olin n.15 v v.lestad. ja perheeni siis on edelleen lestoja. olen vanhin lapsista, ja täytän kohta 17.
elämä on muuten ihanaa mutta ajatelkaa vl. vanhemmat lapsianne jotka ovat eronneet lestadiolaisuudesta. ette tiedäkkään miten paljon tuskaa aiheutatte vaikka luulette olevanne hyviä ja rakastavaisia vanhempia. paskat!!!!!!!!
kunhan vaan pääsenkin muuttamaan kotoa en enää ikinä halua nähdä perhettäni. heitä, jotka ovat suurimman tuskan elämääni aiheuttaneet, itse ymmärtämättä sitä. eipä tule ensi talvena heille häihinkään kutsua. siitä voin olla varma! en edes enää halua kutsua perhettäni perheekseni. heillä ei ole mitään arvoa elämässäni. ainoastaan kaksi pienintä sisarustani(1,5v ja kohta 4v).
elämä on muuten ihanaa mutta ajatelkaa vl. vanhemmat lapsianne jotka ovat eronneet lestadiolaisuudesta. ette tiedäkkään miten paljon tuskaa aiheutatte vaikka luulette olevanne hyviä ja rakastavaisia vanhempia. paskat!!!!!!!!
kunhan vaan pääsenkin muuttamaan kotoa en enää ikinä halua nähdä perhettäni. heitä, jotka ovat suurimman tuskan elämääni aiheuttaneet, itse ymmärtämättä sitä. eipä tule ensi talvena heille häihinkään kutsua. siitä voin olla varma! en edes enää halua kutsua perhettäni perheekseni. heillä ei ole mitään arvoa elämässäni. ainoastaan kaksi pienintä sisarustani(1,5v ja kohta 4v).
Vastaukset 14
Vanhimmat
Matt. 10:37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
Luuk.14:26
"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000010908814
heippa!
Sun kirjoitus oli aika negatiivinen, varsinkin suhtautuminen vanhempiasi kohtaan.Itse olen myös vl perheestä ja itse en enää ole vl.Perheelleni tämä asia oli aluksi järkytys, mutta ajan kans kaikki tasaantuu.Yhtä rakkaana lapsena pidetään ei uskovia ja uskovia meidän perheessä.Kaikki yhtä tervetulleita käymään kotiin.
Kannattaa sun kuitenkin muistaa se, että minkä taakseen jättää sen eestään löytää.Yritä ensin itse käsitellä asia itsesi kanssa ja sitten antaa aikaa perheelle. Yhden asian haluan kuitenkin sanoa, Ilman perhettä, ilman juuria on vaikea elää, kuitenkin ne omalla tavalla rakkaat kotiväki pyörii mielessä..Nimit.itse suuressa uhossani lähdin kotoa ja päätin etten koskaan mene sinne, kappas vain ei kauan mennyt kun ikävä iski ja sinne oli mentävä käymään.
Itse olen jo 30v, joten Kaikille nuorille niin ei ja joo uskovaisille haluan sanoa, että jos te ette kunnioita omia vanhempia ja varmaa on että ei myöskään teidän lapset kunnioita teitä!
Tsemppiä ja ihanaa syksyä
Hei Nimetön nainen,
Haluaisin tietää oletko vielä uskossa? Ja kaikki muutkin elämäsi vaiheet kiinnostaisivat.
Täällä kahden vaiheilla mihin kuulua/liittyä? Juuret lestadiolaisuudessa (ei vl), ry:ssä tuntuisi uskovan elämä helpommalta (iso porukka ja meikäläisiä kaikkialla), mutta omatunto ja jokin muukin sotii vastaan.
Aina jossain muualla on tullut synnintunto ja tehty parannus ja saatu uutta virtaa uskonelämään.
kun noi kovasti paasaat. Mene ihmeessä ja tee parannus, niin olo kevenee.
Kiinostais tietää mistä arvostelet vanhempiasi,
kun itse olen arvostellut vanhempiani siitä, etteivät he taas ole vieneet lapsia seuroihin juuri kertaakaan, ei ole ollut muita uskovia perhetuttuja, sukulaisiin etäiset välit. Ja oma uskoon tulo on ollut muutenkin ihme olosuhteet huomioon ottaen..
" itse olen arvostellut vanhempiani siitä, etteivät he taas ole vieneet lapsia seuroihin juuri kertaakaan"
Siis kuitenkin ovat vieneet? Lapsille varmaan kirkastui, että on parempi olla ruokkimassa sieluaan muualla kuin *vanhoillislestadiolaisissa* seuroissa.
Tilanteesi kuulostaa kovin tutulta. Käsittämättömän monilla vanhoillislestadiolaisilla on sellainen käsitys, että heidän lapsensa haluavat liikkua samoissa piireissä kuin vanhempansa. Tuntuvat vielä uskovan, että heidän valintansa on ainut oikea, joka jotenkin sitten oikeuttaa retuuttamaan vastustuskyvyttömät lapset suoraan synnytyslaitokselta heidän valitsemiinsa tilaisuuksiin.
Itse kyseenalaistin tällaisen menon jo hyvin nuorena. Kadehdin naapureita, jotka veivät lapsensa tutustumaan eri yhteisöihin. Pienellä paikkakunnalla (ja taloudellisessa niukkuudessa) minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tällaiseen. Vasta opiskelemaan muutettuani pääsin tutustumaan monipuolisesti tarjontaan. Monessa paikassa käytyäni olen saanut laajan kuvan ja tehnyt valintani, ja käyn nyt muutamissa varsin erilaisissa yhteisöissä melko säännöllisesti sanankuulossa ja laulamassa. Tällaista uskomisen vapautta ja iloa ei koti(paikkakunta)ni pystynyt tarjoamaan. Nyt saan RIEMUITA taivastiellä!
