Kukaan ei koskaan halua olla ystäväni. Olen yrittänyt ottaa kohta 17 vuoden ajan kontaktia ihmisiin, mutta turhaan. Alussa kaikki menee hyvin, mutta sitten tapahtuu jotain ja siinä sitä taas ollaan.
Olen varmaan syntynyt jotenkin vialliseksi.
Nimittäin en ole mitenkään anti-sosiaalinen, päin vastoin. Mutta ehkä se johtuukin siitä... Siitä että olen erikoinen, itsepäinen ja spontaani ihminen. Ja myös hyvin rääväsuinen.
Unelmissani minulla on hyviä ystäviä, ihana mies ja asiat muutenkin suht hyvin.
Tiedän, että tämä unelma ei koskaan toteudu.
Sillä minun maailmani ei ole sellainen miltä se näyttää.
Mutta jos laitan ruusunpunaiset lasit päähäni, voin elää siinä.
Mutta vähitellen nämä lasit haihtuvat pois, ja minun on pakko kuolla.
Toinen unelmani on kuolema. Tahtoisin leijua painottomana ilman yhtäkään ajatusta..
Elävänä ei voi lentää. Ja pyristeleminen vaan kuluttaa voimiani.
Oletko sinä siellä jossain samanhenkinen kuin minä? Haluatko tehdä ensimmäisestä unelmastani totta?
-Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän-
Olen varmaan syntynyt jotenkin vialliseksi.
Nimittäin en ole mitenkään anti-sosiaalinen, päin vastoin. Mutta ehkä se johtuukin siitä... Siitä että olen erikoinen, itsepäinen ja spontaani ihminen. Ja myös hyvin rääväsuinen.
Unelmissani minulla on hyviä ystäviä, ihana mies ja asiat muutenkin suht hyvin.
Tiedän, että tämä unelma ei koskaan toteudu.
Sillä minun maailmani ei ole sellainen miltä se näyttää.
Mutta jos laitan ruusunpunaiset lasit päähäni, voin elää siinä.
Mutta vähitellen nämä lasit haihtuvat pois, ja minun on pakko kuolla.
Toinen unelmani on kuolema. Tahtoisin leijua painottomana ilman yhtäkään ajatusta..
Elävänä ei voi lentää. Ja pyristeleminen vaan kuluttaa voimiani.
Oletko sinä siellä jossain samanhenkinen kuin minä? Haluatko tehdä ensimmäisestä unelmastani totta?
-Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän-
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vähän samanlainen on tilanne minulla. Ystäviä ei ole, vaikkakin joitain kavereita. Ehkä meissä on jotain vastenmielistä, jota emme itse huomaa - emmekä siksi osaa sitä peittää. Minulla se ei ainakaan ole ulkonäkö, vaikka en kauhean komea olekaan. Ehkä olisi aika aloittaa itsetutkiskelu, videoida omaa esiintymistä keskustelutilanteissa ja kuunnella nauhoitettua puhetta. Ehkä annan itsestäni ylpeän kuvan tai sellaisen, ettei minua muut ihmiset kiinnosta.
moi!
muista, ettet voi tietää, et mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. jos teet itsemurhan, et tule todennäköisesti lentämään :/ itsemurha on synti, enkä suosittele sitä. mutta jaksamisia sinulle!
Juu, no en todellakaan tiedä mitä kuoleman jälkeen on, mutta siihen uskon, että saan leijua vapaana ilman huolia. Niin kuin kristityt uskovat taivaaseen ja helvettiin.
Enkä minä usko, että itsemurha olisi syntiä. Se on vain yksi oljenkorsi jonka olemassaolo helpottaa elämistä.
Elämä voi olla paskaa, mutta meillä on kuitenkin tämä elämä täynnä mahdollisuuksia ja kannattaa nauttia siitä mitä on koska kuoleman jälkeen emme ole enää tässä maailmassa. Tilanne voi olla siellä parempi mutta elämän lahja on kuitenkin hukattu ja sitä ei takaisin saa. Kärjistetty esimerkki- Jos mulla ois paska auto ja naapurilla mersu niin en mie sitä paskaa autoani pois heittäis jos en vois saada parempaa vaan ajaisin sillä. Koska mieluummin paska auto, kuin ei autoa ollenkaan.
