Meillä keskustellaan jo lapsen kasvatuksesta, vaikka eka vauva ei ole vielä edes syntynyt.
Sekä mieheni että minä olemme kokeneet muutoin normaalin lapsuuden, mutta raha oli silloin hyvin tiukilla molempien vanhemmilla, joten perustarpeet tuli tyydytetyksi, mutta muuta ei tippunut. Rääsyissä kuljimme kouluun.
Nyt taloudellinen tilanteemme on hyvä. Voisimme antaa lapselle kaikkea parasta, mitä rahalla saa.
Itse haluaisin, ettei lapseni joudu kokemaan samaa kuin itse lapsuusaikana, jolloin ilahduin appelssiinista. Haluan lelliä lastani, ja haluan antaa sille viimeisen päälle kaiken eli muodin mukaiset vaatteet ja käyttörahaa.
Mieheni taas haluaa, että lapsi arvostaisi rahan saantia ja olisi iloinen, jos ylipäänsä saa lahjan. Ehkä päädymme lopulta kompromissiin, mutta nyt näyttää siltä, että minä ostan salaa ja mieheni ei pidä siitä.
Onko muilla samoja kokemuksia? Ja miten kävi?
Sekä mieheni että minä olemme kokeneet muutoin normaalin lapsuuden, mutta raha oli silloin hyvin tiukilla molempien vanhemmilla, joten perustarpeet tuli tyydytetyksi, mutta muuta ei tippunut. Rääsyissä kuljimme kouluun.
Nyt taloudellinen tilanteemme on hyvä. Voisimme antaa lapselle kaikkea parasta, mitä rahalla saa.
Itse haluaisin, ettei lapseni joudu kokemaan samaa kuin itse lapsuusaikana, jolloin ilahduin appelssiinista. Haluan lelliä lastani, ja haluan antaa sille viimeisen päälle kaiken eli muodin mukaiset vaatteet ja käyttörahaa.
Mieheni taas haluaa, että lapsi arvostaisi rahan saantia ja olisi iloinen, jos ylipäänsä saa lahjan. Ehkä päädymme lopulta kompromissiin, mutta nyt näyttää siltä, että minä ostan salaa ja mieheni ei pidä siitä.
Onko muilla samoja kokemuksia? Ja miten kävi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on sama tilanne, että vauva ei ole vielä syntynyt, mutta kasvatuksesta keskustellaan jo.
En anna mitään ohjeita - jokainen taaplatkoon tavallaan... Vain muutama ajatus aiheesta.
Omilla vanhemmillani oli sellainen käytäntö, että he antoivat käyttörahaa, kun pyydettiin ja jos/kun käyttökohde oli ns. järkevä - turhuuksiin ei rahaa tippunut. Vastineeksi tehtiin kotitöitä - vietiin roskat, leikattiin nurmikko, autettiin keittiössä ja siivoamisessa jne. Meitä lapsukaisia oli 4 ja vanhempani olivat tavallisia duunareita, joten kaikkea haluamaansa ei voinut saada - aiheutti tietenkin joskus pahaa mieltä ja riitelyäkin. Mutta näin jälkikäteen olen tyytyväinen saamaani kasvatukseen ja siihen, etten aina saanut kaikkea, mitä halusin. Kaipa siinä oppi jo pienestä jonkinlaista arkirealismia...
Mieheni kanssa yritämme kasvattaa oman lapsen siihen, että hän arvostaisi saamiaan tavaroita ja vaatteita ja ettei raha tule itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä jotain (kotitöitä ja vastuuta kohtuudella). Muttei pidä olla liian tiukkakaan omien ajatusten kanssa - joustovaraa ja tilaa yllätyksille pitää jättää.
Ehkä näissä lellimisasioissakin ois hyvä noudattaa jonkinlaista kultaista keskitietä, ettei lapsesta tule liian vaativa... Ehkä siinä pääsee itsekin helpommalla jatkossa, kun lapsi tietää säännöt myös tän asian suhteen.
Onnea lapsen kasvatukseen ja oman tyylin löytämiseen!!
Se, että olet kokenut huonon lapsuuden sen suhteen, ettei ollut varaa, ei olemikää syy hemmotella lasta. Hemmoteltuja lapsia on jo liikaa tässä maailmassa. Minua hemmoteltiin, ja minua kiusattiin siitä kun sain kaiken mitä halusin. En osaa arvostaa nykypäivänä mitään. Minusta tuli todella tunteeton. Kysyin vanhemmiltani että miksi saan kaiken mitä haluan, ja vastaukseksi sain että he ei aikoinaan mitään saaneet. Ei ole kivaa kun muut on kateellisia, sitten kiusasin itse niitä.
Niin, ja usein koulun pahimmat kiusaajat/kiusatut ovat hemmoteltuja paskanaamoja. Joten älä pilaa lastasi.
Mielenkiintoista, että joku on tuon hemmottelun jo kokenut. En itse nimittäin tunne ketään, joka olisi kaiken saanut vanhemmiltaan. Yleensä suomalaisilla lapsiperheillä on raha tiukalla tai vaikka kaikki olisikin kunnossa (oma auto, asunto jne.) niin silti rahaa säästetään johonkin tähdellisempään kuin lapsen lellittelyyn. Verotus on yksi syy, miksi suomalainen saa aina laskea pennejään (centtejään).
Meillä on tilanne nyt niin, että asun keskieuroopassa ja mieheni omistaa hyvin toimeentulevan softwarefirman. Meillä on jo luxusomistusasunto pilvenpiirtäjän huipulla, maatila ja uusi mersu. Aiemmin kuten kerroin himassa ei tippunut mitään ylimääräistä ei edes viikkorahaa tms. Opiskeluajan elin tosi niukasti, syömällä tonnikalaa ja riisiä jne.
Nyt kun sitten kerran on rahaa niin, ettei sitä tarvitse laskea tai suunnitella taloustilannetta etukäteen, vaan rahaa on joka ostokseen, mitä haluaa, en tiedä enää miten voisin rakkaalle lapselleni sanoa ei.
Ymmärrän kyllä, että joitain rajoja lapselle on asetettava enkä tietenkään halua, että lastani kiusataan koulussa. Joten kompromisseja aion tehdä.
Kiitos vastauksista!
Hemmottele lastasi rakkaudella - älä tavaralla. Tähän kun niin monet vanhemmat sortuvat nykyisin.
Lapsesta kasvaa itseensä luottava, mukava persoonallisuus jos häntä rakastetaan. Ei ole hyvä tarjota lapselle kultatarjottimella kaikkea mitä hän ikinä haluaa. Sillä se ei riitä! Lapsi etsii rajojaan ja kokeilee missä se kulkee. Mitä enemmän ostat ja tarjoat sitä enemmän hän haluaa, ellet pistä stoppia päälle.
Vinkkinä, että ostele lapsellesi tulevaisuudessa mieluummin vaatteita ja tärkeimpiä tavaroita, ennenkuin lähdet antamaan suunnattomia viikkorahoja.
..opiskelen ja aijon päästä oikikseen.Lapsen isukki on ekonomi. Rahaa ei meiltäkään puutu eika tarvitsekkaan mutta en aijo kasvattaa lastamme RAHALLA vaan kasvatetaan se arvostamaan ja ymmärtä'mään mistä se raha tulee ja kasvatukseen rakkautta. Lapsi on milissää et saa aina uutta mutta mutta.. kyllä se vanhempana sanoo si et rakkaus puuttui mut kaikkee kyllä sai (tunnen tälläsen tytön).