Voi kun kiva kuulla. Olen iloinen puolestasi!
Sain taas uusia ajatuksia kommentistasi.
Me (minä, mieheni, sisarukset, kaverit, appivanhemmat jne.) käymme monessa paikassa, juuret kaikilla lestadiolaisuudessa (ei vl).
Kuitenkin olen aina kritisoinut omia vanhempiani siitä, kun ei ole ollut lapsesta asti hengellistä kotia, tiivistä yhteisöä ja uskovia ystäväperheitä.
Nyt kun oma perhe kasvaa pohditaan paljon että millainen malli ja kokemuspohja halutaan nyt omille lapsille antaa.
Tavallaanhan tämä nykytilanne on ihanteellinen, on tietty paikka jossa on juuret, mutta käydään muuallakin ja edes muutama ystäväperhe tekee samoin.
MUTTA, TÄHÄN HALUAISIN APUA (laitan saman vaikka vielä keskustelunavaukseksikin):
Mulle on kouluajoista lähtien tullut ry:läisten "kavereiden" auttamana ajoittainen ahdistus: "alanko sittenkin vanskuksi". Ajatus on sellainen että, "jos luopuisinkin Jeesuksesta ja kieltäisin kaiken ja alkaisin vansuksi". Saisin sen yhteisön mistä olen aina haaveillut.
Aina törmään uudelleen ja uudelleen ry:läiseen, jonka kanssa tulee puhetta mitä me ollaan ja mihin uskotaan.
Ja joka kerta se toinen jää sille mielelle että olen "haku päällä" uskonasioissa ja mun puolesta pitää rukoilla jne.
Menen nopeasti puolustuskannalle enkä tiedä mitä sanoisin. MITÄ PITÄISI SANOA?
En oikein tohdi sanoa suoraankaan, että olisihan se omalla tavallaan helppoa ja turvallista elämää olla vansku, mutta kun omatunto sotii vastaan ja perusajatus tuntuu Raamatun vastaiselta.
Loppupelissä ei sitten auta ainakaan itseä, vaikka ulkoiset seikat olis ry:ssä kuinka kohallaan hyvänsä (vastais omia periatteeita tms.), jos perusidea ei ole Raamatun mukainen!??
ASIALLISTA KOMMENTTIA, KIITOS
Haluaisin kuulla myös ajatuksia siitä, mitä periaatteita olette "säilyttäneet poislähtiessä"?
Mitä sinä lässytät, että perhees on aiheuttanut sulle tuskaa. Hyvää vain he tarkoittavat loppujen lopuksi.
Ja ihan turhaan poltat välejäsi perheeseen noin säälittävän asian takia. eikö se ole niin, et jos sinä et halua uskoa, ja vastaan ottaa sitä kallista lahjaa, joka meille on luvattu, niin saat toki olla uskomatta.
Itse rukoilen runsaasti puolestasi, että saisit parannuksen armon ja pääsisit takaisin Jumalan lasten joukkoon. Tuollainen valittaminen on lähinnä säälittävää ja jopa huvittavaa, että väität meitä hirveämmiksi mitä oikeasti olemme.
Rakastamme myös epäuskoisia ihmisiä. Ja siksi rukoilemmekin, että mahdollisimimman moni sais tässä armon ajassa syntinsä anteeksi.
Sullekin kuuluu vielä kutsu taivaasta, ovet ovat vielä avoinna.
Vielä tulee se aika, jolloin on jo liian myöhäistä uskoa.
Miten joku VOI ajatella että se 100 000 v-l:n (joista alle puolet aikuisia ja joista suuri osa tekopyhiä)
olisi se ainoa Jumalan lasten joukko?
Mikä siinä on niin vaikeaa että lukisit itse Raamattua ja ottaisit selvää!
Lestadiolaisuus on pienempi kuin sadat tuhannet "lahkot", miten jonkun SRK:n sääntöjen mukaan elävät (osittain Raamatun vastaiset) opit voisivat olla ainoat jotka pelastukseen vievät?
Eikö kaikkien kristittyjen kannattaisi pitää yhtä?
Alkuperäiselle kirjoittajalla; isäsi kuulostaa todella vaikealta ihmiseltä.
Koita antaa hänelle anteeksi, kyllä joku muu ne tuomiot sitten langettaa..
Ai että on uskottava kirjoitus.
Vai että toinen mielestäsi lässyttää ja sinä rukoilet ja rakastat. Hmph.
Raamatussa sanotaan, että on vain yksi joukko ihmisiä, jotka pelastuu. Ja se on pienen pieni joukko.
Tällä hetkellä tämä uskovaisten joukko on pääsääntöisesti täällä suomen perukoilla.
Ennen meitä uskovien joukko oli saksassa. Luther oli uskovainen. Nyt saksassa ei ole kovinkaan paljon uskovaisia. siis samanlaisia, kuin me.
Kaikilla kristityillä pitäis olla sama henki.
Ei voikaan sovittaa jotain ihme helluntailaisia, mormoneja ja meitä lestadiolaisia saman katon alle, kun kaikilla on eri henki. Taistelujahan siitä tulisi.
Helluntailaiset jos jotkin, ovat hyvin tekopyhiä ja omavanhurskaita.
Mä haluun yksinkertaisesti uskoa, että uskomalla sana yksinkertaisesti, kuten vl-t uskoo, niin pelastuu. Ei tarvitse, kuin uskoa synnit anteeksi ja uskoa. kaikki muu annetaan siinä sivussa.
sontaa.