Hyvät ihmiset, kertokaa mulle että mistä johtuu se, kun ihastun aina itseäni (reilusti) rumempiin jätkiin? Onko se merkki huonosta itsetunnosta?
Ihastuin hiukan yli vuosi sitten yhteen TODELLA rumaan hevariin. Tiesin hänen ulkonäkönsä tason koko ajan, mutten välittänyt. Olen toki aina välillä ollut kiinnostunut myös hyvänkin näköisistä miehistä, mutta aina osa muodostuu niistä ihan pohjamudissa olevista. Aika kummallista vain... Kai sitten pidän omaa ulkonäköäni jotenkin huonona. Mutta vaikka kuinka itseäni aliarvioisin, niin tiedän kuitenkin jossain määrin järjellä, että olen ihan ok näköinen ja tuo oli taas ihan roimasti keskimääräistä rumempi. Että näin...
KOMMENTOIKAA PLEASE
Ihastuin hiukan yli vuosi sitten yhteen TODELLA rumaan hevariin. Tiesin hänen ulkonäkönsä tason koko ajan, mutten välittänyt. Olen toki aina välillä ollut kiinnostunut myös hyvänkin näköisistä miehistä, mutta aina osa muodostuu niistä ihan pohjamudissa olevista. Aika kummallista vain... Kai sitten pidän omaa ulkonäköäni jotenkin huonona. Mutta vaikka kuinka itseäni aliarvioisin, niin tiedän kuitenkin jossain määrin järjellä, että olen ihan ok näköinen ja tuo oli taas ihan roimasti keskimääräistä rumempi. Että näin...
KOMMENTOIKAA PLEASE
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla ihan sama juttu!
Olen useimpien mielestä komea ja charmikas,
ja tiedän itsekin näyttäväni hyvältä. Mutta silti pelkään jotenkin tehdä tuttavuutta tyttöjen kanssa, jotka ovat samalla tasolla ulkonäön suhteen, vaan hakeudun yleensä sellaisten arkisen näköisten harmaavarpusten joukkoon=) Kai siinä on joku ettei pysty luottamaan itseensä tai jotain.
Näiden ei niin hyvännäköisten joukossa olen vahvoilla, suosittu ja pidetty, kun taas hyvännäköisten porukassa pelkästään osa joukkoa...
Mutta ei se mitään, oon huomannut että kaikkein kauneimmat tytöt ovat itsekkäitä, pinnallisia ja tyhmiä! Sama pätee poikiin, komemmat kundit ovat tyhjäpäisiä pettäjätyyppejä. Toinen ääripää, rehellisesti sanoen rumat ihmiset, ovat taas yleensä niin arkoja ja itsetuntonsa huono ettei sekään ole hyvä, mutta ihan arkisen näköiset ihmiset ovat ehkä kaikkein "elävimpiä" ja mukavimpia!=)
kun vaivauduit kommentoimaan :)
Juu, onhan se tavattoman kummallista, että hyvännäköinen poju ihastuu aina "itseään reilusti rumempiin jätkiin". Ole kiitollinen, että sinulle on sentään suotu ulkonäköä ja erittäin vahva ego ja itsetunto. Mutta älä nyt pilaa kaikkea tätä hyvää alentumalla kommentoimaan toisia "pohjamutiin", sillä ulkonäkö ei kerro ihmisestä läheskään kaikkea, jos ylipäänsä mitään. Itsensä korottaminen "toiseen kastiin" kuuluvaksi on naurettavinta mitä voit tehdä, ja se saa sinutkin näyttämään hirviöltä - ei ehkä ulkoisesti, mutta sisäisesti. Ja se, ystäväiseni, se on lopulta ratkaisevin ydin parisuhteessa. Odotahan vain niin tajuat joskus sen itsekin.
Kuules nyt hei,ei se ulkonäkö ole todellakaan se tärkein asia!!vaan se millainen hän on ihmisenä!tottakai ulkonäkö merkkaa jotakin,mutta haloo...hyvännäköinen voi myös olla täys kusipää!!
No mullon eri juttu, katselen aina kauniita sillä silmällä ja ne kaikki ova kusipäitä mitä tiedän!
ihastun keskivertoihin ja nekin ovat kusipäitä, "rumiin"(makuasia) EN voi ihastua millään vaikka yrittäisinki vaikka ne ois KUINKA mukavia ihmisiä.
eli periaatteessa yuritän vaan kusipäitä joiden kaa en oo samalla tasolla eli en itse oo kusipää(kai..:D) ja taas "rumiin" mukaviin ihmisiin en koske pitkällä tikullakaan, en vaan halua :/ mun mielestä tässä alkaa olla ongelmaa kerrakseen.. tässä pikkuhiljaa opettelen suvaitsemaan kaikenlaisia ihmisiä, joskaan ennen en sitä paljoa tehny. eli haluun kyllä olla ystäviä ns. rumien ihmistenkin kanssa mutta seurustella en haluais millään. No mutta toivon että se tuleva oikea ois luonnonkaunis ja mukava. jos sellasia on enää olemassakaan.
ps: itse olen kuulemma "söpö", joskaan en itse halua enää kommentoida tota.