Monesti kanssa ollut itsellänikin mielessä tuo ruumiista irtaantuminen. Aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta ja tutkittuakin tietoa. Ruumiistaan voi irtautua ilman kuolemaakin, se on täydellinen rentoutuneisuuden tila, valveen ja unen rajamailla, leijumista ilman kehoa, ajtukset kyllä ovat mukana. Mikäli yhtään uskot yliluonnollisiin ilmiöihin niin kannattaa etsiä kirjallisuutta kuolemakokemuksista ja ruumiistaan irtautumisesta, joissakin niissä on myös ohjeita kuinka tilaa voi tavoitella.
Ehkäpä sinun pitäisikin hiukan nähdä enemmän sitä millaisena muut näkevät sinut. Ehkä sinä tosiaan pelotat jossain määrin, kuten itsekin sanoit "erikoinen, itsepäinen, spontaani, rääväsuinen".
Voisitko ehkä itse tehdä asialle jotakin? Jos olet ärsyttämiseen asti erikoinen, itsepäinen ja spontaani, ystävät tosiaan voivat alkaa karttaa ja häipyä kokonaan. Mitä tulee tuohon rääväsuisuuteen, niin kovin moni ei varmasti pidä siitäkään, ymmärtänet itsekin?
No, entäpä sitten nuo sinun unelmasi... Olet vielä nuori ja taatusti tulet huomaamaan muutoksia itsessäsi ja elämässäsi, kunhan kasvat ja aikuistut vieläkin enemmän. Lyödäänkö vetoa, niin sinulla on viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua mies ja lapsi, eli mainitsemasi perhe =)
Se vain on niin, että nuorena yksinäisyys tuntuu musertavalta, varsinkin ellei ole juurikaan ystäviä. Ei ollut minullakaan. Vähitellen totuin yksinäisyyteen, joten en ole hankkinut ystäviä tähän päivään mennessäkään. Mutta minulla on suuri sisarusparvi, jotka ovat aina olleet parhaita ystäviäni, enkä siis kaipaakaan muuta. Lisäksi minulla on parantumaton ulospäin näkyvä fyysinen sairaus (sinänsä aika vähäpätöinen, mutta...), joka on "estänyt" minua edes yrittämästä hankkia sydänystävää/elämänkumppania. Minä vain näen sen niin kamalana asiana, että olen tullut vakuuttuneeksi, ettei kukaan voisi minua puolisokseen halutakaan nähdessään sairauteni merkit.
Minä olen siis jo tottunut yksinäisyyteen, yksin elämiseen, älä sinä vaan totu siihen, sillä perhe-elämä on taatusti vieläkin mukavampaa kun on se luotettava riita- ja rakastelukumppani siinä vieressä =)
älä nyt, sussa ei varmastikkaan ole mitään vikaa! tiedän kyllä itsekin miten on vaikeeta hommata uusia ystäviä kun on jääräpäinen skorpioni! jostian kumman syystä ihmiset ei tykkää jos ei ole samaa mieltä asioista niiden kaa =D sitten jotka on ystävii on sitä lopun ikääni, parhaita sellasii.
Älä luovuta uskon että sisälläsi piilee hyvin kaunis ruusunpunainen prinsessa joka puhkeaa vielä kukkaan ajan myötä. kyllä se siitä usko pois! äläkä edes ajattele itsemurhaa se ei tosiaan oo ratkasu, etköhän sä löydä sen oikean ja elämä tulee hymyilemään mitä parhaiten!
