Ihanaa levätä omalla sohvalla saunan raikkaana raikas salaatti jääkaapissa odottamassa. Kannettava sylissä ja samalla Huumaa katsellen.
Ei tarvitse lähteä baariin ryyppäämään eikä etsimään tyttökaveria. Miksikö? Siksi etten käy baareissa enkä ryyppää ja senkin olen vuosien kokemuksella tajunnut ettei baareista löydy kaltaistani naista. Mistäs sitten? Eipä kai mistään, kun ei ole tähän ikään (46v.) löytynyt.
Aamulla ajattelin tehdä kävelylenkin ja päivällä mennä moikkaamaan isääni palvelutaloon. Sieltä tultuani jokaviikonloppuinen uimahallikeikka.
Olen ehkä monen lepakon mielestä hullu, kun nautin em. kaltaisesta viikonlopusta, mutta tämä on minun elämääni ja minä jopa pidän siitä.
Ei tarvitse lähteä baariin ryyppäämään eikä etsimään tyttökaveria. Miksikö? Siksi etten käy baareissa enkä ryyppää ja senkin olen vuosien kokemuksella tajunnut ettei baareista löydy kaltaistani naista. Mistäs sitten? Eipä kai mistään, kun ei ole tähän ikään (46v.) löytynyt.
Aamulla ajattelin tehdä kävelylenkin ja päivällä mennä moikkaamaan isääni palvelutaloon. Sieltä tultuani jokaviikonloppuinen uimahallikeikka.
Olen ehkä monen lepakon mielestä hullu, kun nautin em. kaltaisesta viikonlopusta, mutta tämä on minun elämääni ja minä jopa pidän siitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olkoon osaat olla onnellinen ja antaa onnen levitä kokovartalollesi:))
t:toinen onnellinen
Huumaa myös katselen. Porkkanaa ja dippiä. Ah. Ja ihan onnellinen näin ilmankin rakasta.
Porkkanaa minäkin nyt järsin ilman dippiä, en käytä lisukkeita = linjat täytyy säilyttää!
Salaatti oli muuten todella hyvää; katkarapu- sieni- tonnikalasalaatti siis.
Nyt alkaa maikkarilta komedia nimeltään Vakoojaveli. Sen jälkeen hyvää yötä!
ei minuakaan kiinnosta ryyppääminen. rahalle ja ajalle on parempaakin käyttöä!
Ihanaa.
Lauantai-ilta.
Juuri alkuillasta katselin The L-Wordia viime viikolla ostamaltani DVD:ltä pari jaksoa.
Sitten alkoi Huuma, jonka katsoin yhdessä kommentoiden ja jutellen paremman puoliskoni kanssa puhelimessa. Tilasin The Crashin uusimman levynkin Huuman innoittamana.
Kävin ulkoiluttamassa naapurin koirat ja saavuin posket punaisina takaisin kotiin.
Dietille kävi tänään huonosti, joten söin riisiä (valkoista) kun päivällä syöty kreikkalainen salaatti ei tainnut riittää.
Pari tuttua soitti ja yritti houkutella jonnekin. En jaksanut edes ajatella lähteväni. Oma koti kullankallis. Sainpa heitettyä pari kassillista keräyspaperiakin ulos kotoani:-)
Huomenna on luokkakokous, jota odotan mielenkiinnolla. Sinne on sentään kiva mennä. Kokoonnumme joka vuosi!
Minäkin aina ajattelen, että olishan se jo löytynyt, jos olisi löytyäkseen, mutta tuo ajatus saattaapi olla vähän hullu, toisaalta ei. Minulla toivo herää sitten joskus ihan mitättömästäkin syystä, sammuakseen taas. Niin, oikeastaan se on hullua, että tämä jatkuu tällaisena, miksen opi ja muutu toisenlaiseksi, mutta minkäs tälle voi, itselleen. Ehkä aika hoitelee tämänkin ongelman pikkuhiljaa pois päiväjärjestyksestä. Sinulla on hyvin, kun voit vielä keskittyä muuhunkin ja nautit elämästäsi. Se ei ole hullua, se on tervettä tai niin yleisesti kai tästä asiasta ajatellaan.