Kuuntelin jonain aamuna radiosta, kun siellä puhuttiin aviomiehen vuokrauksesta. Miestä kun kuulemma tarvitaan taulujen seinään laittoon ym. No aviovaimon vuokraukseen totesivat toimittajat heti, että kuulostaa ihan siltä, kuin naista ei tarvittaisi muualle kuin peiton alle. Itse protestoin mielessäni tuota miehen tarvetta noihin kotihommiin, kun ainakin meillä olen aina itse ripustanut taulut ja aloinkin pohtia mihin tuota ukkoo oikein tarvin;) Kotona esitin kysymyksen isännälle, että mihin se mua tarvii ja se totes heti, että olipa tyhmä juttu, kun kukas sitten pesee pyykit, jos mua ei olis... Samalla sain kuulla, ettei me hänen mielestään koiriakaan mihinkään tarvita, vaikka ne tuossa pyörivät taukoomatta, ilman niitä kun elämä olis kuulemma tosi helppoo (se ei ikinä luopuisi noista, vaikka välillä kitiseekin).
Olen hiukan pohtinut tuota, että eikö me ihan oikeesti tarvita koiria. No totta on, että ei niillä mitään "tehtävää" sen kummemmin meillä ole, mutta ystävänä ja kaverina ne kyllä ovat korvaamattomia. Pari päivää sitten isäntä oli illalla myöhään töissä ja kun täällä keskellä ei mitään asutaan, niin kyllä koin koirat oikeinkin tarpeellisiksi. Ilman niitä olisin lukinnut kaikki luukut jo alkuillasta, kun mielikuvitus saa aikaan mörköjä nurkkiin ja nukkuun en olisi uskaltautunut, ellei nuo karvaiset kaverit olisi olleet "vahdissa". Melkoinen apu niistä kyllä on ollut, kun miettii vaikka ulkoilua, ilman niitä mun ei tulis lenkkeiltyä eikä toi ukkokaan ulkoilis yhtään. Samalla koirien myötä meillä on tutustuttu todella mukaviin ihmisiin.
Itse koen noi todella hyväksi jutuksi, kun tulen töistä kotiin ja ne iloisina odottavat mua eteisessä. Ihanaa, kun huomaa miten innoissaan ne ovat mun näkemisestä, todella mainio rentoutumiskeino, kun päivän on kuunnellut ihmisten valitusta sairauksista ja vaivoista. Ja kun itsellä on fiilikset matalalla, niin kyllä 90 kg koiria sylissä väkisinkin vääntää naamaan hymyyn. Aamukin alkaa paljon mukavammin, kun huomaa aikasesta ajankohdasta huolimatta jonkun muunkin olevan jo hereillä, kaksi paria silmiä vahtii tarkkaan mun aamupalan syönnin ja auttaa aina tarvittaessa, kun leipä lakkaa maistumasta...
No nyt voi tietty sanoo, että koiralle onkin huomattavasti enemmän käyttöö kuin miehelle, mutta enköhän minäkin ne kaikki täällä pidä, vaikka oisivat miten hyödyttömiä;)
Mites te muut koette koiran tarpeellisuuden?
Olen hiukan pohtinut tuota, että eikö me ihan oikeesti tarvita koiria. No totta on, että ei niillä mitään "tehtävää" sen kummemmin meillä ole, mutta ystävänä ja kaverina ne kyllä ovat korvaamattomia. Pari päivää sitten isäntä oli illalla myöhään töissä ja kun täällä keskellä ei mitään asutaan, niin kyllä koin koirat oikeinkin tarpeellisiksi. Ilman niitä olisin lukinnut kaikki luukut jo alkuillasta, kun mielikuvitus saa aikaan mörköjä nurkkiin ja nukkuun en olisi uskaltautunut, ellei nuo karvaiset kaverit olisi olleet "vahdissa". Melkoinen apu niistä kyllä on ollut, kun miettii vaikka ulkoilua, ilman niitä mun ei tulis lenkkeiltyä eikä toi ukkokaan ulkoilis yhtään. Samalla koirien myötä meillä on tutustuttu todella mukaviin ihmisiin.
Itse koen noi todella hyväksi jutuksi, kun tulen töistä kotiin ja ne iloisina odottavat mua eteisessä. Ihanaa, kun huomaa miten innoissaan ne ovat mun näkemisestä, todella mainio rentoutumiskeino, kun päivän on kuunnellut ihmisten valitusta sairauksista ja vaivoista. Ja kun itsellä on fiilikset matalalla, niin kyllä 90 kg koiria sylissä väkisinkin vääntää naamaan hymyyn. Aamukin alkaa paljon mukavammin, kun huomaa aikasesta ajankohdasta huolimatta jonkun muunkin olevan jo hereillä, kaksi paria silmiä vahtii tarkkaan mun aamupalan syönnin ja auttaa aina tarvittaessa, kun leipä lakkaa maistumasta...
