raivareita!

Taitaa vaan teidän lapsi olla sieltä temperamenttisemmasta päästä ja siksi koettelee sua nyt kunnolla.Siksi onki tärkeintä,että et anna periksi vaan kestät ne raivarit ja näytät lapselle olevasi vahva ja kestäväsi myös ne lapsen huonot hetket.Se tuo turvaa lapselle ja lapsi näkee kuka on kuka eli kuka teidän talossa määrää.Kiellät joka kerta niistä asioista joista pitää kieltää ja raivarin tullessa tyynnyttelet lasta ja pidät vaikka sylissä tiukassa otteessa että rauhoittuu ja lapsen voi myös antaa huutaa ittekseen,niin lapsi näkee ettei huuto auta.Pieni lapsi vaistoaa niin herkästi äidin epävarmuuden,että yritä olla määrätietoinen.Tuon ikäsellä ei ole vielä varsinaista uhmaikää,joten testailee nyt vain rajojaan vähän ponnekkaammin.Mutta huomattuaan ettei raivarit auta,niin varmasti tyyntyy taas omaksi itsekseen.

Helppoa se ei ole,mutta kaikki taistelut ovat sen arvoisia ja kehittäviä.Ja yleensähän kaikki on vanhemmille vaikeampaa kuin lapselle.Tulee omat tunteet mukaan peliin ja alkaa joko itseäkin itkettään tai sitte meinaa mennä hermot.

Voimia sulle!

Piti vielä lisätä,että varmasti et ole tehny mitään väärää lapses kanssa että mistään sellasesta ei varmastikaan ole kyse.Näitä taisteluja vain tulee aina silloin tällöin.Vanhemmilla kun on se ikävä velvollisuus,että pitää aiheuttaa lapselleen pettymyksiä,että lapsi sitten pärjäis tässä kovassa maailmassa.