Onnea jatkoon t: jääräpää-87
en oikein tiedä mitä kirjoittaisin. kun luen näitä ihmisten juttuja, huokaan vain syvään, enkä tiedä, mitä ajattelisin. tiedän, että niissä on pala totuutta. tiedän tuon lentämisjutun. tuntuu kuin kuolemassa olisi jotain romanttista. surullista, mutta silti jotain ihmeellistä. en nyt keksi oikeita sanoja, mutta se on juuri se leijumisjuttu. niinhän me ihmiset se koetaan. eikä siitä kai pääse mihinkään. olen oman mieleni vanki. en haluaisi aina tuntea jotain tällaistä. ei tästä tunnu pääsevän mihinkään. en osaa sanoa tähän mitään. ihmismieli on niin sekava paikka.
Tuskin se että sulla ei ole ystäviä johtuu siitä että oot spontaani, rääväsuu ja itsepäinen..mä olen nimittäin myös ja mulla on silti monia erittäin hyviä ystäviä sekä paljon kavereita..
Toisaalta osaan myös "lukea" ihmisiä, eli tiedän kenelle ja missä tilanteessa ei todellakaan kannata päästää suustaan mitä sattuu(vaikka en olisi henkilöä kauan tuntenutkaan).Aika hyödyllinen taito kieltämättä:)
Oon varma että sä tuut saamaan paljon hyviä ystäviä ja miehen josta niin unelmoit..Tutustut vaan rohkeasti uusiin ihmisiin niin kyllä se siitä lähtee:D
minä olen kanssa erilainen,
minua joko rakastetaan tai vihataan. en halua sääli tai puolipisteitä. sanon asiat niin kuin on ja teot teen mitkä haluan. oikaisen kaikki rakkaimpiin/kavereihin kohdistuneet vääryydet.
sisälläni on kumminkin heikko ja erittäin herkkä ihminen. minä näen maailman pahuuden, liian hyvin. en kadu sitä, olen vahva kun tarvitaan ja heikko kun niin haluan. se rajoittaa koko ajan minun elämää, mutta minä en haaveile muuttuvani. ymmärrän asian niin että olen muuta kuin sitä tusinatavaraa, kuin kaupan hyllyllä.
sun sisällä varmaan on myös erittäin herkkä ja paljon kokenut ihminen, väärinymmärretty. sä tiedät että sua varten on maailmassa ihmisiä, voi olla että olet nyt paikkakunnalla missä et heitä kohtaa, oletko etsinyt?
kaikilla on maailmassa sielun sisaret/veljet.
täytyy tajuta oma merkitys, elämän tehtävänsä. mitä on itselle annettavaa ja sitten muille?
kaikki ihmiset tarvitsisivat lasit jotka näyttäis muuta maailmaa, kaikki haaveilee turvallisuudesta, lentämisestä.
sinä olet herkkä, elä käännä sitä väärään suuntaan. opi siitä!
kirjoita kirjeitä itsellesi, runoja. ne ei tartte olla mestariteoksia, sitä mitä tunnet ja sitten silloin tällöin kertaat niitä lukemalla...
vuosien päästä vihkoja on kertynyt ja huomaat että olet aivan eri pisteessä.
ehkä ihmiset pelkää sinua, mutta maailma on liian pelokas. voi olla että moni on kiinostunut sinusta, mutta vaikutat agressiiviselta rääväsuulta ja se tulkitaan väärin. ei uskalleta lähestyä.
se voi myös olla keinosi pitää kasassa itteesi, haluaisit olla sosiaalinen. mutta onko sinulla jotain mitä pelkäät uusien ihmisten joskus saavan tietää? joku heikkous, mitä pelkäät itteki?
käsittele asiaa niin et mikä omasta mielestä mättää eka, ja sitten opettelet uutta kaavaa.
olet 17v. elä sulkeudu kuoreen, mä tein saman mokan sun ikäsenä.
mä oon todellakin ihminen josta tykätään tai ei, ja se näkyy siinä kaverimäärässä.
mutta laatu ensin ja sitten määrä, vai mitä?
kiitos
Kiitos kun jaksoitte kommentoida tätä viestiä, eikä ketkään kusipäät tullu vääntään jotain typerää juttua tänne. Arvostan sitä.
Yritän ottaa neuvoistanne vaarin, mutta en tietenkään pysty lupaamaan mitään. Kaikkea hyvää teille :)