No nyt voi tietty sanoo, että koiralle onkin huomattavasti enemmän käyttöö kuin miehelle, mutta enköhän minäkin ne kaikki täällä pidä, vaikka oisivat miten hyödyttömiä;)
Mites te muut koette koiran tarpeellisuuden?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minua ei saisi ulos liikkeelle millään, jos ei olisi koiraa, yritin jonkun aikaa olla ilman kun edellinen sairastui syöpään oli vanha ja sydänvika, ajattelin etten enää koskaan ota koiraa.
minusta tuli ihan hirveä sohvaperuna!!
Enkä uskaltaisi, osaisi liikkua metsässä niinkuin teen koiran kanssa luotan niin sen vaistoihin, tyttäreni joutuu joskus olemaan iltaisin yksin kotona ja koira on turvana.
Ja kaikille lapsilleni koira on ollut korvaamaton lohduttaja ja sydänsurujen kuuntelija, silloin kun maailma potkii päähän.
Iloa, kaveruutta, lenkkiseuraa, turvallisuutta, uskollisuutta ja koira hyväksyy minut aina ehdoitta vaikka olisin minkä näköinen ja kokoinen.
Eiköhän siinä joitakin omasta mielestäni päteviä syitä koiran kanssa elämiseen.
Ja aikoinaan kun meillä oli iso kuolaava piereskelevä, kuorsaava uroskoira se muistutti aina miesten huonoista puolista, että kyllä ilman miestä pärjää, vaan ei koiraa.
Tintti, Sissi, Pipsa, Emppu-Eemeli, Jussi, Lilli, Fanny ovat kaikki osia minusta. Minä tarvitsen niitä arkeen, tarvitsen niitä juhlaan. Eli minulla ei olisi elämää ilman niitä. Ne ovat jokapäivä läsnä voimakkaasti, ne antavat minulle niin paljon, että olen usein miettinyt pystynkö antamaan niille edes murto osaa takaisin. En edes osaisi elää ilman niitä. Ilman niitä puhelin ei soisi läheskään niin usein kuin nyt, ei ovikello soisi, ei tulisi lähdettyä ulos, ei tulisi iltoja ei päiviä muiden koira harrastajien kanssa, ei yhteisiä illallisia, ei yhteisiä teatteri matkoja, ei käyntejä toisissa kaupungeissa. ei olisi harrastusta kennel elämässä, ei olisi näyttelytoimikuntia, ei kehäsihteeri toimintaa. ei käyntejä koiratarvike liikkeissä, ei käyntejä koulutus seminaareissa. Ei pentuja, ei uusia pennunomistajia. Eli elämäni olisi todella tyhjänpäiväistä ilman koiria.
Kalenterini olisi todella lähes tyhjä tapahtumista.
Tämä ei nyt liity asiaan, mutta olen jo jonkin aikaa miettinyt, että millaisessa talossa asut? Eihän tämä minulle kuulu.. :) Olen myös miettinyt sitä, että kuinka monta kertaa käyt päivässä lenkillä, monta koiraa kerrallaan mukana? Kun tuota galleria sivuasi olen lukenut ja huomannut että sinulla niitä koiruuksia on 7 (muistaakseni :D) kipaletta, niin että kyllä varmasti vauhtia riittää :P Huvittaa jotenkin ajatus, että esim. jos asut kerrostalon 5 kerroksessa, ja jokaista koiraa käytät n. 3 krt (?) päivässä ulkona niin sehän tekee aika monta kertaa päivässä :D :)
Ainiin, ei ole pakko vastata, olen nyt vain "vähän" utelias ja rupesi tuo asia mietityttämään ja nyt sitten uskalsin kysyä sitä :P
Välttämättä en tarvitsisi koiraa yhtään mihinkään. Käytännössä kuitenkin tarvitsen sitä viemään itseni lenkille, taitais muuten jäädä tuo liikunta lähinnä parkkipaikalle kävelyyn;)
Ja tuleva elämänmuutos taas lisää entisestään koiran tarvetta mukavana seurana.
Tuskinpa tarvitsee tuota vaimon vuokrausta harkita, kotihommat hoituu kyllä iteltäkin;)
Yksi syy koiran hankintaan vuosi sitten oli,että se on seurana lapselle aamulla ja iltapäivällä koulun jälkeen.Kummankaan ei tartte olla yksin.
Ja sit tietty saa meidät liikkeelle.
Mut ylipäätään koira kuuluu elämään,ilman sitä elämä on tyhjää.
vaan potkittavaksi kun oikein ottaa nystyyn eikä teillä vanhoilla piioilla ole miestä
aina huonon miehen voittaa? Tarvitko sinä koiraa potkittavaksi kun ei ole muijaa jota pitäis hellan ja nyrkin välissä?
kattoon jos siellä olis jotain heikompia joita vois potkii
vaikka peniä koiria ulkoilemassa
meitsi häippää nyt
asioita. Potki kunnon kivestä tehtyä koiraa.
