotettavuus on ihmisessä se kaikkein tärkein ominaisuus, tarkoittaen sekä pettämistä että noita raha-asioitakin!
Tuttua oli tekstisi. Minunkin aviomieheni suusta kuulee usein samanlaista viestiä. Naisena minä toivon mieheltäni positiivista palautetta, haluan kuulla, että olen haluttu, rakastettu ja hyväksytty. En ole ajatustenlukija joten minulle pitää kertoa tunteista. Ihmisiä on niin monenlaisia. Toiset avoimia, toiset kylmiä oman edun tavoittelijoita. Mutta joka päivä löydät jotain uutta kun katsot ympärillesi. Uskalla luottaa ihmisiin. Vaikeat päivät ovat elämää.
Positiivinen palaute on meille kaikille tärkeää, myös miehelle. Jos sitä ei saa, niin jotain tuntuu puuttuvan, eikö?
Kun kyselin tuossa avauksessani, että millainen on hyvä mies, niin ei kai sentään kyse ole *naisen* viihdyttämisestä pelkästään? Kai mies voi olla hyvä - oletan - vaikkei jatkuvasti annakaan myönteistä palautetta puolisolleen...?
Kun sanot, että "minunkin aviomieheni suusta kuulee usein samanlaista viestiä", niin en liene pulmani kanssa yksin.
Ehkä vika onkin miehen ja naisen välisen viestinnän katkoksista, tai viestien väärintulkinnoista.
Kiitos silti omasta viestistäsi, yritän ymmärtää sen niin kuin tarkoitit.
Itse petetyksi tulleena vaimona, mutta silti vielä yhdessä...arvostan miehessä eniten luonnollisesti sitoutumista perheeseen ja omaan vaimoon. Mutta yhteistä tekemistä pitää olla ja naurua, jos ei yhdessä naureta ja tehdä mitä milloinkin voi unohtaa koko jutun. Ei ole sen hyvempiä miehiä kuin naisiakaan, molempien tarvii huomioida toisiaan, kiitellä, paiata ja jopa osata riidellä niin, että voi kohta halata.
Joo, näin se menee.....luottoa ja naurua ja yhdessä hulluttelua....
mutta riippakivi ei saa olla toisen nilkassa.....vapaus ja vastuu molemmilla!
Juu, olen ihan samaa mieltä. Noin periaatteessa. Meilläkin oli naurua ja yhteistä tekemistä ja luottamusta sekä vapautta siihen asti, kun mies ymmärsi vapautensa hieman väärin (en välittänyt!?) ja häipyi enemmän tarvitsevan matkaan. että näinkin voi käydä...
Tarkoitin juuri tuota. Molemminpuolinen huomioiminen on tärkeää. Tottakai myös miehet kaipaavat huomiota siinä missä naisetkin. "Hyvä mies" on oma itsensä, kohtelias, uuttera, rehellinen.... Sanoja löytyy satoja. Hyvä mies on juuri sellainen kuin itse on. Miten joku voi kertoa juuri ne oikeat asiat joita sisältyy tuohon "hyvään mieheen"? Kaikki kokevat asiat eri tavalla... Hyvää kesää ;)
Mukava huomata, että aihe on saanut monet naiset ottamaan kantaa ja tekemään teräviä huomioitaan. Ehkäpä en sitten olekaan kovin yksin mielipiteineni.
Kiitos sinulle ja oikein hyvää kesänjatkoa! Kyllä tämä tästä... :)
No, oletko oppinut näistä jutuista mitään??? Ottanut ns. härkää sarvista ja terästäytynyt. Ei tää maailma niin paha oo, ja kyllä täällä riittää ihan fiksuja ja normaaleja naisia ja miehiäkin.
Onnea sulle etsintääsi....!!!!
Olen oppinut ainakin sen, että fiksuja ja normaaleja ihmisiä on varmaan riittävästi...ja kovin mielelläni lukeudun itsekin tähän porukkaan.
Onneakin tarvitaan, vaikken varsinaisesti ole etsimässä ketään...jos nyt ei ihan suoraan "sylliin kuleksi"....
Olen niin vanhanaikainen että arvostan miehessä rehellisyyttä, uskollisuutta ja ahkeruutta..sillä en kuitenkaan tarkoita että miehen pitäisi yksin elättää perheensä.
Hyvä ihminen, oli sitten mies tai nainen,on
mielestäni:
*rehellinen
*myös toiset huomioon ottava
*sanansamittainen
*huumorintajuinen
Ketään ei tarvitse "yrittää miellyttää",
silloinhan ei ole oma itsensä vaan teeskentelee.
Palaan vielä palstalle kommentoimaan kommenttiasi, jos sopii.
Rehellinen kantani on, että omassa parisuhteessani, kuten muussakin elämässäni, olen (ainakin pyrkinyt) kaiken aikaa rehellisyyteen, huomioimaan toisen tarpeet; olen pitänyt sanani (98%), ja huumorintajuttomuudesta minua ei ole koskaan moitittu. Jos nämä ovat hyvän ihmisen tunnusmerkit, niin ehkä sitten olen sitä.
Mutta.
En tietenkään väitä olevan ns. hyvä ihminen kaikessa ja kaiken aikaa. Pulmani kenties on se, etten tästä "hyvyydestäni" huolimatta saa toisen arvostusta ja hyväksyntää niin kuin itse haluaisin. Siksi sanoinkin jossain tuolla ylempänä, että tekee niin tai näin, aina tuntuu menevän väärinpäin.
Ei tämä asia elämääni ravista tämän enempää, vaikka usein toivoisikin saavansa pikkuisen enemmän huomiota, kaikin tavoin, osakseeen. Kaikkeen kai tottuu...paitsi pitämään jääpuikkoa takapuolessaan: juuri kun olet siihen tottumaisillasi, puikko sulaa ja koko homma on aloitettava alusta.
Kiitos silti sinullekin. Mukavaa kesän jatkoa... ;)
Kukapa meistä olisi "kultakimpale" kaikessa ja kaiken aikaa.
Takerruin sanoihisi:"niin kuin itse haluaisin".
Tietääkö toinen miten sinä haluat, vai täytyykö hänen vain arvella? Ja vastaavasti annatko
toiselle hänen haluamallaan tavalla?
Puhukaa ihmiset, puhukaa !!!
Esim. helliä kosketuksia ohimennen, halauksia ja suukkoja, lämpimään kainaloon käpertymisiä ja muita pieniä, mutta niin tarpeellia arvostuksen ja hyväksynnän osoituksia. Niitä ainakin itse kaipasin......
Lämmintä ja virkistävää kesää myös sinulle!