Eli siis jos käytät huumeita silloin tällöin. Huviksesi, nauttien niiden tuomista hyvistä oloista... etkä ole kokeilija...
Niin olkoon käyttömotiivisi kuinka järkevä ja tiedostava tahansa... käyttömääräsi kohtuullinen... tai käyttövälisi hyvin pitkä... niin riippumatta näistä asioista olet terminaalinarkomaani muutaman vuoden päästä?
Miksi näin käy? Voiko joku selvittää tarkasti? Ja siis tämä tapahtuu kaikille, väistämättä?
Niin olkoon käyttömotiivisi kuinka järkevä ja tiedostava tahansa... käyttömääräsi kohtuullinen... tai käyttövälisi hyvin pitkä... niin riippumatta näistä asioista olet terminaalinarkomaani muutaman vuoden päästä?
Miksi näin käy? Voiko joku selvittää tarkasti? Ja siis tämä tapahtuu kaikille, väistämättä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
"niin riippumatta näistä asioista olet terminaalinarkomaani muutaman vuoden päästä"
Esitä yksikin jonka käyttö on pysynyt kohtuullisena vuosikymmenten ajan, sitten voimme keskustella siitä olisiko syytä keksiä uusia nimityksiä vai ei.
Eikö löydy sopivaa esimerkkiä?
Miksi käytön tulisi kestää vuosikymmeniä?
Minun "huumetuttavuuksistani" puolet on lopettanut ilman että heille koskaan tuli minkäänlaisia ongelmia. He eivät lopettaneet ongelmien vuoksi vaan siksi että elämässä oli myös tärkeämpiäkin asioita.
Toisin sanoen, usein viihdekäyttäjille yhteinen piirre on se että huumeet ovat lähinnä yksi vaihe elämässä ja se viihdemuoto jää kuvioista jossain vaiheessa. Eivät kaikki diskoissa ravaa vaikka nuoruudessaan viihdekäyttivät kuinka aktiivisesti noita värivalo-rytmimusiikkipalveluja.
Toisin sanoen, nykyisin huumeita käyttävistä ja käyttönsä lopettaneista merkittävä enemmistö on näitä viihdekäyttäjiä. He eivät koskaan tule uutisiin koska heidän harrastuksensa on/oli salainen ja heidän poistumansa aktiivikäyttäjien keskuudesta ei johdu niinkään vieroitushoidosta tai vankeusrangaistuksesta vaan lähinnä siitä että penskan kanssa ei ole enää aikaa huvitella aineilla. Kuin ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä hollanninreissulla.
Ihmettelen, eikö ihminen saa muuttaa elämäänsä haluamallaan tavalla ja jättää asioita pois kun se on järkevää? Pitääkö kaikkea mihin alkaa jatkaa aina tappiin saakka?
Ymmärrän toki jos vertailukohtana on keskikaljakuppila-meininki jossa tuopin ääreen synnytään, eletään, mennään naimisiin, tehdään lisää tuoppikäsiä, erotaan, vanhetaan ja lopulta kuollaan. Joillakuilla elämä vaihtelee vähän enemmän toisenlaisilla sykleillä.
En tunne mummoasi joten häntä ei ole olemassa. Onko mahdollisesti muita väestönryhmiä, joidenka koet nauttivan perustelemattomasta nimityksestä?
Viimeisen viisitoista vuotta olen ihmetellyt milloin tapahtuu edes yksi näistä jokaisen kannabiksen polttajan eteen tulevista:
1. Toleranssi kasvaa ratkaisevasti
2. Retkahdan väkeviin
3. Teen rikoksen käyttöni rahoittamiseksi
Ganjaa on palanut parikymmentä vuotta.
Eikun vaan kaikki heroiinin kohtuukäyttäjät puolesta marsille.