On ikävä kun noita sairaita on joka paikassa. Taitaa tuo potkijakin olla jonkin sorttisen trokarin aikaansaannos. Kuten huomataan aina kannattaa satsata laatuun.
Monesti olen ihmetellyt,että mihin koirattomat ihmiset kuluttavat aikaansa.
Itelle kun ne koirat on niin itsestäänselvyys,etten voi edes kuvitella elämää ilman niitä.
Meillä kaikki pyörii enemmän tai vähemmän koirien ympärillä.Aina kun jotakin suunnitellaan,se ajatellaan koirien kannalta. Käytännössä kaikki ystävät ja tuttavatkin on koiraihmisiä,koirattomat on jääneet vuosien mittaan matkan varrelle.
Kaikki reissut liittyy jotenkin koiriin,jos ulkomaille lähdetään,pointti on aina se että siellä on joku kiinnostava koiratapahtuma,tai sitten ollaan astutusreissulla.
Samoin,jos kotimaassa liikutaan,niin aina koirajuttujen mukaan.
Kaikki harrastukset on koiraharrastuksia.
Arkielämässä koira on mukava otus,jota ilman olisi tosi tylsää ja tyhjää. en edes osaisi nukkua ilman suurimman osan punkasta vievää koiranretaletta,tai oikeastaan montaa semmoista...
Siihen on niin tottunut,että tekee sitten mitä vaan,niin aina on muutama kuono osallistumassa ja "auttamassa".
Lenkkeily ilman koiraa on ihan hölmön hommaa,menee hyvä lenkki kokonaan hukkaan.
Kyllä täytyy sanoa,että tarvitsen koiraa yksinkertaisesti elämiseen,laadukkaaseen elämiseen.
on niin erilaisia: joku haluaa satsata ihmissuhteisiin ja erityyppisiin ihmissuhdeharrastuksiin, vaikka golf esimerkiksi.
Joku toinen taas saa rauhan ja onnen, mitä lähempänä luontoa saa elää. Itsekin haluaisin asua maalla ja ruokkia kanoja aamulla, viedä lampaat pihattoon ja ruoantähteet possulle. Koirat tietysti olisivat silloinkin seurana ja mukana myös metsäretkillä kun menen kiville ja puille puhumaan. Kissat päivystäisivät senaikaa navetan ylisillä.
Vaan kun on kaupungissa töitä tehtävä, niin mahdoton yhtälöhän siitä tulee. Sitä kuitenkin yrittää järjestää itselleen asiat niin hyvin kuin saattaa: koirat ovat iso osa arvostamaani oikeata, luonnonmukaista elämää ja aitoa luontoa.
Enemmänkin: ne ovat ystäviä, joita arvostan hyvin korkealle. Harva Homo Sapiens pystyy kilpailemaan suosiostani eläinten kanssa.
Tietysti tarvitsemme koiria!
Siitä saa lenkki kaverin ja harrastus kaverin ja se on tietysti hyvä ystävä!
Ja se tekee hyvän mielen ja miellyttää omistajaansa
meillä tarvitaan miestä vain vällyjen alle kaikki muu hoituu minun tekemänä ja niinkuin koirallinen. fau ja tiinamuori sanoi niin siksi meillä on koiria.
Meillä tuo koiruus vahtii että herätään tarpeeksi aikaisin. Ei tulis päivästä ehkä mitään jos nukkuis puoleen päivään...huoh..kuinka kaipaankaan noita aikoja..*wirn*!
Terveys pysyy ehkä paremmissa kantimissa kun pitää lenkkeillä joka päivä ja monta kertaa. Elämäntavat ei ole mitään häävejä, raskas fyysinen työ selän päälle, tupakan poltto, roska ruoka ja syö milloin kerkee mihin vuorokauden aikaan tahansa, kahvin juonti ja ennen liikuin ainoastaan töissä...alkuun pelkäsin saavani raittiin ilman myrkytyksen..;)Mutta kummasti sitä on virkeempi tätä nykyään. Eipä tartte nykyään edes syödä yksin..ja näin syksyn pimetessä on ihana käpertyä koirulin kanssa peiton alle, sytyttää kynttilät ja vuokrata hyvä filmi..
aamulla heti kun herään, kainalooni ja laittaa posken poskea vasten ja jatketaan näin nukkumista. ... en osaa kuvitella herkempää hetkeä aamusta. Koira on elämänkumppanini kans yhtä tärkeä minun elämässäni, kuin vauva. Enkä häpeä sitä yhtään. Se on meidän 100 prosenttinen perheenjäsen.