Kuinka aikaisin voi uskoa lapsen oikeasti sanoneen ensimmäsen oikean sanansa? Nuorempi poikani, nyt 10kk, sanoi "äiti" ensimmäisen kerran yli kuukausi sitten, on usein osoitellut minua ja sanonut äiti, ei sano näin jos ei katso minuun. Jonkun aikaa sanonut "kakka" ja nykyään sanoo niin kun joku menee vessaan. Sitten sanoi yksi aamu ensimmäisenä, äiti muua kakka, ja kakathan siellä vaipoissa oli. Kun sanoin että mennään vaihtamaan, sanoi poi, eli haluaa pois eikä vaipanvaihtoon.
Näitä samoja sanoja, tosin hieman monipuolisempaa kieltä, käyttää vanhempi poikani, kohta 2,5v. Onko epätavallista, että eri ikäiset lapset käyttävät samoja sanoja, eli nuorempi yrittää matkia vanhempaa, tosin muitakin kuin veljeään, on siis kova matkimaan ja ennenkaikkea ymmärtää ja osaa itse yhdistellä sanoja.
Vai luulenko kuulevani jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan?
Näitä samoja sanoja, tosin hieman monipuolisempaa kieltä, käyttää vanhempi poikani, kohta 2,5v. Onko epätavallista, että eri ikäiset lapset käyttävät samoja sanoja, eli nuorempi yrittää matkia vanhempaa, tosin muitakin kuin veljeään, on siis kova matkimaan ja ennenkaikkea ymmärtää ja osaa itse yhdistellä sanoja.
Vai luulenko kuulevani jotain mitä ei oikeasti ole olemassakaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä nuorempi "opettaa" dyspraktista esikoista...
Äitini on kirjoittanut muistiin sanoja sitä mukaa, kun opin niitä. Ensimmäinen sanani tuli n.8kk iässä, eli voi kai se olla hyvin mahdollista, että lapset oppivat sanoja jo hyvin aikaisin. En nykyäänkään saa pidettyä suutani kiinni :-)
Usein lapsilla kehitys menee järjestyksessä eli opitaan joko ensin liikkumaan tai puhumaan (sanoja).
Lapsistani toinen oppi alle vuoden ikäisenä puhumaan kunnes taas kävelemään oppi 1v3kk ikäisenä ja toinen lapsista oppi kävelemään 10kk ikäisenä ja puhumaan reilun 1v tällä puhe ei ollut läheskään niin selvää ja monipuolista kuin esikoisella.
Esikoinen puhui alle 2-vuotiaana päivän tapahtumista todella sujuvasti.
Siskoni on puheterapeutti, mutta en ole kysellyt häneltä kuinka pienen lapsen voi uskoa tarkoituksella sanovan sanoja (tarkoitus perättömiähän ilmenee).
Hänellä esikoisensa matki yksittäisiä sanoja 8kk ikäisenä.
Yleensä pienemmät matkivat isompia melk. kaikessa :)
Mutta toki toisinkin päin heistä voi olla apua jos isommalla esim. sairaus tms. joka aiheuttaa viivästystä kehityksessä.
Tarkoititko kysymykselläsi, että puuhuuko nuorimmainen lapsesi tarkoitus peräisesti?
Kyllä,voihan sen päätellä jo siitä, että ilmaisee asian sopivassa tilanteessa.
Monesti lapsen puhe voi olla sellaistakin, että vain omat vanhemmat ymmärtävät mitä lapsi sanoo.
Mun 9 kk on sanonut äiti jo kauan, alkuun hyvin epäselvästi, nyt jo aivan selvästi. Hän ymmärtää hyvin puhetta ja toistaa useita sanoja perässä (osan oikein, osan huonosti) kun vain samalla näkee edessään kyseisen esineen tai henkilön, esim. nähdessään tädin tä-ti, tavujen välissä pieni tauko, mutta sana tulee selvästi ja useamman kerran, Mikki Hiiri on Ikki, ja monia muitankin sanoja toistellaan, osasta vain eka tavu. Päivänselvää on, ettei tämä ole tahatonta. Toki monta kertaa lapset toistelevat oman äidinkielensä tavuja ja saavat aikaan sanoja tahattomasti, mutta jos lapsi ymmärtää yhdistää asian/esineen ja sanan ja toistaa perässä, etköhän voi uskoa, että ihan oikeaa puhetta sieltä tulee. Meillä onkin sitten niin, että liikkumaan lähtö on tosi myöhäistä...vielä ei onnistu edes ryömiminen. Luin muuten jostain, että Einstein oppi puhumaan vasta kaksi vuotiaana...