Ei urheilua vaan luontoa!

Minulle ei koskaan lapsena tuputettu pakkourheilua ja joukkuelajeja, koska en mikään joukkuesielu kertakaikkiaan ollut.
Oma isäni vei minua sensijaan kalaretkille, eläinvalokuvausta ja jotostamista eli erämaakävelyä tms harrastamaan...
Aloin kerätä perhosia ja tutkia pikkuötököitä, liikuin huomaamattani ulkona siinä puuhassa hyvinkin paljon!
Innostuin luonnosta sen reurauksena, ja nyt luen kemistiksi kohtapuoliin. MIKSI liian moni lapsi pakotetaan joukkuelajeihin, jos ei kertakaikkiaan nappaa? Ja jos poika kiinnostuu tieteistä, eikös semmoisesta pojasta vasta ylpeä kannata olla.
Itse suunnittelen pian perheenlisäystä, ja ajattelin jatkaa oman iskäni jalanjälkiä siinä.
Antaa niiden potkia nahkakuulaa, jotka todella siitä pitävät... Oman poikani jos hän haluaa, sitten kun mulla poika on.
TYRKYTYS on ällöttävää.
9796
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Parilla leirillä kävin, mutta laumaeläimeksi minusta ei ollut. Parikymmentä vuotta sitten asia on ihan sama. Meistä on moneksi.

Äänestä

tuntevat ja itse poimivat 4 ja 5:ina yleisimmät sienet ja marjat. He tuntevat paljon eläimiä ja kasveja. Syövät kasviksia, sieniä, lihaa ja kalaa (poistavat ruodot itse).
He ymmärtävät luonnon kiertokulun: söpö pupu on suden suloisten pentujen ruokaa; eläimet syntyvät ja kuolevat.
Me vanhemmat olemme varttuneet maalla ja olemme onnistuneet tähän asti välittämään Helsingissä syntyneille ja kasvaneille lapsillemme (kenties) terveen suhtautumisen luontoon.
Lapsemme harrastavat kanteleen soittoa ja balettia, yht. kaksi iltaa viikossa.
Muut ajat leikkivät ulkona, pelaavat tietokonepelejä, katsovat Pikku2:sta ja lasten elokuvia, tappelevat keskenään jne.

Me olemme ällöjä.

Äänestä

Meillä poika on kaksivuotiaasta asti ollut tosi kiinnostunut jääkiekosta. Nyt on sitten toista vuotta luistelukoulussa, ihan siitä syystä, että hänelle se tuntuu olevan henki ja elämä.

Kuitenkin käydään myös kävelemässä luonnossa. Katsellaan, tutkitaan ja ihmetellään. Ja kovasti on poika kiinnostunut myöskin luonnosta. Mielestäni se, että hän käy harrastamassa itselleen tärkeää lajia ei sulje pois muita asioita. Ja missään nimessä en häntä kiekkoiluun pakottaisi, harrastukset tulee lähteä lapsen mielenkiinnosta.

Äänestä

toista. Mulla on 8 v. poika. Viime kesänä hän oli Luontoliiton leirillä. Toista kertaa ei mene!

Muutoin ollaan viikonloput vesillä ja sienessä, retkeillään ja leikitään. Ja viikolla on vuorossa joukkuelajit.

Äänestä

uimaan. Poika ei paremmasta tiedäkkään. Hyvää viikonloppua "viherpiiprtäjille" ja muistakaa katsoa telkusta kaikki viikonlopun ohjelmat.

Äänestä

rakastaa eläimiä ja luontoa yli kaiken, vaikka olemme kaupunkilaisia. Itse en ole koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut eläimistä eikä miehenikään eli emme tiedä mistä moinen innostus. Ehkä lapsille luontaista. Poika katsoo kaikki tylsimmätkin (minun mielestäni) luontodokumentit ja painaa myös mieleensä kaiken siitä kuulemansa. Jos ei ole suomenkielistä puhetta niin minä jousun lukemaan tekstit.. Toivon että kiinnostus ja tiedonhalu säilyy vielä kouluun mennessäkin.

Äänestä

Poika pelaa pesäpalloa, hän yleisurheilee ja suunnistaa, hiihtää ja painii... ja tykkää niistä. Mutta hän myös kalastaa, mökkeilee, on kiinnostunut luontodokumenteista ja nyt lukutaidon salojen avauduttua lukee paljon tietokirjoja eläimistä ja luonnosta. Molempia voi siis harrastaa. Ja suunnistus ja murtomaahiihto ainakin on hyvin luontoläheisiä lajeja.

Äänestä
  • ikäinen mahtaa poikasi olla. Paljonpa ehtii harrastamaan kaikenlaista, tuntuu nimittäin aikas paljolta ja yliampuvalta harrastusten määrä.

    Äänestä

Erittäin fiksu kommentti. Hieman kehittävämpää lapsellekin oppia luonnosta sen sijaan että juoksee päättömänä vaikka pallon perässä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lyonnonystävä kirjoitti:

Minulle ei koskaan lapsena tuputettu pakkourheilua ja joukkuelajeja, koska en mikään joukkuesielu kertakaikkiaan ollut.
Oma isäni vei minua sensijaan kalaretkille, eläinvalokuvausta ja jotostamista eli erämaakävelyä tms harrastamaan...
Aloin kerätä perhosia ja tutkia pikkuötököitä, liikuin huomaamattani ulkona siinä puuhassa hyvinkin paljon!
Innostuin luonnosta sen reurauksena, ja nyt luen kemistiksi kohtapuoliin. MIKSI liian moni lapsi pakotetaan joukkuelajeihin, jos ei kertakaikkiaan nappaa? Ja jos poika kiinnostuu tieteistä, eikös semmoisesta pojasta vasta ylpeä kannata olla.
Itse suunnittelen pian perheenlisäystä, ja ajattelin jatkaa oman iskäni jalanjälkiä siinä.
Antaa niiden potkia nahkakuulaa, jotka todella siitä pitävät... Oman poikani jos hän haluaa, sitten kun mulla poika on.
TYRKYTYS on ällöttävää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu